Sanguinaria Mirada - RPGs

Djala » Lehtimetsä » Puolenkuun tähdet//Pentupeli

Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Nov 23, 2010, 20:51

//Eli pentu peli Rhiannon x Rivel pennuille.//

Rhiannon oli kulkenut ja etsiskellyt Riveliä jo pitkään. Pennutkaan eivät enään meinanneet jaksaa pitkää kävely edes takaisin. Djalaan kuuluva Rivel toden näköisesti löytyisi parhaiten tältä alueelta. Pentueen isä nimittäin ei viellä tiennyt katraastaan mitään. Piaan hän saattaisi tavata nämä ihanat pikkuiset elämän alut, jotka he olivat saannet aikaan.
"Koittakaa rakkaat jaksaa vielä vähän niin saatte nähdä jotain kivaa"
Rhiannon sanoi kääntyen pentuja päin. Heille puolikuulais narttu ei ollut vielä kertonut ketä he etsivät.

Piaan puiden takaa näkyi tuttu hahmo, ja etsintä oli viimein ohi! Vihertävä turkkinen tunnisti heti oman prinssinsä.
"No niin pennut, tässä on teidän uusi lelu, sitä kutsutaan isiksi!"
Rhiannon sanoin ja nyökkäsi kuonolla Riveliin päin.
"Miten olet voinnut?"
Rhiannon kysyi hunaijaisesti, virne naamallaan. Kyllä oli uros varmasti hämillään tästä.

//Kyllä Kaamos pennut mukaan, itse ajattelin ottaa vasta seuraavassa viestissä Charan peliin /

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Nov 23, 2010, 21:04

Rivel tosiaan oli metsässä juurikin ruokaa etsimässä itselleen. Uros ei tiennytkään mitä se päivä toisi tullessaan. Rhiannonin viime näkemisestäkin oli jo hyvin kauan aikaa ja Rivel oli miettinyt paljonkin kyseistä naarasta. Minnehän hän oli kadonnut kun ei pitkään aikaan ole vielä nähnyt. Uros oli pitkään toivonut että näkisi Rian mahdollisimman pian, mutta siitä on jo hyvin kauan aikaa.
Metsä vaikutti hiljaiselta eikä uros tuntunut löytävän minkään näköistä syötävää. Rivel kummasteli hiljaisuutta metsässä joka yleensä tulvi elämää ja syötävää. Ehkä eläimillä oli jotain muuta tekemistä kuin joutua syötäväksi.

Rivel tuhahti sitten itsekseen ja päätti jättää leikin sikseen ja lähteä etsimään muualta ruokaa. Eipä uros pitkälle ehtinytkään kun yhtäkkiä kuului tuttu ääni...
"R.. Rhiannon?"
Rivel kääntyi äänen suuntaan ja näki pian vihertävän naaraan ja... Mitä... 4 pentua. Mitä tämä on? Missä välissä?
"Hä.. M.. Minäkö? Siis hyvin, mutta... Mitä nää on?"
Uros kysyi täysin hämillään. Hän kuuli sanan isi Rhiannonin suusta, mutta uros parka oli ihan hämillään eikä oikein ymmärtänyt mitään. Hän vain tuijotti Rhiannonia ja pentuja vuorotellen hämillään.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Nov 24, 2010, 8:05

// Eli nyt mukaan lapsosilla?

Kkouan taivalsi ryhdikkäästi äidin perässä, mutta vaikka matkaan oli lähdetty intoa puhkuen ja häntä korkealla, olikoirasusipennun pä'ä hieman alhaalla ja kieli roikkui toisesta huulesta alaspäin.
Hoo! Nyt näkyikin jotain! Kekouan nosti päätään iloisesti, ja pentu heilutti häntäänsä, olipas mukavaa! Pian, nuoren puolikuun katse kohdistui Riveliin, j se luimisti korviaan mikäs toi on hä?? Kekouan murisi pikkuisesti, mutta äiti tunsi tämän ja kertoi, että tämä hyyppä oli pentujen isä! Lelu! ainiota! Uteliaana poikana Kekouan ampaisi ensimmäisenä rusketurkin luo ja nuuhki uroksen tassuja ja heilutti häntäänsä villisti. "Hei isi!" se haukati iloisesti ja katsoi urosta, Riveliä, Rivelin omilla, kellertävillä silmillään. Heheh. Ne olivat tarkalleen samaa sävyä kuin isänsä, mutta vasta nyt nuori koirasusi huomasi asian, ja ymyili tyytyväisen. "Chara, tuu!" Kekouan kiljaisi riemastuneena lempisiskolleen. Kyllähän se Mirachista ja Antarestista välitti, rakasti paljon, mutta Chara oli sisko ylitse muiden! Kekouan heilutti häntäänsä.

// Paljo kirjoituserheitä varmasti D: en jaksanut tarkistaa ~

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Nov 24, 2010, 11:23

Mirach pomppi äitinsä ympärillä heidän taivaltaessaan metsässä. He olivat kulkeneet jo pitkään, matka alkoi tuntua päämäärättömältä ja raskaalta pienelle pennulle. Pikkuinen Mir pysähtyi ravistelemaan turkkiaan, kun äiti virkkoi heitä jaksamaan - luvassa oli ilmeisesti jokin hieno yllätys. Tytön kasvot sädehtivät ilosta, kun tuo kipitti sisaruksensa kiinni. Hän heilutteli pallomaista häntäänsä ja katseli ympärilleen hervottoman uteliaana. Pian näköpiiriin osuikin joku, vieras koira. Mirachin ilme tuimeni, ja tuo kallisti päätään, lurpat korvat heilahtelivat puolelta toiselle. Vieras oli ruskea, pallohäntäinen uros, äiti kääntyi heidän puoleensa kertoan henkilön olevan isä. Isä? Mirach häkeltyi, hän jäi niille sijoilleen seisomaan kun Kekouan ryntäsi vieraan jalkoihin nuuhkimaan ja häseltämään. Hymy nousi pikkuhiljaa tytön kasvoille. Hän tassutteli hieman ujohkosti isänsä luokse. Isä vaikutti hämmentyneeltä, eikai hän pelännyt heitä?
" Isä ei me tehdä sulle pahaa. "
Mirach haukahti, hänen koko pieni kehonsa kieppui kun hän innoissaan heilutteli häntääns. Eripariset silmät mittailivat komeaa urosta.
" Äiti sillä on minun toinen silmä! "
Mirach koki valtavan yllätyksen huomatessaan isänsä silmät - pieni koirasusi pomppi ilmaan innoissaan, juosten hyvin pian äidin luokse, ja sieltä pian takaisin Rivelin jalkoihin.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Nov 24, 2010, 19:44

//Muuten ei ollut puhetta vastaus välistä. Sopiiko kaikille max 4päivää viime pelaajan viestistä. Toki jos on menoa niin siitä voi sopia erikseen//

Rhiannonin mielestä Rivelin ilme oli mitä mainioin. Oikein hurmaavalta prinssi näytti.
"Rivel rakas, ne ovat meidän pentuja"
Puolikuulainen totesi tyynesti asiaan. Ihan kuin se olisi päivän selvää. Tosin leikillään, koska se halusi härnätä Riveliä hieman. Olihan narttu itse ollut kovin paniikissa itsekkin, mutta Ticarrin ja Henen avustuksella sekin oli hoitunut hyvin. Mirachin innokkuuta oli mukava katsella.
"Tottakai sinulla on hänen silmä. Olet perinyt meiltä molemmilta jotain, rakas"
Rhiannon sanoi lempeästi innokkaalle pennulleen.

Chara taas ensin oli katsonut epäillen isukkia Rhiannonnin selän takaa, mutta Kekkouanin muuto sai kyllä Charaankin vauhtia.
"JEEE! Ihan oikea isä! Mää tuun Kekku-veli"
Chara huusi ja yritti pysyä Kekouanin perässä tymistäessään isää kohti. Ruskeaturkista oli hassua katsoa kun Mirach sisko oli myöskin onnellinen. Charan pääsettä Rivelin luokse, tämä tutkaili tätä ensin vakavalla naamalla, kunnes avasi suunsa lopulta niin iloisena kuin vai voi.
"Kivaa kun sää oot samanvärinen ko mää. Ei ole ollut kivaa olla erinlainen"
Chara totesi ja hymyili, sitten tyttö kääntyi Riveliin päin, ja kuiskasi urokselle.
"Vihaatko sääki Lahkoo?"
Pikkuruinen naaras kysäisi.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Nov 24, 2010, 20:00

Antares myös piileskeli äitinsä selän takana. Isäkö tämä outo muukalainen oli? Nuori uros mittaili Riveliä katseellaan. Selvästi se oli isä. Siitä ei ollut epäilystäkään, mutta silti nuori uros halusi olla varoillaan. Kun Mirach huomasi Rivelin omaavan "toisen silmänsä", myös Antares tajusi itsellään olevan samanlainen tilanne. Antarillahan on myös eriparisilmät kuin siskollaan Mirachilla mutta värit menivät päinvastoin kuin siskollaan.
Antares uskaltautui tulla Rhiannonin selän takaa pois, mutta jäi siihen äitinsä vierelle. Vielä ei poika uskaltanut käydä tekemässä tuttavuutta isäänsä, kun ei lapsi muutenkaan ollut kovin sosiaalinen persoona.

Rivel oli vieläkin yhtä hämillään ja katsoi Rhiannonia suu auki. Rivelin ja Rhiannonin pentuja... Aika mahtavaa. Mutta tämä tuli niin hirmuisen äkkiä. Kun Kekouan tuli siihen vierelle, uros katsoi toista silmiään räpytellen. Olivatpa ne suloisia.
"Ai hei sinullekkin pikku kaveri."
Uros naurahti hämillään ja sitten tulikin toinen pentu joka päästi varsin hauskan letkautuksen. Se oli Mirach. Pian Rivel kuitenkin yritti sitten ryhdistäytyä ja sisäisti roolinsa. Olihan se vielä hieman vaikeaa.
"Kyllähän minä sen tiedän. Isi on nyt vain vähän hämillään tästä kaikesta."
Rivel sanoi Mirachille, tuolle nuorelle neidille, hymyillen oikein iloisena. Nyt hän tajusi tilanteen vähän paremmin. Kauniita pieniä pentuja. Niin vekkuleita ja iloisia. Paitsi eräs pentu näytti olevan vielä hieman ujo. Kun Chara tuli siihen, Rivel naurahti uudestaan huvittuneena toisen sanoille ja kun toinen kuiskasi kysymyksen, kumartui uros hieman alemmas.
"Yhtä paljon kuin te koko porukka."
Rivel kuiskasi takaisin pikkuiselle neitokaiselle iskien silmää perään omalla karismaattisella tyylillään.

((Sopii kyllä))

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Nov 24, 2010, 20:14

// Yes Sir!

Kekouan oli yhtä iloista hymyä koko penikka. Harmaaruskeaviherturkki nauroi iloisesti pienellä pennunäänellään ja kipitteli isänsä taakse, katsoi toisen hännässä roikkuvaa juttua ja otti kokeeksi siitä kiinni ja nykäisi. Ohhoh! Siitä kuului risahtava ääni. Kekouan tarkasteli sitä lähemmin, se oli vihreä, niinkuin äidin ja Charan silmät, mutta äskeinen risahdus oli kuulunut siitä. Erikoista. Se vilkaisi isäänsä. Se risahdus ei siis sattunut. Hmm. Se oli siis samanlainen taikavempele, kuin äidin käheet valjasjutut. Nekin maistuivat hyvältä (tosin tämä haisi.. Hieman hassulta, olikohan peräaukon läheisyydellä jotain tekemistä asian kanssa?) ja nyt tarkemmin otettuaan selvää, se huomasi iskän kaulassakin jotain coolia. "Hihih" poika naurahti Rivelille, ja taputti leikkisästi tassullaan vihreää narua, ja otti siitä napakasti kiinni ja nyki. Kivaa!

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Nov 24, 2010, 21:36

< yes yes! >

Mirach säpsähti hieman saadessaan huomiota isältään. Mir oli kuitenkin helpottunut kuullessaan ettei isä suinkaan pelännyt heitä. Pikkuisen naama vääntyi leveään hymyyn hän istahti maahan, jääden katseleen suurta koiraa edessään. Hän vilkaisi äitiinsä takanaan, väläyttäen loistavan hammashymyn tuolle. Häthätää hän vilkaisi myös Antaresia, pentujoukon hiljaista poikaa. Mir koetti hymyillä rohkaisevasti häntäänsä heilutellen. Äkisti hänen huomionsa kuitenkin kiinnittyi isän taakse, mitä Kekouan teki? Veli nyki isän häntään solmittua koristetta. Mirach koki pientä mielipahaa sisällään.
" Keku älä kiusaa isää, se voi mennä rikki! "
Mirach pinkaisoi ylös ja pomppi veljensä luokse, hän loikkasi toista kohti tarkoituksenaan kampata isänkiusaaja maahan.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Nov 24, 2010, 22:32

Chara mietti hetken hiljaa isänsä' vastausta. Isäkin vihasi Lahkolaisia, ehkä hänenkin siis olisi hyvä vihata, se ainakin tekisi äidin onnelliseksi. Chara ei ollut edes tavannut Lahkolaista niin miten hän saattoi tietää olivatko he pahoja kuten äiti sanoo. Äiti oli kyllä niin mahtava, ettei hänen sanomisiaan tee mieli paljon epäillä. Chara mietti mielesää hiljaa.
"Tosi kivaa, että sää oot meijän isi. Äiti sanoikin, että sää yllätyt tosi paljon kun näät meijät"
Charan silmissä myös Rivel oli sankari kutne hänen äitinsäkin tytön silmissä. Chara halusi kasvaa kunnon puolikuulaiseksi. Piaan kekkun leikkiin tuli loppu, ja Mirachin tämä sai kimppunsa. Mikä oivallinen tilauisuus auttaa siskoa, kiusaaman Kekkua.
"Haa tästä saat"
Chara huudahti naurahtaen, ja hyökkäsi myös kaataakseen Kekkouanin maahan.
"Meistä tulee parhaat puolikuulaiset vai mitä?"
Chara kysyi hymyilleen sisaruksiltaan.
"Antares, tuu sääki!"
Ruskeaturkki vielä huusi veljelleen.

Rhiannon hymyili ja katosi pentujen touhuja. Onneksi kaikki näyttivät pitävän isästään. Antares tosin oli hieman hiljainen.
"Mene sinäkin vain leikkimään"
Rhiannon kuiskasi pojalleen, ja rohkaisi menemään. Viherturkki itse meni myös Rivelin lähettyville, ja yritti antaa tälle suukon poskelle, jos tämä vain sen hyväksyisi.
"Anteeksi kun en kertonut, mutta tämä tuli vähän äkkiä. Minulla on ollut ikävä sinua"
Rhiannon sanoi ja katsoi Riveliä silmiin.
"Saanko esitellä pentumme. Ruskeaturkkinen on nimeltään Chara, Tuo innokas poika, joka kävi kimppuusi on Kekouan. Mirach taas on toinen tyttömme. Sekä sitten on vielä toinen poikamme Antares"
Rhiannon esitteli jälkikasvua ylpeästi.

//Näinpä siis tehdään max 4 päivää edellisen vastauksesta pitää tulla vastaus, tai yli saa sitten hypätä//

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Nov 25, 2010, 19:50

Antares katsoi Riveliä korvat luimussa ja hieman arkaillen. Sitten hän käänsi katseensa äitiinsä, kun hän pyysi Antaria menemään leikkimään sisareidensa kanssa. Antares hieman epäröi hetken, mutta ei halunnut kuitenkaan että äiti tulisi surulliseksi.
"Okei, äiti."
Poika sanoi hiljaa ja tepsutteli sitten sisariensa luokse ja meni myös tutustumaan isäänsä paremmin. Hän varovaisesti meni nuuskuttamaan Rivelin etutassua että mikäs tämä uros oikein oli miehiään. Ehkä Antares voisikin hyväksyä tämän uroon isäkseen. Toinen vaikutti ihan reilulta kaverilta.

Rivel naureskeli kun Kekouan alkoi leikkiä tämän häntäliinalla. Vaikka se tärkeä esine olikin Rivelille niin ei uros pahitteeksi pistänyt että sillä haluttiin hieman leikkiä. Kun ujompi pennuista tuli siihen vierelle nuuskimaan. Uros hymyili hieman huvittuneena. Pian hän saikin suukon poskelleen ja sai myös kuulla pentujen nimet ja pisti kaikki tarkasti mieleensä. Sitten hän laski hieman päätään alemmas katsoen Antaresta.
"Vai Antares se sinä olet. Näytät aika kovalta jätkältä."
Uros sanoi pojalle virnistäen ja nosti sitten päänsä ja katsoi muita pentuja hymyillen sitten varsin onnellisenkin näköisenä.
"Miten sinä oikein selvisit tähän asti yksin näiden pentujen kanssa? Sinulla oli varmasti rankkaa."
Rivel kun ei tiennyt että Rhiannon oli saanut apua lasten kanssa muilta osapuolilta.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Nov 25, 2010, 20:02

Kekouan houmasi liian myöhään Mirachin hyökkäyksen, ja poika putosi kärryiltä siskon hypähtäessä sen päälle. Auts!
"Mirach mit-" sitten Charakin tuli mukaan ja Kekouan ulvaisi järkyttyneenä. "Antareeeees autaaa!" suuri soturi rääkyi akkavallan alla. Hei, nyt jommankumman siskon hampaat nirhaisivat kipeästi olkaa, mutta leikin huumassa ei viherharmaaruskeaturkki edes huomannut sitä. Hihih, oli kivaa kokeilla voimiaan siskojen kanssa, Antares ei koskaan halunnut leikkiä uroksen kanssa, joten siskojensa kanssa tuo yleensä leikki, kun ei nukkunut tai syönyt. Eli melko usein.

Kekouan yritti olla cool ja loikata siskojen piirityksestä takaisin isän luo, tällä kertaa uros hoksasi toisen arvet. Mitäs nuo olivat? Kekouan nousi seisomaan isää vasten ja maistoi arpia. Hmm, ei maistunut millekkään. Nyt se nuuhki niitä. Hmm, ei haissutkaan oikeastaan kovin kummalliselta. Mystistä. "Isä hei mitä nää on?" se osoitti arpia.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Nov 26, 2010, 19:21

Mirach hihkaisi onnesta onnistuttuaan kamppaamaan Kekouanin maahan, Chara läsähti pian hänen päälleen - tyttö nauroi ääneen. Hän jätti Charan Kekun kimppuun painimaan ja mönki pää matalalla isänsä alapuolelle. Hän pomppasi tuon etujalkojen välistä äidin ja Rivelin väliin, Antareskin oli siinä. Hän ehti juuri parahiksi kuulemaan kuinka isä kysyi äidiltä, että miten tuo oli onnistunut heidän kanssaan yksin. Mirach röyhisti rintaansa silmät sädehtien, hän oli ylpeä perheestään.
" Äiti pärjäsi minun avullani. Hain meille ruokaa ja autoin metsästämään. "
Pieni puolikuulainen totesi kylmänrauhallisesti, hymyillen itsetietoisena. Hän katsoi äitiin. Eihän pieni Mir ollut mitään kunnon saalista koskaan napannut, marjoja, sieniä ja sen sellaista hän tosin oli haka metsästämään. Pari maasta löytämäänsä luuta ja kuolleita päästäisiä hän oli myös löytänyt ja leimannut saaliikseen. Mirach rakasti olla avulias äidilleen ja sisaruksilleen. Eritoten Antares tuntui tytöstä sellaiselta, jota piti suojella. Kekouanin ja Charan riehumista hän vahti isosiskomaisen huolehtivana. Mirach laskeutui isänsä jalkojen juureen makuulleen, hän kääntyi lähes selälleen masu paljaana, vanhempiaan ja Antaresia katsellen. Sievä hymy koristi hänen kasvojaan.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Nov 26, 2010, 19:41

Rhiannon hymyili Rivelille, joka hämmästeli miten tämä oli pärjännyt.
"No En yksin olisi selvinnyt millään, mutta olin jo niin viimeisillään kun tajusin asian laidan, niin en enään etsinyt sinua. Minua auttoi kaksi aivan ihanaa ystävää. Ticarri ja Hene Surusilmä. Heitä ilman me emme olisi tässä."
Rhiannon selitti lyhyästi tarinan Rivelille.
"Ethän ole minulle vihainen?"
Rhiannon kysyi vielä varmistaakseen. Tämähän oli niin suuri yllätys. Samalla pikku Mirach tulikin kertomaan oman verionsa.
"Ai niinhän se olikin"
Rhiannon sanoi leikkillään, että pennulle tulisi hyvä mieli. Samalla naaras nuolaisi hellästi pentuaan. Mirach näytti oikein suloiselta siinä. Kaikki olivat niin suloisia. Voiko ne eivät koskaan kasvaisi aikauisiksi. Puolikuulainen ajatteli.

Chara oli hyvillään siittä, että hyökkäys oli onnistunut nappiin, ja Kekkouan irti iskän hännästä. Samassa Kekku oli löytänyt jotain mielenkiintoista. Arvet isässä. Chakin jäi tuijottamaan näitä suu auki, ja odotti kuulevansa mistä ne olivat tulleet.
"Ei kai Lahkolainen ole satuttanut sinua?"
Ruskeaturkki kysyi varovasti.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Nov 27, 2010, 15:21

Rivel katsoi Rhiannonia uteliaana kun toinen alkoi kertoa ystävistä jotka olivat auttaneet lasten kanssa. Pieni hymy nousi uroon kasvoille. Hyvä, että Ria ei joutunut selviämään yksin lasten kanssa. Se olisi saattanut olla varsin rankkaa.
"Mukava kuulla, että sait apua."
Kun Mirach tuli siihen myös kertomaan omaa osallistumistaan, Rivel virnisti nuorelle neitokaiselle ja tökkäsi toista kuonollaan kevyesti poskelle.
"Hyvä, että äidillä on ollut noinkin reipas ja nätti neiti apuna."
Uros sanoi Mirachille ja huomasi sitten kuinka Kekouan katsoi uteliaana tämän arpia. Myös Chara kyseli niistä. Rivel kohautti kulmiaan ja katsoi itsekin ensin arpiaan ja sitten pentuja.
"Ei. Kyseessä ei ollut Lahkolainen. Isi sai arvet aikoinaan kun oli nuori ja sattui pieni onnettomuus. Onneksi pahemmin ei kuitenkaan käynyt."
Hän sanoi hymyillen lapsille ja katsoi sitten Antaresta joka vaikutti vielä hieman epäilevältä.

Antares myös katsoi isänsä arpia kummastellen. Ehkä tuosta uroksesta tulisikin hyvä isä. Rohkea eikä säikähtänyt naarmuja. Poika sipsutti sitten äitinsä vierelle nousten takajaloilleen nojaten äitiinsä etutassuillaan.
"Saat ottaa isin poikaystäväksi."
Poika sanoi äidilleen varsin hiljaisella äänellä. Antares selvästi ajatteli, että hänen piti ensin tutkia tuo toistaiseksi tuntematon uros ennen kuin antaisi äidille luvan pusutella Riveliä.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Nov 27, 2010, 17:21

Kekku oli hyvin epävarma. MUtta sekin halusi arpia! Hienoja, cooleja taisteluarpia! Kiihtyneenä pentu murahti ja pyörähti maassa, napaten oksan kiinni ja 'tappaen' oksan. Se kuuli Mirachin äänen, ja pahastuneena meni siskon luo. "Etkä, Henetäti ja Ticarrisetä auttoivat äitiä enemmän" kiukustuneena Kekku luimisti korviaan ja veti avuttomasti hampaitaan esiin, nahkaa ruttuun kuonon päälle, murinankuuloisen vikinän kohotessa urospennun kurkusta. Grr! Kehtasikin Mirach väittää tuommoisia! Poikapentua raivostutti tuommoinen valehtelu, sisko vei kunnian Henen ja Ticarrin avusta, eikä edes kiittänyt heitä!

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Nov 28, 2010, 11:56

Mirach naurahti Rivelin töytäistessä häntä poskelle. Oli mukavaa kun isä oli heidän kanssaan, vaikka asia olikin edelleen uusi ja epävarma. Mirach nousi seisomaan ja katsoi pää kallellaan Antaresia, joka nousi äitiä vasten, mumisten jotakin. Naaraspentu lipaisi huuliaan, kääntäen huomionsa myöskin isää koristaviin arpiin. Hän mutristi hieman huuliaan. Isää oli mahtanut sattua tuollaiset saatuaan. Pieni Mir katsoi isäänsä myötätuntoisesti, kallistellen päätään. Äkisti Kekouan tuli siihen, alkaen uhoamaan hänelle. Mirach yllättyi saadessaan veljeltään moisen reaktion.
" Kekouan lopeta, autoin minäkin äitiä! "
Tyttö pyöritteli häntäänsä, hän katsoi veljeään tiukasti ja pahastuneena. Miksi Keku nyt noin teki? Kyllähän hän tiesi Henen ja Ticarrinkin auttaneen, mutta oli Mir itsekin nähnyt vaivaa auttaakseen miten itse vain kykeni. Tyttö peruutti lähemmäs äitiään, otsa kurtussa kun Keku murisi hänelle.
" Kyllä minäkin autoin.. "
Surullinen lauseentynkä pääsi pennun suusta, hän istui alas ja laski päätään ilme loukkaantuneena - Keku ei ollut reilu äristessään hänelle.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Nov 29, 2010, 10:04

//Oi kaikki pennut on niin ihania! Ei saa pelata noi söpösti niillä! : D//

Rhiannon hymyili urokselle, ja kuunteli mitä tämä sanoi. Rivel osasi olla hyvin pentujen kanssa, ja osasi tehdä kaikkiin vaikutuksen omalla tavallaan. Täydellinen isukki.
Piaan Antares kiipesikin äitiän vasten ja kuiskasi, että isä voisi olla äidin poikaystävä. Rhiannonia nauratti kovasti, muttei kehdannut naura Antareksen nähden, oli pentu sitten suloinen.
"Kiitos, kun huolehdit äidistä"
Rhiannon kuiskasi poikansa korvaan hymyillen.
Mirachkin kertoi auttaneensa myöskin äitiään, mutta se ei sannut Kekkouania hyvälle tuulelle.
"No no...eipäs riidellä kaikista teistä oli apua"
Rhiannon sanoi vähän toruvasti kun pennut alkoivat melkein nahistella ja antoi Mirachin tulla läheleen turvaan.


"Onneksi se ei ollut Lahkolainen"
Chara totesi aika hiljaiseen ääneen isälleen, kun tämä kertoi arvistaan. Ruskea turkki katsoi hämmästyneenä, kun sisarukset alkoivat kinastella, ja ei uskaltanut puuttua väliin, vain meni Antareksen luo.
"Niin ei saa tapella, me olemme samaa perhettä, ja meidän pitää pitää yhtä"
Chara mukamaste esitti keksineensä lauseen itse, vaikka lause oli alunperin äidiltä.

Rhiannon katsoi Charaa hymyillen.
"Niin hän se on, meillä on paljon huolen aihetta lahkosta, kun kasvatte, ja en halua, että yksikään teistä kuolee. Ralastan teitä ihan liikaa"
Rhiannon sanoi murheissaan, narttu oli aika suorasti puhunnut pennuille pienestä asti kuolemasta ja lahkosta, koska nartusta pentujen oli hyvä tietää tosi asiat jo nuorena.

//Sori jos on sekavuutta, olen sairaana//

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Nov 29, 2010, 18:10

Antares laskeutui sitten maahan ja näytti oikein tärkeältä. Hän piti tärkeänä suojella äitiä pahoilta uroksilta. Äiti ei varmastikaan selviäisi ilman Antaresta. Näin nuori uros itse ainakin ajatteli. Tottahan toki poika myös sisariaan suojeli vaikka muuten olikin varsin hiljaista tyyppiä. Vaikka uros oli nuori niin hän piti asemaansa jo varsin selvänä perheessä vaikka ei välttämättä sitä muille kyllä antanutkaan selvästi. Antares oli yllättävän kypsä ikäisekseen, mutta joitain pentumaisia hupsuja puolia tunki välillä uroksesta esiin.
Nuori uros katsoi Charaa kun ruskeaturkki tuli siihen vierelle äidin luo. Myöskään Antar ei pitänyt kinastelusta, sillä siitä lähti aivan liian kovaa ääntä.

Rivel katsoi kun Kekouan ja Mirach alkoivat pitämään hieman melua siitä oliko Mirach auttanut vai ei. Pian uros käänsi katseensa Charaan joka myös tuki Rhiannonia siitä ettei saa riidellä. Hyvä, että järjestystä osattiin kuitenkin pitää tässä perheessä ja kaikki tuntuivat niin kovin läheisiltä. Rivel oli kovin ylpeä jälkikasvustaan ja Rhiannonista. Hän oli kasvattanut lapsista suoraselkäisiä ja reiluja. Uros haluaisi myös kiittää Ticarria ja Heneä joskus avusta. Nyt on Rivelin aika astua perhe-elämään ja asettua vihdoin aloilleen.
"Mukava nähdä, että tulette näin hyvin toimeen keskenänne ja rakastatte toisianne. Hyvin olet kyllä onnistunut kasvattamisessa."
Uros sanoi Rhiannonille ja tökkäsi vihertävää naarasta myös poskelle hellästi kuonollaan hieman myös nuolaisten poskea.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Nov 29, 2010, 21:33

Kekouan luimisti pennunkorviaan ja ärisi. Mirach perääntyi emon luo, ja Kekouan kääntyi ja marssi kiukkuisesti parin-kolmen metrin päähän ja istui siihen mutisten jotain kiittämättömistä.
Vihertävä (myönnän että kekku on vihreä) urospentu polkaisi raivoissaan oksan halki tassunsa alla, ja sitten hyökkäsi oksan kimppuun murissen sille, purkaen koko tarmonsa oksaparkaan.
Kekku sen jälkeen marssi vielä kauemmas perheestään, huomaten metsän varjoissa jonkun.. tai jotain. Inhottava aavistus levisi urospennun mieleen, ja se kääntyi kannoillaan ja tuli hieman lähemmäs perhettä. Se vilkaisi muita, ja arveli, että kukaan muu ei nähnyt sitä, mutta sen läsnäolo tuntui yhä, mutta hajua ei tuntunut (= kekun nenä ei haistanut) eikä poika kuullut tai nähnyt enää muuta kuin lehtimetsän.
Lintu lauloi, ja Kekun selkää kylmäsi.

// Hei, eiks lahkolaiseksi LR kelpais Sycla?

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Nov 29, 2010, 23:21

< Meikäläisellä on muuten suunnitelmia Mirin pään menoksi Lahkolaisen osalta, joten jos Sycla otetaan tähän tehtävään niin heittelen LR:ää yksärillä ja kerron ideastani ennen lahkolaisen tuloa :----D >

Mirach mutristi vielä naamaansa Kekouanin suuntaan, kun Chara ja äiti rauhoittelivat heitä. Mikäköhän Kekua vaivasi kun tuo hänelle niin raivostui. Harmistunut tyttö kallisteli päätään kun isä puhui, oli hassua että tuo iso koira kuului nyt hänen perheeseensä. Pieni tirskahdus pääsi hänen suustaan kun Rivel suukotti Rhiannonia, se näytti vallan hauskalta. Mirin huomio kiinnittyi nyt taas Kekuun, joka taisteli kepin kanssa kauempana. Mir kurtisti otsaansa nousten ylös.
" Keku älä ole vihainen, kyllähän minä tiedän Henen ja Ticarrin auttaneen. "
Mirach sanoi pyöritellen silmiään, samalla kun hän lähestyi veljeään. Urospentu kuitenkin kavahti jotakin, ja palasi lähemmäs muuhun perheeseensä nähden. Mir seisahtui, hänen vaistoaan kutitteli omituinen tunne - eikä aikaakaan, kun hänen silmänsä erottivat tumman varjon kauempana suunnassa johon Kekouan pälyili.
Mirach kohensi ryhtiään, astuen askeleen eteenpäin, hän epäröi.
" Äiti, tuolla taitaa olla joku. "

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Nov 30, 2010, 13:08

//Minulle kyllä Sycla passaa, mutta haluaako LR, sen tähän tehtävään?Kiinnostuneita ei ole oikein ollut//

"Kiitos höpsö"
Rhiannon sanoi naurahten ja pusutteli hieman Riveliä lisää. Oli ihanaa nyt kun perhe sai olla koossa. Toki oli myös ollut mahtavaa kun Ticarri ja Hene oli auttanut, mutta se oli eriasia. Kekouan ja Mirach saivata siat kutakuinkin sovittua. Hienoa, parempi oli olla sovussa kuin vihoissaan toisilleen.
"Meidän perhe pitää aina yhtä vai mitä pennut?"
Rhiannon sanoi ylpeästi jälkikasvustaan.
"Olisi kiva esitellä teidät sukulaisille, mutta en tiedä missä he ovat. varmasti jokainen omalla tavallana hoitamassa puolikuun hommia"
Rhiannon tuumi ääneen.

"Hyiii ällöä, kun iskä ja äiti nuoleskelee!"
Chara päätti huudahtaa, kun katseli aikuisia, ja hypähdi taaskepäin leikkillään.
"Mitä, mitä te oikein näätte?"
Chara kysyi pää kallellaan katsoen Mirachia, joka tuntui nähneen jonkun.


Rhiannon katsoi Mirachin osoittemaan suuntaan, mutta ei nähnyt ketään, olivathan he kyllä metsässä, että aluskasvillisuuden seassa saattoi joku piilekellä.
"En näe ketään. Jos sielä on joku niin näyttäydy!"
Rhiannon komensi vaikkei ollut varma oliko sielä edes ketään. Voisihan helposti täällä Djalalaisia liikkua ympäriinsä.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Nov 30, 2010, 21:14

Rivel hymyili tyytyväisenä Rhiannonille ja katsoi sitten pentuja onnellisen oloisena. Mitä hienoa Rivel olikaan tehnyt, että oli ansainnut kaiken tämän. Kaunis ja onnellinen perhe. Enempää uros ei voisikaan toivoa. Pian pari pennuista huomasi jotain liikkuvan metsässä. Rivelin pää nousi kunnolla pystyyn ja korvat liikkuivat levottomasti. Aivan kuin lähistöllä olisi joku, mutta se joku luultavasti on hieman tuulen alla ettei haju päässyt leviämään.
"Lapset, tulkaa tänne."
Uros sanoi pennuille. Pääasia oli saada lapsukaiset turvaan jos vaara uhkaa.

Antares katsoi myös metsään korvat pystyssä. Hänen silmänsä tutkailivat ympäristöä, mutta ketään ei näkynyt. Kun Rivel komensi pennut turvaan, Antares totteli ja jolkotteli isän ja äidin taakse. Vaikka pentu tottakai haluaisi suojella perhettään, mutta silti häntä pelotti. Pentuhan hän vasta oli ja ei edes osannut taistella. Parempi vain mennä turvaan.

((Muuten kyllä, mutta Syclalla on tällä hetkellä jo 2 peliä ni enhän minä sitä voi peliin tuoda :< Muuten olisi voinut ollakki hyvä idea))

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Dec 1, 2010, 20:10

Hui, Kekku luimisti korviaan - sitä pelotti. Mutta kukaan, ei kukaan kehunut Kekkua, että se oli huomannut jotain. Äiti vain komensi sitä otusta näyttäytymään, ja isä kehotti lapsosiaan tulemaan luo - Kekku antoi Charan ja Mirachin mennä edeltä, sillä poika halusi vaikuttaa isolta ja rohkealta mieheltä, mutta sai viherturkkikin itsensä hinattua isän jalan taakse kurkkimispaikaksi. Se tarkkaili metsää korvat terhakkaasti pystyssä, kuono korkealla pentu nuuhkien. Se painautui tiukemmin Rivelin jalkaan. Hiik, peltoti.

// Anteeksi kakkaaa

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Dec 2, 2010, 21:14

Mirach puri huultaan kun isä kutsui pentuja lähemmäs. Hän epäröi, sillä ei ollut varma oliko pusikossa todellakin joku, ja oliko tuo joku ylipäätään vaaraksi. Tyttö kuitenkin kipitti lähemmäs muita, hän jäi seisomaan ryhdikkäästi äitinsä eteen. Kekouan tuli pian hänen perästään mennen isän luokse. Mirach kurtisti kulmiaan, peruuttaen vähän. Hän käänsi päätään muiden suuntaan.
" Ei se taida uskaltaa tulla.. "
Pentu kuiskasi muille, heilauttaen päätään. Hän kääntyi ja kallisteli päätään, yrittäen vilkuilla lehvästön sekaan täältä kauempaa.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by karelyon on Dec 2, 2010, 21:26

[[Ja Oavert the häirikkö saapuu!]]

Oavert oli vasta äskettäin rantautunut saarelle. Hän ei ollut vielä tavannut ketään rantaan astumisensa jälkeen, ja oli kovin hukassa. Kysymykset risteilivät nuoren koirasuden päässä, missä hän oli ja minkälaisia asukkaita saarella mahtaisi olla? Jos tämä olisikin ihan pelkän Lahkon kansoittama saari, vailla mitään häiriötekijöitä Herran kansaa uhkaamassa? Se olisi hienoa, tuumi nuorukainen. Ei tarvitsisi puhua mitään hankalaa yleiskieltä vaan voisi sujuvasti lahkolla viestiä.
Vielä uintimatkansa jäljiltä vettä valuva punakuvioinen kulki tällä hetkellä Djalan lehtimetsässä. Hän tuijotti kummastuneena kaikkia niitä tammia ja lehmuksia joita ympärillä kasvoi. Ei kotona Brasiliassa todellakaan tämännäköistä ollut. Ihan omituiseen paikkaan oli saavuttu.

Punavarvas kuuli yhtäkkiä ääniä lähistöltä. Utelias korukaula nuuhki ilmaa, haistaen muutaman muun koiraeläimen ominaishajut. Ehkä heiltä voisi kysyä tietoja hänen uudesta olinpaikastaan?
Rohkaistuneena tämän ajatuksen johdosta Sielunkantaja suoristi ryhtiään, yrittäen näyttää mahdollisimman kypsältä ja suurelta.
”Edhaz!(anteeksi)” uros huudahti lahkoksi, luovien tiensä pois puiden kätköistä, saapuen suoraan puolikuiden näköpiiriin. ”Medej dervoez te iyo?(tiedättekö missä olen)”

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Dec 3, 2010, 21:48

//saitteko Hades ja Kary sovittua asiat?//

Rivel keräsi pennut lähelleen, ja Rhiannon otti muutaman askeleen perheensä eteen, jotta olisi valmis puolustamaan näitä tarvittaessa. Pian pusikosta tulikin esiin nuori uros, joka puhui kummaa kieltä. Rhiannon kyllä oli vasta oppinut, että lahkolaiset yleensä puhuivat tuon kuulosta siansaksaa. Toki oli muitakin kieliä, mutta tuolta hänen tappamansa lahkolainen oli myös kuulostanut. Rhiannon nappasi aseensa selästään, ja otti uhkaavan asennon.
"Et kai vai nuori raukka kuulu lahkoon? Ja emme puhu kieltäsi"
Rhiannon sanoi ja katsoi aika tuimasti tätä, mutta ensin oli paras varmistaa lahkoon kuuluvuus, ennen kuin päästäisi uroksen päiviltä. Rhiannon luotti, että Rivel pitäisi silmällä pentuja, kun hän itse keskittyi nyt tulijaan.

Chara tottelli välittömästi isäänsä ja meni tämän takajalkojen luokse piiloon, ja kurkisteli sieltä tilannetta. Puskasta kun esiin tuli nuori uros, niin Chara katsoi tätä hämmästyneenä. Ja äidin käytös vähän pelotti tyttöä. Miksi äiti uhkaili toista aseella, vaikkei tiennyt edes kuka se oli. Chara yritti saada ajatuksensa pois asiasta ja kääntyi Kekouania ja Mirachia päin.
"Olette aika taitavia kun huomasitte hänet ennen äitiä ja isää"
Chara sanoi ihmeissään.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Dec 5, 2010, 12:33

Rivel tajusi kyllä, että Rhiannon halusi itse häätää tunkeilijat. Hieman epämiehekäs olohan siinä tuli kun piti itse lapsenvahtina olla siinä eikä saanut puolustaa perhettään. Parempi nyt vain niellä ylpeytensä ja vahtia ettei lapsille kävisi mitenkään. Kun Rivel näki nuoren uroksen, hän kallisti päätään. Tuo nuorukainen ei vaikuttanut uhalta, oli hän lahkolainen tai ei. Ainakin kielestä päätellen tuo nuori uros kuului epäilemättä lahkon riveihin.
Rivel kyllä ymmärsi mikä Rhiannonin tehtävä oli Lahkon suhteen, mutta hän ei pitänyt siitä että noin nuori päästettäisiin päiviltä. Uros ei kyllä kehdannut puuttua väliin, sillä hän tiesi miten Rhiannon suhtautui lahkoon ja, että hänellä oli tehtävänsä. Silloin uros tajusi, että sama tehtävä on edessä myös lapsilla tulevaisuudessa kunhan he vain kasvavat. Ei mikään helppo elämä.
"Pysykää lapset tässä lähellä. Äiti kyllä hoitaa tämän."
Uros sanoi katsoen pentuja että kaikki varmasti pysyisivät siinä vierellä.

Antares seisoi isänsä vierellä katsoen nuorta lahkolaista. Hän myös katsoi äitiään joka uhkaili lahkolaista. Aika siistiä. Ehkä Anareksestakin joskus tulee noin rohkea kuin äidistä. Vaikka lahkolainen ei vaikuttanut uhkaavalta, mutta silti äiti oli niin siisti. Onkohan isäkin noin rohkea? Nuori Antares ei malttanut odottaa, että kasvaisi isommaksi ja pääsisi raatelemaan lahkolaisia. Hieman uros jännitteli lihaksiaan ja muka pullisteli urheana tuolle lahkolaiselle pysyen kuitenkin isänsä läheisyydessä.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Dec 6, 2010, 18:42

Kekouan ärjäisi muka pelottavasti tälle nuorelle urokselle, korviaan luimistaen ja vihaisesti louskuttaen. "Häivy!" mutta sitten se kuuli isänsä pyynnön olla puuttumatta tilanteeseen, ja Kekku siis vetäytyi vain hieman sivummalle, korviaan luimsitellen, tarkkaillen miten tilanne siirtyisi..
Toivottavasti äiti tappaisi tuon lahkolaisen! Tai no, ei poika ollut varma, oliko se Lahkolainen. Mutta luulisi.
Kekouan kallisti hieman päätään ja louskautti sitten taas hampaitaan ärhäkästi yhteen, korviaan luimistaen hyvinkin reippahasti. Grr!

// Hyih! Tulipas lyhyt D: mutta Koo ei nyt teekkään mitään jännää

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Dec 6, 2010, 21:25

Mirach säpsähti kun pensaikosta astui esiinn iso koiraeläin. Tyttö vilkaisi äitiinsä, joka harppoikin jo kovaa vauhtia hänen ohitseen - vieras selitti jotakin kummallista. Mir heilutteli aluksi häntäänsä iloisesti, mutta kun äiti tuli siihen aseensa kanssa, seisahtui pentu aloilleen. Hän katsoi hetken äitiään, sitten vierasta, ja kipittikin jo isän helmoihin. Hän asettui Antaresin rinnalle, hän seisoi ja katseli pää kallellaan tuota vierasta. Jos tuo kuului lahkoon, oli kyllä varsin omituista. Ei toinen vaikuttanut yhtään pahalta. Hämmentyneet ajatukset risteilivät hänen pääkopassaan - eikai äiti vain ollut valehdellut lahkolaisista? Ei, enintään vain ylireagoinut.. Mutta toisaalta, olivathan lahkolaiset murhanneet Mirin sukulaisia.. Tyttö mutristi suutaan vilkaisten isää.
" Autathan äitiä jos tuo tekee jotain pahaa.. "
Mirach kuiskasi varoen, hän katsoi Riveliä suurilla toiveikkailla silmillään. Jos isä ei tekisi sitä, auttaisi Mir itse.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by karelyon on Dec 6, 2010, 21:39

Koiransukuisten reaktio sai Oavertin leuan loksahtamaan auki. Hän vain ihan ystävällisesti ja kohteliaasti oli tullut kysymään nykyisestä olinpaikastaan, ja vastaanotto oli tällainen, vihamielinen ja ankea. Uros alkoi kuumeisesti miettiä syytä muiden ilkeisiin mulkoiluihin. Oliko hän sanonut jotain hassua? Ehkä jokin lahkokielen sana oli kuulostanut toisten korviin jonkun toisen kielen kiroukselta. Tai jotain.
Pian selvennös saapuikin. Yleiskieltä sudenpuolikas hallitsi varsin kehnosti, mutta kuitenkin sen verran, että tajusi jotenkuten tilanteen. Kyse oli siis hänen käyttämästään kielestä, mitä ilmeisimmin.
”Lahko? Jotain paha jos kulu se?”
Hyvin vahvasti murtaen uros kysyi kysymyksensä, tuijottaen samalla tiukasti häntä aseella osoittavaan narttuun. Toisen silmien päällä olevat merkit kalvoivat nuorukaisen mieltä kovin. Jotain pahaa niihin taisi liittyä, mutta mieleen ei juuri nyt muistunut tarkempaa tietoa. Kyllä äiti oli joskus jotain keltaturkkisista puolikuista maininnut, eikä se mitään hyvää ollut. Mutta mitä ihmettä oli punaharja meinannut, se ei tullut päähänsä millään.
”Miksi sinä osoitta minä tuo… hwemc?(ase)” tiedusteli turkoosikatse varoen, jännittäen samalla lihaksiaan. Tässä saattaisi joutua pakenemaan piakkoin. Selittämätöntä vihaa täynnä oleva ympäristö sai tummaturkin varpailleen, mutta Sielunkantajalla ei ollut aavistustakaan, mistä se voisi johtua. Miksi kukaan ylipäätään olisi Herraa tai hänen kansalaisiaan vastaan? Ajatus ei vain yksinkertaisesti tuntunut syntyperäisestä lahkolaisesta laisinkaan järkevältä.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Dec 6, 2010, 23:30

//Niin voi sitä vastata, että saitteko Hades ja kary sovittua, mitä Mirachille tapahtuu nyt?//

Rhiannon katsoi tuimasti tulijaa, joka ilmoitti olevansa lahkolainen, ja puhui aika huonosti yleiskieltä, mutta kyllä tuota ymmärsi.
"Tottakai siinä on pahaa senkin saasta, murhaaja. Osoitan ja sohaisenkin vielä"
Puolikuulais narttu murisi nuorukaiselle. Niinpä Rhiannon yritti hyökätä nuorta urosta kohti ja huitaista tätä aseellaan kylkeen. Naarasta ei huvittanut säästää yhtäkään nuista herran alaisista.

Chara roikkui isänsä jalassa jänittäen, oliko toinen lahkolainen. Kun asia tuli selville Charaa hieman pelotti. Olihan äiti kertonut kuinka pahoja nuo olivat. Onneksi isi oli lähellä ja turvana. Kekouan oli tosi rohkea kun se murisi tuolle lahkolaiselle. Chara katsoi tätä ihmeissään. Pian äitikin kävi tuon uroksen kimppuun, ja Charaa pelotti katsoa. Entä jos äidille kävi huonosti? Tai entä jos lahkolaiselle, eihän se ollu mitään pahaa vielä tehnyt? Vai oliko? Kysymykset liikkuivat pikku puolikuun mielessä.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Dec 7, 2010, 11:32

< Anteeksi en muistanut vastata. Saatiin sovittua eikä tapahdu mitään. >

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Dec 7, 2010, 17:51

//Ok...olisiko sitten syytä yrittää löytää joku toinenkin lahkolainen? Koska nythän pennut ei saa sitä huonoa kuvaa lahkosta, jos Ovea joku tulisi autteelmaan?

edit: laitoin tielle kaikille yksäriä, jatkakaa peliä vain. LR:än vuoro siis//

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Dec 8, 2010, 20:19

Antares astui pienen askeleen lähemmäksi nähdäkseen paremmin, mutta pian Rivel vetäisikin tämän takaisin omalla tassullaan ettei pentu menisi liian lähelle. Poika katsoi sitten isäänsä hieman nyrpistäen nenäänsä, mutta tyytyi sitten kuitenkin katselemaan sivusta. Antaresta ei yhtään pelottanut tuo Lahkolainen sillä hän ei vaikuttanut yhtään niin pelottavalta kuin mitä äiti oli lapsosilleen kertonut. Päinvastoin. Tuo nuori Lahkolainen vaikutti nössöltä ja hyvin harmittomalta. Miksi siis pelätä?

Rivel vahti lapsosia etteivät he vahingossakaan menisi lähelle Lahkolaista sillä sitä ei ikinä voinut tietää mitä tapahtuisi. Antares hieman erehtyi liikahtamaan ja uros siirsi tämän takaisin taaksepäin ja katsoi toista varoittavalöla ilmeelle ettei menisi lähelle. Kun Mirach kysyi kysymyksen isältään, Rivel hymyili hieman nuorelle neitokaiselle.
"Tottakai autan. Tärkeintä on nyt pitää teidät turvassa."
Tietenkin Riveliä turhautti kun hän ei voinut itse taistella vaan piti seisoskella paikallaan ja vahtia pentuja. Uros kun niin piti taistelemisesta...

((vähän tönkköä tekstiä ku sairastelen vähäsen mutta yritin kuitenkin vastata että päästään eteenpäin x) ))

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Dec 9, 2010, 23:58

Tosiaan. Kekku huomasi itsekkin, että tämä lahkolainen oli tosi nössö, ja Kekku kallisti päätään uteliaasti kohti Lahkolaista, ja aikoikin ottaa pari askelta, mutta Antares teki sen virheen ja isä työnsi veljen pois.
Ei siis niin. Kekku istui nätisti paikallaan ja tuijotti Oavertia, korvat luimussa ja kellenrtävät silmät nuorta urosta tuijottaen.
Totta tosiaan, kohta tarvittaisiin super-Raulia pelastamaan Oavertti! Kekku jatkoi urinaansa, ja kun äiti otti aseensa iskuun, hurrasi Kekku häntäänsä heiluttaen - huomaamattaan se oli ponkaissut seisomaan. "HYvä äiti! Tapa se!" kehotti Kekouan häntäänsä heiluttaen. Hyvä äiskä, tapa se!

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Dec 10, 2010, 13:48

Mir hymyili isälleen, hän oli nyt hieman rauhallisempi kun toinen lupasi auttaa, jos äiti joutuisi alakynteen. Hän aikoi aluksi istuutua, mutta sitten äiti puhui. Rhiannon ei kuulostanut yhtäkkiä siltä mihin pentu oli tottunut, lempeä äiti oli muuttunut raivopääksi. Mirach alkoi uikuttaa, hän liikehti levottomasti - hän olisi niin tahtonut juosta kaksikon väliin, mutta.. Äiti suuttuisi jos hän puolustaisi lahkolaista, äiti saattaisi jopa kieltää tyttärensä.
" Äiti, älä! "
Mirach ei voinut pidätellä itseään vaan hän parahti itkuisella äänellä, hänen kasvonsa olivat vääntyneet surkeaan ilmeeseen. Äiti pelotti häntä - Mir ei tahtonut että äiti satutti tuota vierasta urosta, mutta hän ei myöskään tahtonut että äitiin sattuisi. Mir huudahteli pelokkaasti kuorossa Kekouanin kanssa, joka puolestaan kannusti äitiä tappamaan. Mirin sydänalassa tuntui epämiellyttävältä - Kekouankin pelotti häntä.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by karelyon on Dec 10, 2010, 17:19

Turkoosit silmät laajenivat kauhusta nuorukaisen kuullessa vieraan naaraan uhkaavat sanat. Ei siinä ollut koskaan aiemmin ollut mitään pahaa, vaikka Lahkoon olisikin kuulunut. Päinvastoin, kaikki elämässä aiemmin kohdatut olivat pitäneet asiaa pelkkänä hyvänä juttuna, suorastaan suositeltavana. Kotipuolessa syntyperäistä lahkolaisuutta oli pidetty kadehdittavana asiana. Mutta ilmeisesti täällä asiat olivat vähän toisin.
”Ei minä murhaja!” uros huusi hypäten parahiksi pois kaksiteräisen aseen tieltä. Väistäminen sujui yllättävän helposti, sillä olihan hän jo jonkin aikaa ollut varautunut vaihtamaan maisemaa. Mutta että näin pian, se ei ollut mielessään edes käväissyt.
”Olla kilti ja ei satuta, joohan?” raidallinen aneli vaikealla kielellään. Kunpa toinen vain laskisi aseensa ja ryhtyisi ystävälliseksi.

Varmuuden vuoksi punakäpälä peruutti raivokkaan puolikuun läheltä, vilkuillen samalla muita. Ilmeisesti kukaan muu ei ollut niin kiivaasti kimppuun hyökkäämässä. Surukseen Oavert joutui kuitenkin kuulemaan varsin ikävää tekstiä yhden pennun suusta. Korvat painuivat ahdistuneina luimuun. Mitä tästäkin seuraisi, tapettaisiinko hänet? Vai tekisikö suurikokoinen viherturkki jotain muuta pahaa?

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hitodama on Dec 11, 2010, 21:44

// No niin, antakaas kun Mirada-täti näyttää, miten saadaan puolikuulaiset vihaamaan lahkolaisia. ='D
Ja Hades, mikäli haluat tosiaan pennullesi jotakin damagea tässä hötäkässä aiheutuvaksi, niin laita meikäläiselle yksityisviestiä asian tiimoilta tulemaan! //

Liekö sitten ikävää sattumaa, Herran aikaansaannosta vai mitä, mutta puolikuulaisperheen ihastuttavaa päivää oli tulossa sotkemaan vielä eräs toinenkin taho, joka oli hieman toista maata nuoreen Oavertiin nähden. Kyseessä oli taistelukoiranaaras Sanguinaria Mirada - lahkolainen, kuinkas muutenkaan - joka oli ajautunut yllättävänkin kauas nykyisiltä asuinsijoiltaan. Jokseenkin levottoman sielun omaava latino oli kuitenkin tuntenut kaipaavansa liikuntaa, joten niin hän oli jättänyt kotiluolansa taakseen ja lähtenyt talsimaan sinne, minne tassut vain sattuisivat viemään. Edes villeimmissä unissaan ei hän kuitenkaan ollut osannut aavistaa sitä, minne hän retkensä aikana oikeastaan tulisi päätymään.

Mirada oli juuri etsimässä jonkin seuraamisenarvoisen saaliseläimen jälkiä aluskasvillisuuden seasta, kun hänen korviinsa alkoi kantautua puheensorinaa. Tuntien etäistä kiinnostusta metakan aiheuttajia kohtaan lähti naaras äänten viitoittamalle suunnalle vain sattuakseen parahiksi paikalle näkemään, kuinka eräs hänelle varsin tuttu viherturkki heilahteli viikatteensa kanssa jotakin tummaa nuorukaista kohden.
"Kas kas", arpikasvoinen koira hymähteli astellessaan vailla pelkoa näkösälle. Samassa hän pani merkille, ettei tukkanuottasille käynyt pari ollut suinkaan kahden alueella: messissähän näytti olevan kokonainen hometurkkien perhe!
"Varsin kiintoisa lastenkasvatusta, eten sanoiisi. Hakkateko useiinkin keskenkasvuisia vastantulijoita teräaseiila pentujenne edesä, te puoolikulaiiset?" naaras jatkoi kääntäessään katseensa pikkupennuista ja kaiketi näiden isästä takaisin Rhiannoniin, jolle hän soi ivallisen, suorastaan halveksuvan virneen. Jälleennäkemisen riemu oli selvästi suorastaan rajaton.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Dec 11, 2010, 23:25

Rhiannon kuunteli hyvillään Kekouanin kannustavaa kommenttia. Hieno poika vielä tuosta kasvoi kunnon puolikuulainen. Mirachin kommentti taas ei viherturkkia todellakaan ilahduttanut, mutta ajatteli, että tyttö oli vielä niin nuori, ettei ymmärtänyt asioita.
"Älä yritä huijata lahkolainen"
Rhiannon sanoi muristen vihaisesti. Toki poikanen vaikutti oikeasti rehdiltä, mutta eihän nuihin kannattaisi luottaa. Samalla alkoikin toinen huonopuheinen sopertamaan Rhiannonin korviin sopimatonta tekstiä. Rhiannonin kääntäessä katseensä tuohon tulevaan punaturkkiin, tämä suu meni hymyyn.
"Katsos tuttujahan täällä. Ja mitähän sinäkin tiedät lasten kasvatuksesta. Varmaan omatkin pentusi olet uhrannut kurjalle herrallesi, jos niitä edes olet saannut koskaan"
Puolikuulaisnaaras unohti välittömästi Oavertin. Viherturkki vilkaisi Riveliin, tästä naarasta olisi paljon ennemmän harmia kuin nuoremmasta. Rhiannon tiesi, että Rivel varmasti auttaisi häntä, jos tarvetta olisi. Tärkeintä on, että pennut saataisiin turvaan tuolta murhaajalta.
"Viime tapaaminen olikin miellyttävä Punaturkki, varsinkin se on varsin viihdyttävää kun tämä muuan uros kuoli"
Rhiannon sanoi kiusallaan. Toki Rhiannon ei tiennyt että kysyinen uros oli ollut tärkeä Miradalle, mutta arveli kaikkien lahkosekoilaisten pitävän yhtä.

Chara oli hyvillään siittä, että isä lupasi huolehtia heistä. Vaikka tämän ilme näytti siltä kun tämäkin haluaisi tapalla. Miksi isäkin? Pikku Chara mietti. Piaan paikale tullut punaturkki taas oli todella pelottava. Charaa pelotti niin, että tämän häntä meni koipien väliin, ja hän meni isänsä alle kyyryyn. Ruskeaturkki ei toivonut, että kenneenkään sattuu. Varsinkaan äitiin, isään tai sisaruksiin. Chara myös ihemtteli sitä miten Mirach oli uskaltanut sanoa noin äidille. Kekouan taas oli luonteeltaa lähelle äitiä, ja hän taas oli raukka. Olisikohan äiti ollenkaan hänestä ylpeä, niinkuin hän oli varmasti Kekouanista.

//Ei tehdä sitten tästä lahkoalis osuudesta liian pitkää kun pennuilla ei kovin suurta osaa nyt ole. Paitsi ehkä Mirachilla?? Niin ei tule tylsää pentujen pelaajille : ) Kiva hito kun pääsit tulemaan!//

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Dec 12, 2010, 20:40

Antares katsoi siskoaan, kun toinen kielsi äitiään tappamasta nuorta Lahkolaista. Pojan pää kallistui hieman ja hän hieman kummasteli sisarensa toimintaa. Ei tuo nuori Lahkolainen varmasti kuolemaa ansainnut, mutta se oli Lahkolainen. Hehän ovat silti pahoja! Vai ovatko? Niin Antarekselle oli opetettu. Läpimätää sontaa koko Lahko. Sellaiseksi pentu oli opetettu ja sellaisena hän luultavasti pysyisi elämänsä viimeisiin hengenvetoihin asti.
Ei kestänyt kauaa kun nuoren Lahkolaisen seuraksi tuli punaturkkinen naaraskoira. Pikkuinen Antares katsoi tuota pelottavan näköistä narttua korvat hieman luimistuen. Kyllä poikaakin hieman alkoi pelottaa ja hän peruutti isänsä taakse.

Rivel katsoi harmistuneena Mirachia joka oli ihan hädissään että tappaisiko Rhiannon tuon Lahkolaisen. Uros painoi päätään alemmas tytön vierelle ja hieman tökkäsi häntä kuonolla poskeen lohduttavasti, että ei olisi mitään hätää. Kyllä äiti huolehtii tilanteen niinkuin sen pitääkin.
Uroon pää nousi sitten ylös kun Mirada saapui paikalle. Korvat hieman menivät luimuun ja Rivelin kasvoille tuli uhkaava ilme. Ilmeisesti Lahkolainen hänkin ja tuli hieman auttamaan nuorempaa tapausta.
Rivel katsoi pentuja ja kuonollaan tökki heidät kasaan samaan paikkaan että pysyisivät mahdollisimman lähellä toisiaan. Samalla hän yritti hieman työntää pentuja kauemmas tapahtumapaikasta turvaan.
"Äiti kyllä selviää. Teidän on nyt mentävä piiloon. Autan kyllä äitiä."
Uros supisi lapsille ja katsoi Rhiannonia ja tuota punaturkkista joka virnuili varsin halveksuvan näköisesti Rhiannoniin päin.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Dec 13, 2010, 20:56

Kekouan tarkkaili tilannetta varuillaan - sitä pelotti, mutta Kekouan piti itseään kovana, ja totesi, ettei voisi näyttää pelkoaan. Nimittäin paikalle tuli naaraskoira. Punaturkkinen, sinisilmäinen naaraskoira. "Äiti.. Onko sekin Lahkolainen?" Kekouan kysyi arasti, mutta kuitenkin tarpeeksi kovaa emon korviin. "Möyhennä sekin!" kannusti pentu voimakkaasti, tajuamatta, että halutessaan Mirada kenties voisi puraissa pojan pään irti yhdessä hutaisussa.
"Isä mene jo auttamaan äitiä" hoputti Kekku, tarkkaillen korvat luimussa Oavertia, vaikka piti Miradaa uhkaavampana. Pennun korvat luimistuivat ja kuono rypistyi ja pieni urina, ei murina vaan urina kantautui pennun kurkusta sen yrittäessä olla pelottava ja vaikuttava. "En minä halua mennä piiloon" ärähti poika ärtyneenä, se halusi katsoa kun äiti leikkasi lahkolaisen pään poikki!"Minä haluan katsoa" vinkui Kekouan isäänsä silmillään katsoen, millä muullakaan? Kielellään?

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Dec 13, 2010, 21:44

< Mirach heittäytyy nyt marttyyrimaisesti Miradan ja äitinsä väliin ~ Sovitaan nyt ettei kukaan ainakaan fyysisesti puutu tähän (paitsi Mirada sovitusti) >

Mirachin silmät poikkoilivat vuorotellen Oavertin ja Rhiannonin välillä, hän pelkäsi että jotakin peruuttamatonta tapahtuisi. Hän ei tahtonut uhmata äitiä, mutta hän pelkäsi että uhittelu laukaisisi vieraan tappohimon, tai jotakin. Ja siinä samassa pensaikosta tepasteli kopeasti esiin tumma, punainen koira. Mir ei ollut koskaan voinut kuvitellakkaan että tuon näköisiäkin koiria oli. Narttu oli suuri ja pelottavan näköinen, sekin puhui yhtä huonosti kuin Oavert. Mir katsoi tuota aluksi kauhuissaan, sitten vihaisesti. Se puhui äidille sävyllä, jota pentu ei hyväksynyt. Tyttö lähti rivakkaan juoksuun, hän syöksähti pois isän ja sisarusten luota, hän juoksi äidin ja vieraan väliin. Pentu seisoi ryhdikkäästi, kyynelistä vettyneet silmät tuijottivat vierasti silmittömästi.
" Lopeta! "
Mirach haukahti, hän astui puolustelevan askeleen eteenpäin, hänen katseensa oli vahva ja suurempi kuin koira itsessään, kippurainen häntä korkealla selän päällä. Hän oli Miradan korkeudesta ehkä kolmasosan.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by karelyon on Dec 13, 2010, 21:55

Nuori koirasusi tuijotti järkyttyneenä hullua narttua, joka väitti hänen valehtelevan. Siis eikä! Oaverthan oli mitä rehellisin miehenalku. Ei hänelle olisi tullut mieleenkään ryhtyä tämänkaltaisessa tilanteessa luikuria laskemaan.
Tummaturkki oli jo lausumassa viimeisiä rukouksiaan, kun Herra tai jokin muu korkeampi voima puuttui peliin punaisen naaraan muodossa. Turkoosikatse jämähti tuijottamaan tätä yllättävää käännettä suunsa loksahtaessa auki. Johan oli kummallinen otus, korvaton sekamelska suurta lihasmassaa ja pitkiä jalkoja. Raitavatsa oli ollut tähän asti autuaan tietämätön siitä, että tuollaisia koiria ylipäätään oli olemassa. Kovin pahalla ei hän silti toverin erikoista ulkomuotoa katsonut, sillä aivan yhtä huonoa yleiskieltä puhuva naaras ilmeisesti oli samalla puolella puolisuden kanssa.

Onneksi myös vihreä koiraeläin totesi aikuisen vastuksen paljon keskenkasvuista kiintoisammaksi tapaukseksi. Oavert sai toistaiseksi jäädä rauhaan. Nuorukainen tunsi olonsa perin epävarmaksi. Korukaula ei ollut juuri aiemmin saanut mitään kokemusta tappeluista. Pitäisikö liueta paikalta vai jäädä katsomaan, jos arpikasvoinen naaras tarvitsisi apua? Kenties hukanpuolikas voisi tehdä jotain hyödyllistä.
Epävarmana ja aloitekyvyttömänä päätti uros toistaiseksi vain jähmettyä paikoilleen. Hän ei uskaltanut siirtyä lähemmäs punaturkkia, sillä hullu viikatteenkantaja saattaisi hyökätä jommankumman lahkolaisen kimppuun koska tahansa. Kai sitä varmaan kannattaisi pysyä kiltisti syrjemmällä, kunnes erikseen käskettäisiin toisin toimimaan.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hitodama on Dec 14, 2010, 20:12

// Jotta tosiaan päästään mahdollisimman pikaisesti asiaan vedän nyt vaan ronskisti autohitillä, kun tosiaan tapahtumista on Hadeksen kanssa etukäteen sovittu. =) //

Vaikkei Rhiannon sitä ehkä itse tajunnutkaan, onnistuivat hänen sanansa osumaan niin tarkasti maaliinsa, kuin Miradan kaltaisen kovanaaman kanssa ehkä oli edes mahdollista. Kyllä, hän oli yrittänyt uhrata oman pentunsa ja kyllä, "muuan uroksen" kuolema oli ollut punaturkille melkoisen kova pala nieltäväksi. Huonompi juttu oli kuitenkin se, että moiset jutut saivat taistelukoiran sisäsyntyisen tappeluhimon, jota Herra oli vielä osaltaan vahvistanut, roihahtamaan palaviin liekkeihin.
"Sanguinaria Mirada sinele, hometurkki", arpikasvo esitteli itsensä myrkylliseen sävyyn ja antoi hymynsä muuttua asteittain hampaat paljastavaksi irvistykseksi, joka yhdessä murhaavan tuijotuksensa kanssa oli varsin vaikuttava näky. Joku espanjaa osaava olisi hyvinkin ymmärtänyt juuri nyt, mistä naaras oli nimensä saanut: Sanguinaria Mirada, verenhimoinen katse.
"Ja sine lieenet vastavasti jo unohtanen tyystin sen ylensyöönen oransiturkin, jonka johtajani armolisesti päästi päiviltän", raitaturkki iski takaisin. Sanansa viittasivat luonnollisesti Canehiin, jonka menettäminen oli saanut naaraan muistin mukaan Rhiannonin lähes sekopäiseen tilaan.

Pentujen taustalta kantautuvan kimityksen onnistui Mirada jättämään varsin tehokkaasti huomiotta, kunnes eräs nuorukaisista päätti heittäytyä uhkarohkeaksi ja syöksyä äitinsä avuksi. Taistelukoira ei tarvinnut muuta yllykettä, vaan mielensä kehitti suorastaan pelottavalla nopeudella mitä ikävimmän toimintasuunnitelman, jota omistajansa lähti saman tien noudattamaan.
"Wrajaa ie dhej, er zencos (Katso ja opi, nulikka)", hän murahti matalasti Oavertia vilkaisten, sillä hän oletti tuon olevan Herran kanssa, koska mistäpä muustakaan syystä Puolikuu tätä olisi kiusannut? Samassa punaturkki ei kuitenkaan seisonut enää aloillaan, vaan sinkoutui räjähtävällä voimalla kohti kohdettaan - nuorta Mirach-parkaa.
"Ehkä toiisen läheiisen menetys saa sinet muistaman, miltä tuska todela tuntuukan!" naaras karjaisi nyt kuuluvampaan sävyyn Rhiannonille samalla, kun hän avasi leukansa apposen ammolleen ja paljasti purukalustonsa pienelle pennulle. Aikailematta hetkeäkään painoi koiran hampaansa tosin jälleen yhteen, mutta tällä kertaa niiden välistä tilaa täyttämään jäi vihertävänsävyisen narttupennun kallo.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Dec 14, 2010, 22:04

//Pelihän menee jännäksi! Sori hito jos tuossa nyt sekoitan Miradan ja Trezesiran, kun en ole nyt varma kumpi se oli joka ei nimeään kertonut//

CHARA
Hirveä puna turkkinen pelotti kovasti Charaa ja pentu ihan tutitsi paikoillaan. Isä kumminkin alkoi pukkimaan näitä piiloon, niinpä Chara kipaisi pikaisesti pensaan alle piiloon, josta kumminkin näki tapahtumat.
"Äkkiä Antares, Kekouan, Mirach tulkaa tänne"
Chara vinkaisi nopeasti, se ei halunnut, että keneenkään sattuisi.

Mirachin syöksyessä väliin, ja lahkoalisen napatessa tämän suuhun. Pikku puolikuulaisen silmät kostuivat kyyneliin.
"Ei, päästä sisko menemään! Ole kiltti!"
Chara huusi, ja tuli esiin piilostaan, mutta pysyi silti lähellä puskaa.

RHIANNON

Kekouanin kysyessä punaturkin lahkolaisuudesta. Rhiannon tuhahti ja vastasi.
"On tuo saasta yksi niistä, ja pahimmasta päästä, ja tottakai äiti pistää sen palasiksi"
Rhiannon sanoi muristen ja katsoi tuimasti punaturkkia, ja lopuksi vielä hymyili ivallisesti. Viimeksi heidän oli täytynyt lopettaa, mutta nyt oli tilanne toinen.

Punaturkkinen esitteli itsensä, ja Rhiannon oli hyvällä taoaa hämmästynyt.
"No tulihan se nimikin sieltä, kun kauan odotti. Hyvä tietä aina kenet tappaa"
Rhiannon sanoi ivallisesti. Viime tapaamisessa kun punaturkki ei nimeään ollut suostunut kertomaan.
"Ja sinun kaltainen ei saisi mainita sanallakaan rakkaasta siskostani. Toisinkui te sekopää murhaajat me välitämme omistamme."
Rhiannon katsoi niin vaihaisesti, ja sinnitteli ettei käynnyt suoraan kimppuun, mutta samassa tapahtui yllättävä käänne.

Kauhukseen Rhiannon sai huomata kun pikkuinen Mirach syöksyi itsensä ja punaturkkisen lahkolaisen väliin.
"Äkkiä pois!"
Rhiannon ehti huutaa, kun lahkolainen jo oli upettanut hampaansa pikkuiseen. Se riittikin viimeiseksi pisaraksi Rhiannonin hermoille niinpä viherturkkinen syöksyi suoraan kohti Miradaa ja yritti huitaista viikatteellaan Miradaa kaulaan, ja sillä yritti saada punaturkin pudottamaan Mirachin.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Dec 16, 2010, 18:38

Antares katsoi punasta isoa narttukoiraa isänsä selän takaa. Tuo puhui hieman hassusti, ihan niinkuin nuorempikin Lahkolainen. Lahkolaisia oli ilmeisesti paljon eri tyyppisiä. Kaikki eivät vaikuttaneet tappajilta, mutta sitten oli taas näitä jotka näyttivät ja käyttäytyivät kuin raakalaiset. Hyvin pelottavia persoonia.
Kun Antareksen sisko, Mirach yhtäkkiä ryntäsikin tuon pelottavan Lahkolaisen ja äidin väliin myös Antares reagoi voimakkaasti ja oli myös hyökkäämässä automaattisesti Lahkolaisen kimppuun, mutta onneksi isä ehti ottaa poikaa niskasta hampaillaan ja siirtää takaisin taakse. Antares katsoi hätääntyneenä, kun sisko oli Lahkolaisen hampaissa, mutta onneksi äiti kuitenkin hyökkäsi myös punaturkkisen kimppuun. Pienen Antareksen sisällä kiehui.

Rivel säikähti pahanpäiväisesti kun Mirach joutui Miradan hampaisiin. Myös hän olisi halunnut hyökätä tuon kimppuun, mutta pentuja täytyi suojella ja hän tajusi sen viimeistään siinä vaiheessa, kun Antares yritti ottaa osaa tappeluun. Rivel käänsi katseensa Kekouaniin.
"Sinun on mentävä piiloon! Muuten en voi mennä auttamaan äitiä jos te ette ole turvassa."
Uros hätyytti poikaa ja katsoi myös Antaresta samalla huolehtivalla ilmeellä ja Antares seurasikin sitten samaan piiloon missä Chara oli... Puskaan.
Rivel katsoi sitten Rhiannonia ja Miradaa ja olisi valmiina hyökkäämään, kun Ria apua tarvitsisi. Hän piti myös Oavertia silmällä varmuuden vuoksi jos tuo päättäisi tehdä temppuja.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Dec 16, 2010, 19:29

Kekku äännähti kauhistuneena siskon joutuessa punaturkin hampaisiin. "Päästä irti Mirachista, senkin saastainen Lahkonkuvatus!" huusi nuori Kekouan raivoissaan, mutta päätti pysyä paikallaan - periaatteessa isä oli kieltänyt hyökkäämästä, ja Kekku oli iskän oma pikkupoika. "Minä olen turvassa tässä!" huudahti nuori puolikuulainen kulmiaan kurtistaen raivokkaasti. Grr!
MUtta sen jälkeen Kekouan painui veljen ja siskon kanssa puskaan, käyttäytyen kuin huolehtivainen isoveli, heilauttaen sitten häntäänsä. "Isä ja äiti saavat kyllä tapettua tuon ihme punaturkin- paitsi että sillä ei ole edes turkkia" kohottipa Kekouan kulmiaan häpeilevästi Miradaa kohtaan. Lololol!

// .... \\

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Dec 16, 2010, 20:53

Mirach ei ennättänyt edes katua väliintuloaan, kun tuo punainen piru hänen edessään puhui koiralle, joka oli nyt jäänyt kulisseihin Miradan tultua. Koiran valtavat leuat lipuivat sanojen mukana. Pennun selkäpiitä karmi sen hetken ajan ennen naaraan hyökkäystä. Pelosta lamaantunut pentu otti hampaat vastaan haukkoen henkeään. Nahka kiristyi leukojen puristaessa hänen kalloaan, kipu viilsi kasvoja molemmilta puolilta, Mirach tuijotti eteensä täydessä shokissa, hän ei rimpuillut eikä päästänyt ääntäkään. Silmät täyttyivät nopeasti kyyneliin, hän kuuli etäisesti perheensä ääniä. Veri pakeni jo kiireen vilkkaa narttupennun kaulalla, kirkas väri soljui pehmeinä noroina. Mirachin ajatus oli katkennut, hän kuuli oman sykkeensä, tunsi Miradan kuuman hengityksen päälaellaan. Hampaat upposivat pehmeän nahan lävitse kuin partaterät. Mirachin normaalisti korkealla keikkuva häntä oli nyt lähempänä jalkoja.

< Hito, suunnitelmaan sellainen muutos että Mirada voi samantien viedä pennun kumpaisenkin korvan ^^ >

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by karelyon on Dec 16, 2010, 21:35

”Whraeja’ha (katson)”, totesi nuorukainen toisen lahkonkieliseen lausahdukseen.
Se, mitä seuraavaksi tapahtui, yllätti punaraidan täysin.
Hän ei ollut osannut odottaa, että naaras hyökkäisi niin yhtäkkisesti pienen pennun kimppuun. Kauhu valtasi mustaturkkisen kehon ja mielen. Hän ei itse ollut juuri näitä pieniä, untuvaturkkisia pentuja vanhempi, ja tuo kaikki pahuus olisi voinut aivan yhtä hyvin käydä korukaulalle. Muistaessaan, kuinka ikävästi vihreänharmaa oli häntä kohdellut, haihtuivat sympatiat varsin nopeasti. Millainen äiti, sellainen tytär, joten luultavasti tuo Miradan hampaissa oleva pentu olisi joka tapauksessa kasvanut samanlaiseksi tappajaksi kuin mitä nimettömäksi jäänyt äitinsä.
”Jwedda! (varo)” huusi turkoosikatse huomatessaan valjaisiin pukeutuneen koirahukan liikkuvan. Miradalle ei saisi käydä mitään, sillä siinä tapauksessa myös Oavertin itsensä henki olisi vaakalaudalla.

Uros ei vieläkään tehnyt mitään. Vaisto sanoi, että osallistumalla taisteluun hän vain tekisi hallaa itselleen. Hän olisi vain tiellä, jolloin punainen saattaisi hävitä kamppailun. Paljon vähemmän riskejä sisältyi syrjässä pysymiseen. Koirasusi odotti uskollisesti, että hänelle kerrottaisiin toimintasuunnitelma, ennen kuin hän tekisi elettäkään mihinkään suuntaan. Viimeistään Herran käsky liikuttaisi Sielunkantajaa.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hitodama on Dec 19, 2010, 14:08

// Nefti, kyllä se nimeään aikaisemmin paljastamaton Mirada oli. =) Ja okei Hades, antaa korvien mennä samaan syssyyn sitten! //

Mirada havaitsi hampaidensa uppoavan helposti nuoren nartun pään sivuille ja raudalta maistuvan veren alkavan vuotaa syntyneistä haavoista. Taistelukoira ei tuntenut armoa, vaan painoi leukojaan yhä suuremmalla vimmalla yhteen ja kuvitteli jossakin tappamisenhaluun päässeen mielensä syövereissä, kuinka penikan kallo ennen pitkää antaisi raa'alle voimalle periksi ja murskautuisi hänelle varsin tuutujen rusahdusten saattelemana. Sinne saakka ei punaturkki kuitenkaan ennättänyt, sillä muun taustamölyn seasta korviinsa siivilöityvä lahkokielinen varoitushuuto sai hänet nopeasti pudottautumaan verenkatkuisista ajatuksistaan takaisin nykyhetkeen. Koiran ei ollut edes tarpeen vilkuilla ympärilleen arvatakseen, kuka paikallaolijoista oli päättänyt varoittamista vaativaan toimintaan ryhtyä.

Rhiannonin huitaistessa viikatteensa Miradaa kohden ehti naaras juuri ja juuri loikata pois terän tieltä. Harmikseen hän ei kuitenkaan ehtinyt heittää Mirachia aseen liikeradan tielle, mikä olisi kieltämättä tuonut asioihin mitä kiintoisimman käänteen, joten naaraan oli tyydyttävä retuuttamaan pentua vasta iskun jälkeen itsensä ja hurjistuneen puolikuulaisäidin väliin. Narttupentu ei ollut enää mikään aivan minimaalinen tapaus, joten tämän väkivaltainen siirteleminen sai taistelukoiran leukojen otteen lipsumaan jonkin verran alkuperäiseltä paikaltaan ja repimään syntyneitä haavoja aina vain suuremmiksi. Liike kuitenkin pysähtyi, kun poskihampaansa tulivat korvien kohdalle. Kyseiset kuuloelimethän siinä kärsivät, mutta ainakin niiden ympäristöstä oli hyvä pitää kiinni.
"Lie tapatko minet vaiika penikkashi lävitshe, mite, puoolikulainen? Yritä toki, shillähän shine minehstä pääshet", Mirada yllytti suhisten, sillä pennun verentahrimaa päätä pidellessä puhuminen ei ollut mitenkään aivan mutkatonta.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Dec 19, 2010, 21:32

//Vai lähtee korvat : ( Mirach ressu. No niin vähän meiteinkin, että kyllä se Mira oli : D //

Rhiannon ei kerennyt pitää silmällä. Mitä tapahtui taka-alalla. Se luotti täysin Riveliin, ja niin kannattikin. Sillä uros oli heinosti hoitanut Antereksen.

Kauheaa oli katsoa kuinka tuo idioottimainen punaturkki kohteli hänen pentuaan. Rhiannon vilkaisi Riveliin avun pyytävästi hyvin pikaisesti. Vaikka naaras ei suvaitsisi apua normaali tilanteessa. Nyt oli eriasia. Kyseessä oli hänen rakkaan lapsensa henki. Punaturkkinen vaihtoi kohtaa mistä piteli kiinni, ja yritti saada Rhiannonin iskemään pentuunsa. Turha luulo se kumminkin oli. Viherturkki ol ivarsin taitava käyttämään asettaa, ja pystysi vaikka kesken hyökkäyksen vielä lopettaa sen. Nyt oli paras iskeä punanahkaa takaosaan. Niin ettei se voisi noepasti laittaa edes Mirachia eteen. Rhiannon hyppäsi ja yritti viiltää tätä takajalkaan. Tai vaikka jalanpoikki mikäs sen mukavempaa olisi.

Chara katsoi huojentuneena kun isä oli saannut Antareksen kiinni. Veli olsii voinnut pästä hengestään. Niinkö nyt saattaisi käydä siskolle.
"Olet rohkea, mutta annetaan isin ja äitin hoitaa tämä. Eikö niin?"
Chara kysyi ja katsoi veljeään, jota ei halunnut menettää. Hyvä kun Kekouankin tuli piaan piiloon. Ruskeaturkkinen oli erityisen kateellinen Kekouanille, joka eniten muistutti äitiä. Niin rohkea! Vielä pikku naaras ei tajunnut, että liiankin rohkea. Samalla murehdittuaan naaras kuiskasi vejilleen.
"Olenko minä liian raukka?"
Tämän jälkeen Chara alkoi kauhuissaan seurata sivusta tuota murhenäytelmää. Kuolisiko tosiaan hänen siskonsa. Juuri niin kuin äiti oli aina sanonnut. Tällaisia lahkolaiset ovat. Tosin toinen lahkolaisista, ei vaikuttanut niin pahalta.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Dec 20, 2010, 19:57

Rivel onneksi sai lapset turvaan puskaan ja toivoi koko sydämellään etteivät lapset olisi liian uhkarohkeita lähteäkseen ominpäin heilumaan taistelukentälle kuten Antares yritti aiemmin. Toivottavasti lapsilla on sen verran itsesuojeluvaistoa etteivät haluaisi samanlaista kohtaloa kuin sisarelleen. Nyt on kuitenkin aika saada Mirach pois tuon paholaisen hampaista. Veri valui nuoren tytön kasvoilla ja Rivel katsoi kuinka Rhiannon lähti uuteen hyökkäykseen ja Rivel pisti myös merkille toisen katseen joka tuntui ihan avunpyynnöltä. Jes! Vihdoin pääsisi taistelemaan. Toivottavasti pennut nyt vain pysyisivät piilossa eivätkä vahingossakaan päättäisi lähtä hyökkäykseen.
Ovelasti punaturkki käytti pentua kilpenä ja Rhiannon vielä ovelammin lähti taaksepäin iskemään. Rivel teki myös nopean liikkeen ja yritti myös välttää sen, ettei punaturkki kerkeäisi laittaa Mirachia tielle. Niinpä uros teki korkean ja pitkän loikan yrittäen hypätä nartun selkään ja oitis tarrata hampaillaan tuon niskaan.

Antares perääntyi puskaan veljensä ja siskonsa kanssa katsomaan sivusta. Poika tavallaan otti tehtäväkseen pitää sisarensa turvassa. Taisi olla Kekouan ja Antares aikalailla samanlaisesta puusta veistetty vaikkakin eivät aina ihan samanhenkisiä. Molemmille oli muodostunut selvä velvoite perheen keskuudessa. Pentu katsoi siskoaan kun tuo alkoi puhua tälle että antaisi nyt vanhempien hoitaa tämä. Antar hieman nyökytteli päätään vaisuna.
"Juu."
Poika vastasi Charalle ja katsoi taistelukentälle kun isäkin lähti tuon Lahkolaisen kimppuun. Kuinka rohkeita pojan vanhemmat olivatkaan. Isääkin poika alkoi arvostaa aivan uudessa valossa. Kun Chara esitti kysymyksen, Antares käänsi katseensa siskoonsa päin ja avasi suunsa, mikä oli varsin yllättävää.
"Et ole. Toimit ihan oikein. Parempi olla pois tieltä."
Nuori pentu sanoi varsin viisain sanoin siskolleen ja katsoi myös Kekouania.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Dec 20, 2010, 20:22

Kekku tuijotti kellertävät silmät viiruina isäänsä, punaturkkia, poikaa ja äitiä - sekä Mirachia. Kekouanin sydänalaa puristi, ja koska ne olivat juuri äsken riidelleet... Eikä Kekouan varsinaisesti ollut sopinut mitenkään siskonsa kanssa.
Ja nyt Mirach saattaisi kuolla. Kekouan nielaisi palasen kurkustaan, jotta voisi kuulostaa taas omalta itseltään. "Et tietenkään, Chara, toimit älykkäästi tullessasi piiloon.." viherturkki katsoi yhä huolissaan Mirachia, valmiina lähtemään apuun...
Kekouan kaivoi kyntensä maahan ja puri hammasta. "Mennään maahan" uros ehdotti ja aktsoi Charaa melkeinpä käskevästi, ja sitten uroksen machoilme muuttui ystävälliseksi ja lempeäksi, sillä sitä tosiaan pelotti, että esimerkiksi Oavert tulisi pentujen kimppuun. Kekku jännitti pikkuiset lihaksensa, se puolustaisi siskoa ja Antaresia sen verran, että toiset ehtisivät karkuun..
Kekouan olisi valmis uhraamaan itsensäkkin. Nyt uros astahti puskasta hieman, värähdellen, kuin palaen halusta rynnätä taistelukentälle ja riehua siellä. _Kekouan kuvitteli itsestään selkeästi liikoja.

// Kukas nöistä lapsista muuten on vanhin??

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Dec 20, 2010, 20:49

< Voisin kuvitella pentujen luonteita myötäillen, että Antares saattaisi olla vanhin, Mir toiseksi vanhin, Keku kolmas ja Chara nuorimmainen :---3 melko looginen järjestys, en sitten tiedä onko Neftillä ja LR:llä ollut jotain mielessä >

Mirachin silmät pullistuivat, kun Miradan hampaat puristivat hänen kalloaan kasaan. Hän ei hirvittävimmissäkään painajaisissaan ollut tuntenut vastaavaa kipua. Valtava paine jota kyydittivät piikikkäät terävät vihlaisut. Verinoro valui nyt pennun silmäkulmaa myöten, peittäen vasenta silmää. Naaras ulvahti tukahdetusti, kun kipu alkoi todella viedä sen voimia. Hän oli koko sen ajan siinä ollessaan yrittänyt pidätellä valtavaa tuskaa sisällään, mutta nyt kyyneleet valuivat vuolaana virtana hänen kasvoillaan, rinta pamppaili mielettömän kiivaasti sydämen pumpatessa uutta verta vuotaviin suoniin. Pennun suusta parahti kimakka ulvahdus, kun äiti otti kovan syöksyn Miradan kaulaa kohti, punainen koira ennätti kuitenkin loikata pois alta pennun heiluessa hallitsemattomasti tuon hampaissa. Kipu raastoi yhä vain syvemmin hänen päätään. Mirach kuuli päänsä sisällä repivää ääntä, Miradan hampaat valuivat nahalla veitsimäisesti lihaa leikaten. Kauhusta kimakat vingahdukset ja itkuinen ulina kantautui tytön suusta. Hän sulki silmänsä yrittäen hallita huutoaan, tuloksetta. Pentuun sattui niin voimakkaasti, että hän uskoi kuolevansa siihen - hän suorastaan odotti pyörtyvänsä, kunhan kipu vain loppuisi. Ilma täyttyi Miradan äänestä. Nartun ylimielinen ääni oli kuin hypnoosia pennun korville. Hänen itkunsa taukosi, silmät räpyttelivät yrittäen nähdä jotakin veren alta.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by karelyon on Dec 22, 2010, 12:53

Oavertin niskan karvat nousivat kauhusta pystyyn hänen kuullessaan pienen pennun valittavan uikutuksen. Sydämensä oli särkyä tuon lohduttoman äänen tähden. Hetkeksi uroksen onnistui unohtaa kokonaan se tosiasia, että ruskeankirjava pienokainen oli hänen vihollisensa. Sympatiat pääsivät kuitenkin unohduksiin vihreän naaraan jälleen hyökätessä kohti arpikasvoista koiraa. Puolisusi vingahti tahtomattaan. Tuollainen aseilla leikkiminen näytti kovin vaaralliselta touhulta.
Muistaessaan muun perheen ryhtyi turkoosikatse haravoimaan silmillään pusikkoa. Pian hän huomasikin oksien ja lehtien sekasotkussa satunnaisia vilahduksia lämminsävyisestä turkista. Ilmeisesti he eivät olleet aivan heti hyökkäämässä lahkolaisten kimppuun. Se oli hyvä. Mikäli olisi ainoastaan yksi vastustaja pelissä, niin Herran palvelijat saattaisivat selvitä tilanteesta ilman sen pahempia vammoja.
Jotain tekemistä itselleen keksiäkseen nuorukainen ryhtyi tarkkailemaan pentuja ja heidän isäänsä. Turkoosikatse vakuutteli itselleen tarkastelevansa noita vain siksi, että huomaisi tarpeeksi ajoissa, mikäli joku heistä ryhtyisi yhtäkkiä auttamaan kahta puolikuunaarasta.
Toistaiseksi ei tainnut olla mitään hätää. Toinen, se pienempi naaras oli jo hiljennyt. Hädissään Oa vilkaisi kohti Miradan hampaissa velttona roikkuvaa pentua. Oliko se jo kuollut?

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hitodama on Dec 25, 2010, 22:32

// LR:llekin nyt Rivelin liityttyä tappeluun tiedoksi, että puolikuulaisperheen on tarkoitus olla se lopulta ensimmäisenä perääntyvä osapuoli, joka lähtee pois hoitamaan Mirachin vammoja tms. Miradan kun suostuin juuri sillä ehdolla tähän peliin tuomaan mukaan, sillä kyseinen naaras ei osaa itse ensimmäisenä peräytymään ryhtyä. =) //

Rhiannonin jatkaessa aseella huitomistaan osasi Mirada tällä kertaa jo varautua moiseen, joten jälleen kerran naaras loikkasi pois tappavan terän tieltä. Hiljalleen häntä kuitenkin alkoi harmittaa se, että hampaidensa ollessa jo varattuina ei hän voinut varsinaisesti tehdä väistelemisen lisäksi mitään tappelun kannalta kiintoisaa. Niinpä taisi olla aika hankkiutua lopullisesti eroon hiljentyneestä pennusta ja jatkaa ottelua yksi yhtä vastaan -periaatteella.
Juuri taistelukoiran nostaessa Mirachia ylös ja ollessa aikeissa ravistella tämän kuoliaaksi, tömähti kuitenkin jokin raskaasti hänen selkäänsä ja sai naaraan ärähtämään lähinnä yllätyksestä. Mirada ei siltä seisomalta tiennyt kuka idiootti oli päättänyt lähteä leikkiin mukaan ja tarrata ilmeisesti hampaansakin hänen niskaansa, mutta sillä ei ollut varsinaisesti väliä - hän tahtoi ainoastaan päästä moisesta pirulaisesta eroon.

Koska keittiössä alkoi olla jo ihan liian monta kokkia, päätti Mirada jakaa vihollistaakkaansa helpoimmasta päästä toiselle suunnalle. Hän riuhtaisi Mirachin voimalla ilmaan ja tunsi, kuinka tämän hampaiden välissä olevat korvat suorastaan rutisivat liitoksissaan, kun taistelukoira viskasi penikan jonnekin Oavertin olinpaikkaa kohden. Punaturkilla ei ollut aikaa jäädä seuraamaan kuinka pahaa vahinkoa nuorukainen oli kärsinyt tai tekisikö Oa saamallaan mahdollisuudella mitään, vaan hänen oli saman tien ryhdyttävä huolehtimaan selkäänsä tupsahtaneesta painolastista. Käännellen päätään koetti Mirada etsiä kiusaajansa tassuja, joista edes yhden tämä olisi kenties jättänyt roikkumaan sen verran huolettomasti, että naaras saattaisi pureutua siihen ja yrittää kiskoa omistajaansa takaisin maan kamaralle. Samalla hän yritti mahdollisuuksien mukaan pitää silmällä myös Rhiannonia siltä varalta, että tämä pitäisi pentunsa perään lähtemistä pienemmässä arvossa, kuin uutta murjomisyritystä vihollisensa suunnalle.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Dec 26, 2010, 0:47

//Ei minulla ainakaan mitään järjestystä ole pennuille, että Hadeksen sanoma käy, Eihän niillä nyt kuin korkeintaan tunti ole eroa vanhin-nuorin, synnytys oli helppo : D Juu puolikuut perääntyy, kun saadaan Mirach pois, ja lahko osuus tulee hoidettua.//

Chara
Pikku puoliluulaista helpotti kun Antares veli ei olut sitä mieltä, että hän oli liian nössö. Samaa totesi myös Kekouan, hyvä niin ruskeaturkille tuli näin parempi mieli. Mitäpä kolme kuukautinen pentu mahtoi taistelussa. Mustakuvio meni maahan veljensä käskettyä, mutta kauhukseen huomasi tämän liikuvan pois.
"Kekouan älä mene"
Chara aneli toisen perään. Pian myös Mirach pääsi kiduttajansa otteesta irti, mutta ei ilmeisesti vahingoittumattomana, korvat näyttivät pahalta. Charakin uskaltautui viimein piilostaan, ja syöksyi äitinsä kanss ayhtä aikaa Mirachin ja Oavertin luokse. Äiti ei tähään kilttiin lahkolaiseen onneksi enään kiinnittänyt huomiota. Chara otti askeleen Oavertia lähemmäksi, ja oli nyt metrin päässä, se tiesi ettei äiti huomasi, eikä kukaan kuuli.
"Kiitos kun et käynnyt kimpuumme"
Chara kuiskasi Oavertille, ja juoksi äitinsä jalkoihin piiloon, odottamaan lähtisivätkö he.

Rhiannon
Nartun isku meni taas ohi, ja se alkoi jo tympiä kummasti puolikuuta. Onneksi Rivel oli ymmärtänyt hänen avunpyynnön ja kävi punanahan niskaan kiinni. Kun Mirada päästi pennustaan irti varsin ikävän rasahduksen jälkeen. Rhiannon teki luonteelleen aivan uskomattoman siirron. Viherturkki laittoin aseensa telineeseen, ja syöksyi pelastamaan Mirachin. Viherturkki otti tämän varovaisesti suuhunsa, ja oli valmis kantamaan pennun pois. Naaras katsoi Riveliä, heidän olisi parempi kaikkien perääntyä. Mirachin haavat oli parannettava ja pian! Tuon lahkolaisen he tappaisivat myöhemmin.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Dec 26, 2010, 17:45

Antares seurasi taistelua sivusta tarkkaavaisena ja valkeakärkiset korvat pystyssä. Tämä oli hyvin jännittävää. Nyt kyllä tuo punaturkkinen Lahkolainen joutuisi alakynteen kahden aikuisen iskettyä kimppuun. Kuitenkin Lahkoainen teki ovelan liikkeen päästäessä Mirachin irti niin sai ainakin toisen kiusankappaleista kimpustaan. Tottakai äiti lähti Mirachia hakemaan ja Antareskin seurasi siskoaansa Charaa äidin ja Mirachin luokse. Sisko piti saada turvaan ja hoitoon. Ei näyttänyt mitenkään pieneltä siskoparan haavat. Nuori uros käänsi vielä katseensa taistelukentälle jossa vielä isä yritti saada pahamaista punaturkkia lähtemään. Hyvältä ei tilanne kuitenkaan näyttänyt.

Rivel sai hampaansa kiinni punaturkin niskaan ja painoikin hampaitaan niin kovasti kuin vain pystyi. Kuitenkaan ruskeaturkkinen uros ei pysynyt kauaa Lahkolaisessa kiinni vaan tunsi jonkun tarttuvan tassusta kiinni ja kiskaisten alas selästä. Ontto ääni kuului, kun uros jysähti maahan voimalla punaturkin selästä. Hampaat irvessä Rivel kuitenkin kapusi ylös, kylki arkana sen osuessa ei niin pehmeään maahan. Rivelkin tajusi, että nyt olisi tärkeintä saada Mirach turvaan ja jättää Lahkolaisen hoitelu myöhemmälle. Rusehtava uros heilautti toista tassuaan kohti Lahkolaisen kasvoja jotta saisi irroitettua tassunsa tuon otteesta jotta pääsisi perheensä luokse.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Dec 26, 2010, 20:34

Kekkua ketutti. Se olisi halunnut olla ensimmäisenä äidin ja kärsineen siskon luona, ja urospentu luimisti korviaan, lönkyttäen noiden luo Cahran ja Antareksen perässä. Se loi murhaavan (niin murhaavan kuin kolmikuukautinen pentu osaa) katseen Oaverttiin ja murisi. "Mirach Mitach!" toitotti poika siskon nimeä ja heilui siskon edessä. "Mirach!" Kekku kutsui siskoaan taas, sisko hei tuu takas!
"Äiti.. onko sisko kuollut?" Kekku kysyi pelokkaasti ja luimisti korviaan. Ei kai nyt sentään?

// Anteeksi lyhyys ;_____;

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Dec 26, 2010, 21:28

Mirach koetti kurkotella käpälillään heikosti maata alleen. Hän riippui ruumis velttona Miradan suusta, jokainen liikahdus sai penikan säpsähtämään. Aistit kävivät pennun kehossa ylikierroksilla, hän kuuli kaiken kuin veteen upotettuna, ei nähnyt mitään eikä tuntenut juuri muuta kuin sykkivää kipua päässään. Naaraspentu päästi suustaan matalan mutta äkkinäisen vingahduksen Miradan saadessa Rivelin niskaansa. Mirach ei tiennyt mitä tapahtui, mutta vain hetkeä sen jälkeen lahkolaisnarttu kohotti hänet ilmaan. Yksi riuhtaisu, ja pentu singahti ilmaan, jättäen korvansa jälkeensä. Pentu putosi maahan jonnekkin Oavertin, tuon sivuun jääneen nulikan lähelle. Pentu makasi nyt maassa henkeään haukkoen. Hänen jalkansa vavahtelivat. Mirin pää oli kauttaaltaan veressä selkää myöten. Tytön luppakorvien paikkaa koristivat nyt repaleiset, mitättömät tyngät. Mirach tunti pian kuinka leuat jälleen nostivat sen ilmaan. Tällä kertaa hampaat tarrautuivat niskasta, eivätkä hampaat repineet hänen nahkaansa. Mirach aukoi suutaan, hän tunsi itsensä sokeaksi, vaikka se johtuikin vain shokista ja veren peittämistä kasvoista - hän kuuli etäisesti Charan ja Kekouanin äänet.
" Ä-äiti. "
Mirach parahti tuskaisesti, hänen äänensä oli kimeä ja tukahtunut.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by karelyon on Dec 27, 2010, 23:00

Oavert kauhistui huomatessaan ruskean mytyn kiitävän ilman halki itseään kohti. Sielunkantaja otti muutaman kankean askeleen taaksepäin, ettei vain jäisi lentävän esineen alle. Raskaasti tömähtäen vereltä tuoksuva mytty saavutti maanpinnan, ja vasta silloin puolisusi tajusi sen siksi pennuksi, joka hetkeä aiemmin oli roikkunut Miradan hampaissa. Turkoosisilmä silmäili pelokkaasti vuoroin taistelevaa kolmikkoa, muita pentuja sekä tietenkin haavoittunutta tyttöä. Punaraita ei uskaltanut liikkua mihinkään suuntaan. Jos hän astuisi likemmäs kovin elottoman näköistä verikasaa, puolikuut saattaisivat tulkita sen uhkaavaksi. Toisaalta perääntyminen olisi loukkaus Miradaa kohtaan. Neuvottomana uros jäi siis niille sijoilleen.
Viherturkkisen naaraan lähestyessä sekarotuinen astui useamman askeleen taaksepäin, suorastaan hätiköiden. Oa oli huokaista helpotuksesta huomatessaan, ettei aseenkantaja ollutkaan kiinnostunut hänestä, vaan pennusta. Ketterästi äiti nappasi lapsensa hampaisiinsa, alkaen tehdä lähtöä. Nuorukainen kiinnitti huomionsa lähelleen astelleeseen pentuun, joka, ihme kyllä, kiitti häntä.
”Ole hyvä”, uros totesi varovasti. ”Yrittäkä autta hän”, raitaturkki sanoi, nyökäten kevyesti päällään vaarallisesti vahingoittuneeseen tyttäreen. Kaiken tämän sanoi korukaula niin hiljaa, ettei kukaan muu, kuin mustaselkä yksinkertaisesti kykenisi kuulemaan sanoja.
Koirasusi säpsähti tuntiessaan toisen uroksen vihaisen katseen kasvoillaan. Hän oli aivan ymmällään. Mikä sai toisen tuntemaan niin suurta kaunaa sudenpoikaa kohtaan?

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hitodama on Dec 28, 2010, 12:34

// Varmaankin kannattaa tehdä niin, että puolikuulaispoppoo jää perääntymisestään huolimatta tähän töpöön jatkamaan peliään ja Mirada ja Oavert "tiputtautuvat" siitä ulos? Olisiko sinulla Kare halukkuutta jatkaa Miradan ja Oan välistä tapaamista tämän jälkeen toisessa pelissä? Tarkistin nimittäin, että Mirada sai ennen Killerin listimistä kuulla tämän nimen Sielunkantaja-jatkeineen päivineen, joten kaksikon jutustelusta voisi tulla aika kiintoisaa. ;> //

Kun Rhiannon syöksyi raadellun penikkansa perään, saattoi Mirada keskittyä kaikin voimin uuden uhkaajansa häätämiseen. Valitettavasti hän tunsi nyt myös kyseisen otuksen hampaat aiempaa selkeämmin niskanahassaan, ja tajusi niiden lävistäneen ohuen turkin peittämän ihon purentavoimansa avulla. Kipu sai tosin naaraan pyrkimään entistä vimmatummin pääsemään eroon koirasta, jonka vaaleasävytteisen tassun hän hetken vääntelehtimisen jälkeen saikin hampaisiinsa. Aikailematta taistelukoira kiskoi pentueen isäksi paljastuvan uroksen pois kimpustaan, vaikka tämän hampaat repivätkin moisessa hötäkässä punaturkin niskaa entistä kipeämmin.

Heitettyään Rivelin tantereeseen oli Mirada aikeissa vääntää tämän tassun jokseenkin luonnottomaan asentoon, mutta uros otti ja loikkasikin kovin nopeasti pystyyn, joten nivelten uudelleenjärjestely jäi vain haaveeksi. Samassa piskin vapaana oleva tassu läjähti päin taistelukoiran kuonoa, sillä mitätön välimatka kahden kamppailijan välillä ei juuri jättänyt tilaa väistelylle. Iskun voima sai naaraan otteen kirpoamaan ja punaturkin astahtamaan askeleen verran taaksepäin. Hän jäi muristen tuijottamaan Riveliä ja sylkäisi tämän pennusta aikaisemmin vuotanutta verta maahan jalkojensa eteen.
"Juookse poies poika, tämä eii ole sinen taiistelusi", arpikasvo tuhahti toiselle, ennen kuin vilkaisi vaivihkaisesti kohti toisaalle kerääntynyttä sakkia. Ilmeisesti Oavert ei ollut ehtinyt saada narttupentua haltuunsa, sillä tämä näkyi riippuvan raadeltuna myttynä Rhiannonin otteessa.
"Onko muiita halukaiita puoolikumerkin omavia rääpäleiitä, jotka mieelivät tehdä tuttavuuta Lahkon kanssa, hmm?" Mirada jatkoi ivallisesti, nyt sanansa lähinnä emonsa ympärillä hääriville naperoille suunnaten.

// Öäh en osaa olla pelaamatta hahmojani ulos, joten jos lahkolaisia ei enää tarvita, niin teen sen edes tässä viestissä sitten. Kiitos pelistä! //

Puolikuupoppoon lähtiessä perääntymään metsän suojiin jäi Mirada tönöttämään paikoilleen. Kieltämättä hän oli hieman pettynyt taistelun jäätyä aivan puolitiehen, muttei kuitenkaan niin paljoa, että olisi jaksanut itse lähteä mokomien viherturkkien perään. Niinpä hän suuntasikin katseensa kohti Oavertia ja heilautti etäisesti kutsuvaan sävyyn päätään: tule mukaan tai ole tulematta.
Jäämättä seuraamaan ottaisiko nuori lahkolainen kutsun vastaan, lähti taistelukoira astelemaan pois paikalta. Ehkä hän tämän äksönkohtauksen jälkeen voisi palata jälleen hyvillä mielin kotiinsa.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Dec 28, 2010, 14:08

//Juu jäädään tähän töpöön, vaikka nämä lähtevätkin. Metsä kumminkaan ei ole mikään yksi läntti vaan iso, niin hyvin voimme olla tässä ja lahkolaiset saa mennä omaan töpöön. Teen nyt ilkeästi vain aika harppauksen suoraan siihen tilateeseen, että Ove ja Mirada on jo kaukana takana, eli teidän ei tarvitse enään vastata tähän peliin. Kiitos Kary ja hito! Muut taas nämä on nyt kaukana tästä kohtaa metsää, mutta edelleen tässä metsässä. Ja he juuri ovat tulleet tähän pisteeseen. Kuvailisitko Hades miten korvalle/korville kävi//

Rhiannon

Rhiannon oli kantanu murhenäyttämältä asti tytärtään hampaissaan aikaa ei ollut edes tarkistaa oliko toinen hengissä. Parampi oli nyt perääntyä, vaikka se pahalta tuntuikin. Miradan he kyllä teurastaisivat vielä myöhemmin. Viherturkki arveli tämän olevan turvallinen kohta ja laski tyttärensä varoivaisesti maahan.
"Mirach, oletko kunnossa. Sano jotain"
Rhiannon yritti pitää itkua sisällään, koska ei halunnut säikäyttää pentuja itkemällä. Naaras alkoi varovaisesti puhdistaa haavoja nuolemalla, ja oli niin varovainen kuin vain pystyi. Viherturkin katse ja keskittyminen oli vain Mirachissa tällä kertaa.

Chara

Chara oli juossut äitinsä perässä minkä jaksoi. Paha lahkolainen, oli saannut pahaa jälkeä aikaiseksi. Toisaalta se kiltti lahkolainen oli ollut tosi kiva tyyppi. Siitä tosin ei pentu uskaltaisi ikinä mainita mitään perheensä kuullen, ja piti sen tiukasti vain mielessään. Oli siis pahoja ja hyviä lahkolaisia. Ruskeaturkkia pelotti kovasti siskonsa puolesta, hän ei halunut menettää siskoaan, kuten äiti. Ja äidile asia olisi varmasti vielä vaikeampi, olihan Rhiannon jo lahkonpuolesta menettänyt veljen, siskon ja äidin.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Dec 28, 2010, 14:36

< tässä pieni kuva jossa ainakin repimäkohdat näkyvät hyvin, korvat taas ovat jotakin tämän tyylistä, korvaa on ehkä hitusen enemmän jäljellä mutta sekin osa on aivan riekaleinen. Niiiiin ja sitten joko nyt tai vasta myöhemmin Mir saisi tuollaisen huivin arpiaan peittämään, jos jotenkin loogisesti se jostain löytyy tämän pelin aikana niin mikäs siinä. >

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Dec 29, 2010, 18:15

Antares seurasi äitiään ja sisaruksiaan pois taistelukentältä hieman taakseen vilkuillen. Tuo nuorempi Lahkolainen vaikutti varsin nössöltä, mutta hyvä vaan ettei se hyökännyt. Uros loi viileän ja hieman ylenkatsovan katseen nuoreen raitaturkkiseen Lahkolaiseen ja jatkoi matkaa perheensä kanssa. Hyvä, että isompi Lahkolainen oli heittänyt Mirachin pois. Oli siis tilaisuus viedä sisko hoitoon. Lyhytjalkainen ja viherturkkinen pentu ravasi siskonsa Charan vierellä katsoen välillä toista siskoaan Mirachia ja välillä keltavihreä katse käväisi velipojassa Kekouanissakin. Onneksi muu perhe oli kuitenkin selvinyt suuremmilta vammoilta. Kun perhe oli päässyt kauemmas paikalta, saapui poika Mirachin vierelle uteliaana katsoen tuon haavoja. Ne näyttivät ilkeiltä.

Rivel huolehti siitä, että perhe pääsi taaemmas ja kauemmas paikkailemaan pikku tyttösensä haavat kuntoon. Tassunsa irti Miradan otteesta saanut, uros piti vielä Lahkolaisia silmällä, etteivät he lähtisi enää Puolikuulaisperheen perää. Kun punaturkkinen käski Riveliä pysymään erossa tästä, tuhahti uros vain perään:
"Jos vaarassa on minun perheeni, on myös minun tehtäväni puolustaa heitä kaikin keinoin."
Hieman vielä hampaitaan vilauttaen ja murahduksen päästäen keltasilmäinen piti tiukasti katseensa Miradassa sekä Oavertissa vuoronperään. Kun tilanne oli hieman rauhoittunut, lähti uroskin perheensä perään jättäen Lahkolaiset keskenään tekemään mitä tykkäsivät. Kuitenkin uros piti silmällä, etteivät toiset vahingossakaan lähtisi perheen perään.
Saavuttuaan perheensä luo, asettui uros Rhiannonin vierelle katsoen Mirachia hieman surkeana.
"Selviääkö hän?"
Uros kysyi Rhiannonilta huolestuneen äänensävyin.

((kiitos hito ja kare :>))

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Dec 30, 2010, 0:04

Kekouan hölkötti alistuneesti muiden perässä, heittäen pari ilkeää katsahdusta Oavertiin, toinen vaikutti kaamealta NÖSSÖLTÄ. Isolla kirjoitettuna. MUtta toinen, Mirada, aiheutti kylmiä väreitä nuorelle urokselle, ja se luimistikin hieman korviaan - ja veti ilkeän ilmeen naamalleen; noniin, kaikkien huomio oli Mirachissa, ja Kekouan haki jatkuvasti syytä pyöriä itsesäälissä; kumma lapsi.
Nuori uros lönkytti alistuneen oloisesti, Antares oli aina niin rauhallinen, ja niin tylsänä Kekku Antaeresia pitikin, kadehti se tätä urosta monin tavoin; velipoika oli vanhempi. Kekku olisi halunnut olla vanhin. Höh.
Nuori puolikuulainen oli tällähektellä myös pettynyt; ei tullut edes kunnon tappelua! Nuori uros mutristi suutaan ja vilkaisi Charaan - sisko vaikutti mietteliäältä. Kekouan kohautti lapojaan - ja kenties näytti, että urosta ei olisi ollenkaan hetkauttanut Mirachin kohtalo...

// Kekku vois vaikka bongata ton siteen jostain? C: jotain äksöniä sillekkin tähän peliin : D

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Dec 30, 2010, 14:23

< unohdin että mun vuoro tulikin jo :''D kiitos Kare&Hito! >

Mirach haukkoi henkeään, hän tunsi kuinka he liikkuivat, vauhti oli rivakkaa muttei ihan juoksua. Oli hiljaista, kukaan ei sanonut mitään. Hetken kuluttua Rhiannon laski tyttärensä maahan, hän koetti napata maata alleen, mutta tärisevät raajat eivät kantaneet. Mirach tyytyi makaamaan raatomaisesti aloillaan, hänen pieni rintansa pamppaili hengityksen tahdissa, hän piti silmänsä kiinni ettei veri valuisi niihin. Äidin ääni osui pehmeästi pennun korviin.
" Äiti. "
Naaras sanoi, hänen äänensi oli jo rauhoittunut, hän tiesi ettei enää ollut hätää. Tapahtui mitä tahansa, paha oli nyt poissa ja hänen perheensä siinä. Pienimuotoinen, lapsekas häpeä iski vasta nyt häneen.
" Anteeksi että tulin väliin, minua pelotti.. "
Mirach uikutti, hänen äänensä paino vaihteli, se alkoi vapista mitä enemmän hän puhui. Naaraspentu nosti päätään varoen, Rhia nuoli hänen päätään, nyt hän uskalsi avata silmiään. Turvonneet ja punottavat silmät tihrustivat tahraiselta naamalta, hän katseli ympärilleen, nähden niin isän, veljensä ja siskonsakin. Äiti puhdisti haavoja hänen kasvoillaan. Jokainen hipaisu verisiin haavoihin koski, mutta samalla se tuntui rauhoittavalta.
" O-oletteko kunnossa. "
Tyttö parahti, kyyneleet puhkesivat helpotuksenomaisesti hänen silmiinsä, häntä pelotti, että joku muukin oli loukkaantunut, hänen takiaan.

< Kaamos, mun puolesta Keku voisi sen löytää :3 se voi olla väriltään joko valkoinen tai ruskea. >

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Dec 30, 2010, 14:56

//Juu kekku voi löytää sen. Hyvä saada vähän tietää korvista. Ajattelinkin, että niistä varmaan tulee Benizakura korvat : D//

Rhiannon

Rhiannon meni makuulle tyttärensä viereen, jotta pitäisi pikkuisen l'mpimänä samalla kun haavoja puhdisti. Haavat oli nyt saattu puhdistettua, ja karmea totuus tuli esille. Korvat olivat revitty irti, pienet tyngät oli tosin jäännyt. Rhiannon oli niin vihainen sille punanahalle, että olisi heti halunnut juosta sen kimppuun ja repiä palasiksi, mutta puolikuu ei halunnut jättää perhettään.
"Ei mitään hätää pikkuiseni, lepää vain. Kaikki muut ovat kunnossa"
Rhiannon puhui lempeästi ja rauhoittavasti. Tämä lause vastaisi Mirahin kysymykseen. Pennun oli paras levätä hetki. Rhiannon kääntyi nyt päin Riveliä, joka kysyi selviääkö Mirach.
"Ei hätää rakas kyllä hän selviää, mutta korvat ovat mennyttä. Tulisitko viereeni?"
Rhiannon vastasi, ja pyysi urosta tulemaan hänen viereensä makuulle, niinpä Mirachin luona olisi isä ja äiti, niin hätä ei olisi. Ikävät haavat tosin olisi paras peittää, mutta täältä tuskin mitään löytyisi, ja naaras ei halunnut nuosta pentunsa luota.

Chara

Ruskeaturkki katsoi järkyttyneenä, kun äiti puhdisti siskoa. Miksi, miksi lahkon ja puolikuun täytyi olla vihollisia, tämä ei ollut kivaa. Chara päätti, että sitä punanahkaa Miradaa, se vihaisi koko elämänsä. Sen hän tappaisi, ja sitten hän olisi kunnon puolikuu ja äiti olisi hänestä ylpeä. Chara katsoi Antaresta, joka oli aina niin kovin hiljaa, ja vaikutti aikuisemalta kuin muut.
"Minä ainakin vihaan Miradaa"
Se sanoi veljilleen.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Dec 30, 2010, 18:49

Rivel seisoi perheensä kanssa Mirachin vierellä. Huolestunut ilme kasvoillaan, uros siirsi kuonoaan lähemmäs vahingoittunutta tytärtään. Ainakin Mirach oli hengissä ja puhekin tuli onneksi vielä ulos. Tilanne oli varmasti järkyttänyt tyttöä ja saattanut antaa pahatkin traumat.
Uroksellakin meinasi tulla itku silmäkulmaan, kun pieni pentu oli niin huolissaan perheestään. Hän muisti vanhan perheensä jonka menetti ja ei olisi kestänyt jos nyt olisi joutunut menettämään perhettään. Rivel oli niin onnellinen, että hänen perheensä oli turvassa. Puolikuulaisena ei ole helppoa. Pienet lapsiparat ovat syntyneet kovin vaikeaan ja vaaralliseen tehtävään. Nyt uros sen vasta ymmärsi.
Kun Rhiannon vastasi Rivelille Mirachin toipuvan, helpottui uros hieman ja nyökkäsi toiselle laskeutuen naaraan vierelle makaamaan ja turvaamaan Mirachia. Rivel ei oikein osannut sanoa mitään vaan yritti niellä itkuaan. Tämä iso mies ei itke...!

Antares seisoi hiljaisena siinä sisariensa ja vanhempiensa kanssa. Myös nuori uros oli helpottunut sisarensa puolesta, mutta oli myös harmistunut kun ei tiennyt miten osaisi itse auttaa. Hieman Antarinkin korvat painuivat luimuun. Myös nuori uros päätti jotain. Hän ei enää ikinä antaisi perheelleen käydä mitään ja hoitaisi kyllä vaikka koko Lahkon päiviltä jos on tarvis. Yhtä hiljaa kuin isänsä, poika seisoi paikoillaan katsoen siskoaan tyynenä. Pienen surun ja syyllisyyden tunteen kyllä huomasi pentuparan kasvoista. Vaikka Antares oli hyvin nuori niin silti hän tunsi suurta vastuuta omasta perheestään. Kuin he eivät pärjäisi ilman häntä ja eivät selvästi pärjääkkään kun Mirachille kävi noin... Näin Antares ajattelee.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Dec 30, 2010, 19:47

Kekouan tuskastui. Oli aivan liian hiljaista. Sitä alkoi ärsyttää, turkkia kuumoitti ja kiristi; tuntui että olisi pakko tehdä jotain. Viherturkki ampaisi metsään, hieman kauemmaksi, etsien jotain millä voisi piristää siskoaan, ja kompastui isoon puunpalaseen - jokin tuossa puun palassa kiehtoi poikaa, ja se otti sen suuhunsa. Mukavalta tuntui. Mutta silti, siskolle pitäisi etsiä jotakin.
Kenties kohtalo, tahi jokin ylempi taho osoitti nuorelle urokselle juuri sillä hetkellä oikean paikan; se löysi vaaleanruskean kangasliinan, ja kumartui poimimaan sen - tällä voisi sitoa siskon pääkopan! Kekun pieni häntä alkoi heilua sen kietoessa kankaanriekaleen vastikaan löydetyn kepin ympärille ja juoksi iloisesti takaisin perheensä luo. "Fäffä Fifaf" Kekku mutisi, heitti keppinsa maahan ja juoksutti kiireenvilkkaa kankaan siskolle. "Tällä voit sitoa korvasi. JA anteeksi kun huusin sinulle" Kekku heilutti häntäänsä, ja kusenkellertävät silmät toivoivat anteeksiantoa, ja vilpitön hymy koristi nuoren puolikuulaisen iloisia kasvoja.
Sen jälkeen uros poistui, keppinsä tykö - se oli ihan pirun iso - ja alkoi jyrsiä sen toista päätä; huomasi homman pian toivottomaksi ja sylkäisi kepin pois, ja raahasi sen pensaikkoon ja palasi takaisin perheensä luo; Perheen, josta kukaan ei ollut vielä toistaiseksi kuollut - Keekouan värähti.
Milloin ensimmäinen sukulainen, jonka se oppisi tuntemaan, kuolisi?

// Tönkköä D:

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Dec 31, 2010, 15:56

Mirach hymyili hiljaa äidilleen, kun tuo virkkoi häntä lepäämään, asettuen itse siihen viereen. Mir tunsi olonsa tärkeäksi, mutta perheensä vieläkin tärkeämmäksi. Hän ajatteli pienessä päässään, kuinka hän ei enää koskaan tekisi tyhmyyksiä, vaan suojelisi perhettään kuten äiti ja isä. Mir tunsi sykkivää kipua päänsä sivuilla, hän piti sitä toissijaisena, sillä hän tiesi sen menevän ohi. Pentu makasi maassa, pää hieman kumarassa.
Yhtäkkiä hän kuuli Kekouanin äänen. Pojan puheesta ei saanut selvää, mutta pian tuon pää pilkistikin vanhempien selkien ylitse. Veljen iloiset kasvot tulivat lähemmäs, ja hän heilautti ruskean liian hänelle. Liina oli hieman nuhruinen, muttei se haitannut. Mirin pallomainen häntä alkoi keikkua vaimeasti, hymy koristi väsyneitä kasvoja.
" Kiitos veli. Saat anteeksi. "
Pentu naurahti hieman, hän ei enää edes muistanut milloin Kekouan oli hänelle huutanut, mutta se oli toisarvoista. Hän katsoi hyvillään kun Keku kääntyi kauemmas jääden närhimään oksaansa, jonka se oli löytänyt kankaan ohessa. Mirach katsoi nyt tuota hieman repaleista kangasta. Vai että sitoa haavat? Pentu katsahti molempia vanhempiaan apua pyytäen. Saisivatkohan nuo sidottua sen haavojen päälle.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Jan 1, 2011, 22:48


Rhiannon

Onneksi Rivelkin tuli Mirachin luokse maate, se sai viherturkin rauhoittumaan kovasti. Kekouan meni metsään juosten ennen kuin Rhiannon kerkesi huolestuneesti poikansa perään huutaa, mutta kekouan palasikin takaisin kankaanpala suussaan.
"Hienoa työtä Kekouan"
Rhiannon sanoi iloisesti ja otti huivin suuhunsa, ja alkoi sitoa sitä Mirachin päähän. Ainakin näin kangas suojaisi haavaa. Kun haavat oli sidottu. Rhiannon nousi istumaan vakavan näköisenä, ja huokasi. Sitten se aloitti oppitunnin.
"Tässä nyt kaikki näitte mitä lahkolaiset ovat sisimmiltään. He kyllä saattavat ovelasti esittää, jopa ystävää, mutta älkää ikinä uskoko niitä. He ovat kaikki samanlaisia kuin tuo punanahka. Kuten minullakaan ei enään ole äitiä, siskoa ja veljeä, koska lahkolaiset ovat heidät tappaneet. He uhraavat turhaan, jopa ystäviään typerälle mielikuvitus herralleen."
Rhinnon sanoi tuimasti katsoen kaikkia pentuja. Tämä opetus oli mentävä jokaisen pennun mieleen ja pysyä sielä ikuisesti.
"Eihän teistä kukaan epäile lahkolaisia hyviksi?"
Puolikuulais äiti kysyi vielä pennuiltaan.

Chara

Ruskeaturkkinen pentu seurasi tarkasti haavan sitomista. Pian äiti alkoi saarnaamaan lahkolaisiata taas. Pennuthan oli tämän jutun jo kuullut moneen kertaan, mutta tämä tapahtuma kyllä todisti äitin puheet, mutta mustakuvioinen ei silti halunnut uskoa kaikista lahkolaisista pahaa. Kun äiti viimein kysyi kysymyksensä Chara vastasi hiljaa ja ei katsonut äitiään.
"En epäile"
Vaikka Chara ajatteli kyllä ihan toisin kuin sanoi. Äitille oli paras olla mieliksi.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Jan 2, 2011, 12:37

Rivel makasi Rhiannonin ja Mirachin vierellä tarkkaillen samalla muita pentuja. Kaikki tuntuivat olevan oikein kiltisti, kunnes Kekouan lähti hyppelemään jonnekin. Onneksi poika ei kauaa ollut poissa vaan saapuikin takaisin mukanaan liina jolla Mirachin haavat saataisiin peitettyä.
"Voi oletpa sinä kyllä reipas poika."
Uros naurahti ja nosti tassuaan pörröttäen Kekouanin päälakea hieman ja katsoi kun Ria sitoi liinan Mirachin pään ympärille. Näin pahimmat haavat ainakin saatiin peitettyä.
Kun Rhiannon alkoi hieman taas valistaa pienokaisia, kuunteli myös Rivel tarkkaavaisena. Uroolla ei aikaisemmin ollut mitään Lahkoa vastaan, mutta nyt kun Rivel pääsi itse näkemään heidän toimintaansa hieman lähempää niin ei uros pystyisi enää antamaan anteeksi. Varsinkaan Miradalle. Onneksi Mirach on kuitenkin vielä elossa.

Antares istui siskonsa Charan vierellä hiljaa ja tarkkaavaisena. Välillä hän vilkuili vanhempiaan kuin mietiskellen jotain. Ei. Ei Antares mitään erikoisia miettinyt. Kunhan vain pällisteli paikallaan pallomainen häntä hieman heilahdellen puolelta toiselle.
Kun äiti taas alkoi opettaa hieman tosiasioita, Antareksen huomio keskittyi siihen eikä mihinkään muuhun. Äiti lopetti ja kysyi vielä kysymyksen johon poika vain pudisteli päätään ja sanoi hiljaisella äänellä:
"Ei, äiti."

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Jan 2, 2011, 13:28

Jeii kaikki tykkäs kun Kekku haki liinan <3 Nuoren uroksen häntä heilui kiivaaseen tahtiin. "Kiitos" se hymyili isälleen joka pörrötti lakea, laski hieman päätään vaistomaisesti.
Kekouan luimisteli äidin alkaessa saarnaamaan, ja korvat luspahtivat poimimaan äänet. "En todellakaan!" Kekouan jyrähti vihaisesti suoristautuessaan. Se luimisti korviaan. "Ne ovat tappaneet isoäidin ja tädin ja enon ja.." Kekulin ajatuksiin rysähti. Entä jos se menettäisi äidin, Rhian, veljen, Antaresin ja siskon? Charan tai Mirachin.. Ahdistuenena ärhäkkä poika luimisti korviaan ja painoi päätään maata kohden, kulmat hieman kurtussa.
"Äiti?" uros kysyi hiljaa. "Mikä sinun.. äidin nimi oli? Ja sen kuolleen siskon ja veljen?" uros tivasi je heilutti häntäänsä. Kerrokerro!

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Jan 2, 2011, 15:28

Mirach hymyili hiljaa ja hyvillään, kun äiti solmi kangaskaistaleen hänen päänsä ympärille. Kun työ oli tehty, pyöritteli pentu päätään. Tuntui hassulta kantaa moista lerpaketta päässään, Mir ei kuitenkaan tahtonut ottaa sitä pois - olihan Kekouan sen antanut ja äiti sen sitonut - lisäksi isällä oli samanlainen hännässään. Mir tunsi olonsa todella kiusaantuneeksi kun äiti alkoi kertoa - taas - siitä miten lahkoon pitäisi suhtautua. Pentu tunsi suhtautumisensa vääräksi, sillä hän ei tahtonut uskoa pahaa sudesta tai koirasta, joka on muuten kuin hän mutta kantaa lahkon leimaa. Mirach tiesi, että hän tulisi etsimään ja kitkemään Miradan kaltaisia koko ikänsä, se oli jo varma. Mirach katsoi sisaruksiaan jotka vuorotellen kielsivät epäilynsä lahkolaisia kohtaan.
" En minäkään, äiti. "
Mirach sanoi hiljaa, hän vilkaisi äitiään ja sitten isäänsä. Mirach tiesi että maailmassa oli myös pahoja koiraeläimiä, jotka eivät kuuluneet lahkoon. Olihan lahkolaisuus sinänsä anteeksiantamaton teko jo itsessään, siihen liittyessään kun vihkiytyi uhraamiseen ja tappamiseen herransa tähden. Edes Mirach ei tappaisi ketään kenenkään muun takia. Kekouanin varovainen ääni keskeytti Mirachin ajatukset. Tyttö katsoi veljeään, kääntyen sitten äidin puoleen.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Jan 2, 2011, 20:44

Rhiannon

Puolikuulainen sai kuulla jokaiselta pennultaan mielyttävän vastauksen. Hyvä, jos kaikki vihasivat lahkolaisia, kuten pitikin. Mukavaa olisi esitellä pennut Riordanille tai Rubukselle, mutta ei Rhiannon tiennyt missä nuo olivat. Pian Kekouan kysyi nimiä, eihän hän tosiaan ollut niitä varmaan ikinä maninnut.
"Äitini nimi oli Harha ja veljen Raven, tosin en muista heidän kuolemaa, kuulin niistä sikoltani. Kuten olen kertonut menetin mistini jonkin aikaa sitten, ja en vieläkään ihan kaikkia muista, mutta suurimman osan. Siskoni taas oli Caneh. Hän oli maailman ihananin sisko, ja olimme paljon yhdessä. Kunnes tuli sota..."
Rhiannon vaikeani, ja laittoin päänsä alas. Kaikista vähiten viherturkki oli halunnut menettää rakkaan siskonsa.
"Olisittepa tavannut Canehin"

Chara

Ruskea puolikuukuunteli myöskin aidin tarinaa, ja meni lähemmäksi Mirachia.
"Sattuuko sinuun paljon?"
Chara kyseli siskoltaan. Ei olisi kivaa, jos tuohon sattuisi.

//No niin jatkosuunnitelmia pentupeliin?//

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Jan 3, 2011, 20:17

Rivel venyttei hieman jäseniään samalla siinä maatessaan. Hän kuunteli kuinka Rhiannon kertoi hieman juuristaan. Uroskaan ei ollut aikaisemmin saanut kuulla juurikaan naaraan menneisyydestä tai perheestä. Oli varsin mielenkiintoista kuunneltavaa. Vähän sivistystä Rivelillekkin.
Uros laski päätään alemmas kun Chara meni siskonsa vierelle ja katsoi parivaljakkoa. Niin sieviä pikkutyttösiä. Hetken tyttösiä katsellessaan katse käväisi Antareksessa ja Kekouanissa. Kylläpä uros olikin ylpeä jälkikasvustaan.
Uros huomasi kuinka Rhiannon hieman meni maihin kertoessa siskostaan. Rivel vei kuononsa toisen lähelle ja hieman tökkäsi toisen poskea kuonollaan.
"Perheen menettäminen ei ole helppoa."

Antares istuskeli siinä ja tuijotti äitiään suurilla keltavihreillä silmillään tarkkaavaisena kuunnellen. Suuria Puolikuulaisia joita nuori uros ei koskaan saanut tavata. Kuinka valitettavaa. Antares olisi mielellään tavannut hieman sukulaisiaan ja kuullut heiltä lisää tarinoita urheista Puolikuulaisista. Poika kun otti tulevaisuutensa niin tosissaan vaikka ei välttämättä edes tajunnut että mitä kaikkea tulevaisuus toi tullessaan. Paljon vastuuta nuorelle urokselle olisi kyllä luvassa.

((Pää lyö tällä hetkellä tyhjää mutta sellasen kymysyksen esittäisin että kui vanhoja pennut on tämän pelin jälkeen?))

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Jan 6, 2011, 19:19

// AAAAAGH ANTEEKSI KESTO!!!!!! Ja ei minullakaan ole mielessä mitään..

Kekouan katsoi äitiään harmissaan. Harha ja Rave? Muistinmenetys? Uros luimisti pahoittelevasti pieniä pennunkorviaan ja ujosti poika käväisi nuolaisemassa emon poskea ja hieman leukaa, ja heilutti varovasti häntäänsä ja luimisti korviaan harmissaan.
Äitivoiharmihöh! Tavallaan urosta suretti kovasti Harhan, Raven ja Canehin kohtalo, ja nuoren uroksen piti räpytellä silmiään, sillä olivathan puolikuut olleet.. perhettä.
Keku katsahti arasti toista, ja kurtisti sitten kulmiaansa, ja näytti kovin surkealta, ja nuolaisi varovasti Rhiannonia poskeen, ja sitten istahti pennunpyörylä maahan surullisen näköisenä.

// UGH

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Jan 11, 2011, 14:05

< Anteeksi vastauksen kesto, on ollut menoja ja sen sellaista >

Mirach katsoi äitiään suruissaan. Rhiannon parka. Mir ei tiennyt miltä tuosta tuntui, mutta tuon surulliset kasvot saivat hänetkin tuntemaan vastaavanlaisia tuntemuksia. Pentu koetti heiluttaa häntäänsä hieman piristävästi, hymyillen pahoillaan. Sitten Chara tulikin siihen, selvästi huolissaan vihertävän sisarensa tilasta. Kun Mir ajatteli särkevää päätään, hän ei voinut olla huomaamatta kuinka ohimoja vihloi. Kipu oli kuitenkin vain tasaista, ns. lempeää kipua. Hän katsoi siskoaan ja nyökkäsi hiljaa.
" Kyllähän niihin vähän.. "
Hän sanoi hieman kainosti, kallistellen päätään.

< Jatkoideoita ei minulla juurikaan ole.. Sinänsä perhe voisi vaikka lähteä paikalta, mennä nukkumaan jtn. mielestäni tässä on ollut jo aika paljon sisältöä, että voisi jopa lopettaa pelin aika pian. >

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Jan 11, 2011, 23:00

//No jos ei ideoita. Niin tehdään hieno aika harppaus siihen puoleen vuoteen, ja pelataan muutamat viestit ja pentupeli oli siinä. Vapaaa! Sen jälkeenhän Sykki päättää näiden iästä sun muusta. Sopiiko muuten LR, että sen jälkeen kun pennut lähtee niin jäädään vielä Rhiannonilla ja Rivelillä hetkeksi pelaamaan?//

Rhiannon

Puolivuotta oli melkein kulunnut pentujen syntymästä, ja he alkoivat jo näyttää aikuisilta, vaikka todella tuntuivat vielä ihan vauvoilta Rhiannonin mielestä. Juurihan ne syntyivät? Rhiannon oli opettanut kaikille pennuille taistelun alkeita, jotta heidän olisi sitten hyvä jatkaa harjoitteluaan, ja lopulta tappaa lahkolaisia. Myöskin puolikuun opit naaras oli kerrannut varsin hyvin pentujen päähän, jotta nämä varmasti tiesivaä lahkon pahat tavat, ja miksi heidän oli niitä tapettava.
"Chara, Anteres, Kekouan, Mirach, tulkaapa tänne"
Rhiannon kutsui pentujaan luokseen viimeistä kertaa näin perheen kesken. Olisi aika kertoa.
"Olette jo sen ikäisiä, että on aika lähteä pesästä. Toki minut saa aina etsiä, jos vain tarvitsette mitä tahansa. Autan teitä aina. Ja muistakaa en halua ikinä kuulla kenenkään teistä kuolleen, joten eläkää sen mukaan. Ja haluan myös olla teistä ylpeä"
Vihertäväturkkinen selitti katraalleen. Tämä oli haikea hetki äidille, vaikkakin tästä alkaisi vapaus.

Chara

Ruskea puolikuulainen joka oli kasvanut hurjasti nyt kolmenkuukauden aikana, tuli äitinsä lähettyvillä tämän käskettyä ja kuunteli asioita hartaasti.
"Tästä tulee kyllä jännää. Tutkin koko saaren seuraavaksi!"
Chara ilmoitti siskolleen ja veljilleen. Msutakuvioinen oli kaivannut jo vapautta perheestä. Eteenkin kun hän tiesi olevansa se mustalammas, josta äiti ei varmasti olisi koskaan ylpeä.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Jan 13, 2011, 11:26

Rivel

Puoli vuotta oli tosiaan kulunut yllättävän nopeassti. Ruskeaturkkisesta uroksesta oli kasvanut hyvä isä ja nyt olisi aika päästää pikkuisista irti. Onneksi lapset kuitenkin ainakin toistaiseksi pysyisivät samalla saarella vanhempiensa kanssa. Mahdollista siis nähdä heitä jatkossakin ja ainakin Antarekselle uros oli luvannut vielä hieman opettaa taistelua, vaikka poika olikin jo oppinut varsin paljon eikä paljoa voisikaan oppia.
Kun Rhiannon kutsui lapsia luokseen, käveli Rivelkin naisensa vierelle katsoen kuinka lapsukaiset saapuvat paikalle. Uroksen kasvoilla oli leveä ja tyytyväinen hymy. Hän oli ylpeä jälkikasvustaan mutta oli silti huolissaan lasten vaarallisesta tulevaisuudesta. Rivelillä ei juuri ollut sananvaltaa sen suhteen sillä hän tiesi että pakko se oli tehdä. Puolikuulaisena oleminen ei ole helppoa.

Antares

Nuori uros tepasteli äitinsä luokse ja seisahti siskonsa Charan vierelle. Myös Antares oli kasvanut hirmuisesti ja oli jo varsin komeakin nuori mies. Pallomainen häntä pyöri puolelta toiselle jännittyneenä. Antares oli innoissaan vaikka sitä kasvoista ei välttämättä huomannutkaan. Kehon kieli viestitti selvästi, että poika ei malttanut pysyä aloillaan vaan nosteli tassujaan malttamattomana.
Voi juku.. Nyt päästäisiin kiertelemään saarta ja etsimään oma laumansa. Antares oli jo suunnitellut liittyvänsä samaan laumaan isänsä kanssa sillä näin hän pysyisi lähellä vanhempiaan.
"Saadaanko mennä?"
Antares avasi suunsa kärsimättömänä, mikä oli harvinaista. Harvemmin nuori uros suutaan avasi missään tilanteessa, mutta nyt oli jokin pakkomielle päästä liikkeelle.

((Nefti, joo sopii kyllä oikein hyvin 8) Saavat isi ja äiti vähän omaa aikaa))

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Jan 13, 2011, 17:56


Kekouan luimisti korviaan ja siristi hieman keltaisia silmiään. Asgkhl! Se halusi jo mennä tappamaan lahkolaisia! Joojoo äiti!! "Joojoo" se mumisi. Olihan tämäkin kasvanut aika reilusti, massaa oli tullut puolikuulaislapsoselle lisää ja pää oli muuttunut ylväämmäksi, samoin luonne oli tasoittunut. Nuori uros otti hieman askeleita poispäin, vilkaisten metsään, häntäänsä heilauttaen.
"Jooooko?" se vielä anoi.

// ehehh inspaa!

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Jan 13, 2011, 18:38

Mirachin tepasteli lähemmäs äitiään - pentu oli kooltaan edelleen hyvin pieni, pennuista luultavasti pienin. Haavat hänen kasvoillaan olivat parantuneet, eivätkä herättäneet enää niin paljolti huomiota. Huivi oli edelleen solmittuna pään ympärille, sitä oli jouduttu hieman löysäämään pennun kasvaessa. Mirach tunki itsensä Charan ja Antaresin väliin. Hän heilutteli pallurahäntäänsä innoissaan. He saisivat viimein lähteä omilleen. Hän katseli äitiään, joka vielä kertasi elämän pelisääntöjä.
" Tottakai äiti, saatte varmasti kuulla meistä. "
Naaras sanoi itsevarmasti, nyökytellen innokkaasti.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Jan 14, 2011, 11:11

Rhiannon

"No niin menkäähän sitten. Muistakaa välillä käydä tapaamassa meitä"
Vihertävä turkkinen sanoi melkein tippa linssissä. Tämä ei ollut sieltä helpoimmasta päästä.
"Muistakaa olla varovaisia"
Rhiannon vielä huuteli pennuilleen perään.

Chara

"Vihdoinkin. Nähdään äiti ja isi. Rakastan teitä"
Chara sanoi innokkaasti, ja lähti juoksemaan valitsemaansa suuntaa. Kerrankin sai määrätä omasta elämästään. Ja kun oli hyvät opit pohjalla, ja koulutus. Niin ei olisi hätää. Hän kyllä selviäisi maailmassa. Ensiksi tosin tällä saarella.

//Kiitos pelistä Hades ja Kaamoksensusi. Sykomori sitten pistelee aina yksityisviestiä kun puolikuut vanhenee. LR ei saa vielä kiitosta kun jatkamme : D Chara poistuu siis//

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Jan 15, 2011, 18:09

Rivel

Ruskeaturkkinen uros katselee innokkaita nuoria jotka ovat valmiita lähtemään tutkimaan saarta ja oman paikkansa hakemaan sieltä. Rivel huomasi, että kuinka rankka paikka tämä oli Rhiannonille ja olihan se rankkaa myös Rivelille. Lasten lähtö on aina kova pala.
"Ja olkaa kiltisti."
Uros huikkasi lapsosille Rhiannonin lopetellessa puhumisen ja lasten ollessa jo suurinpiirtein lähdössä. Pakko myöntää, että pentujen kasvattaminen ei ollut Rivelille kovinkaan helppo urakka. Lasten kanssa ei kun ei aina ole niin helppoa kuin luulisi.

Antares

Nuori viherturkkinen uros kuunteli kärsimättömänä loppuun asti äidin ja isän loppuselitykset. Kun äiti sanoi, että nämä saisivat lähtä, hyppäsi Antares pienen hypyn ylöspäin ja käänsikin kirsunsa ihan muuhun suuntaan miettien että minne sitä lähtisi. Uros varmaan alkaisi yksikseen tutkiskella paikkoja ennemmin kuin sisarustensa kanssa. Olihan hän viettänyt aika kauan aikaa näiden kanssa ja kaipasikin jo nyt hetken omaa rauhaa.
Antares pöyristi rintaansa rohkeana ja katsoi vielä äitiään ja isäänsä pienen hymyn luoden suupielille.
"Nähdään."
Uros sanoi ja lähti tepsuttamaan innoissaan poispäin perheestään. Antareksen mielestä tämä hetki ei ollut ollenkaan haikea vaan päinvastoin. Maailma.. Täältä tullaan!

((Kiitoksia minunkin puolestani Kaamokselle ja Hadekselle 8) ))

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by mira on Jan 16, 2011, 13:05

Kekku virnisti leppeästi, nousi seisomaan ja nyökkäsi hyvästiksi. "Nähdään!" ja kipaisi nopeasti puiden sekaan, kompuroi hieman ja katsahti sitten taakseen, heilautti häntäänsä ja jatkoi nyt hieman varovaisemmin, ja pian Kekouan löytäisi itselleen valjaat ja.. mutta se muisteli nähneensa pentuna jossain puukapulan, ja viherturkki virnisti; se hakisi sen.
Ja sitten valjaat. Samanlaiset kuin äidillä. Ja sitten Djalaan. Ja puoliso. Ja lapsia. Ja lahkolaistappoja! Kekouan hypähti ilmaan ja vangitsi kärpäsen suuhunsa: se oli omillaan!

( Danke schön 8)

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by hades on Jan 16, 2011, 17:01

Mirach tassutteli vanhempiensa luokse, äidin virkkoessa heitä lähtemään. Naaras suukotti sekä isäänsä että äitään poskille, heilautti häntääsä ja kääntyi sitten heihin selin. Hän katsoi kuinka kukin sisaruksista lähti jolkottelemaan poispäin. Mirach tunsi pientä haikeutta, häntä pelotti jättää perheensä. Entä jos tapahtuisi jotakin? Lahkolaiset saattaisivat vaikka heti hänen lähdettyään tulla ja lahdata jokaisen yksitellen. Mir ravisteli päätään, kyyneleet kirposivat pennun silmiin. Siitä huolimatta hän käännähti vanhempiaan kohti hymyillen.
" Pitäkää huolta itsestänne, etsin teidät varmasti, odottakaa vain! "
Mirach sanoi, tämän tehtyään hän lähti kevyeen juoksuun sisarustensa perään. Hän seisahtui kohtaan, josta oli jokaiseen sisareen sama välimatka.
" Nähdään veljet ja sisko! Pitäkääkin huoli itsestänne. "
Mir haukahti, sitten hän kääntyi täysin eri suuntaan, lähtien juoksemaan hurjaa vauhtia. Nyt hän olisi yksin, täysin rinnoin päättämässä elämästään ja itsestään.

< Kiitos pelistä :---D tökin teitä varmaan jossain vaiheessa tapaamispeleihin >

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Jan 16, 2011, 20:54

Pian viimeisetkin lapsoset lähtivät. Haikeata tosiaan se oli, ja pentujen kasvatus oli ollut pitkä ja mutkikas taival. Onneksi hän oli sannut alkuksi apua Ticarrilta ja Heneltä, ja myöhemmin myös pentujen isältä.
"Viimeinkin taidetaan olla kahden. Emme ole oikein voinneet keskutella pentujen kuulen. Olitko vihainen kun toinkin yhtäkkiä pentuja luoksesi. Olihan se vain yhden yön juttu"
Vihertäväturkkinen yritti selitellä asiaa. Tosiaan he eivät Rivelin kanssa ollut puhunut mitään. Eiväthän he edes olleet mikään pari. Vaikka pennuille he olivat esittäneet puolisoita, olihan se nbäin parasta, koska pennut tarvivat vakaan kaskualustan. Myöhemmin jokainen varmasti ymmärtäisi asian kun kasvaa, mikä tilanne oikeasti oli. Rhiannon laittoi makaamaan ja huokasi, tuntui aika tyhjältä, ja toisaalta vapaalta.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Jan 17, 2011, 19:56

Pennut katosivat pikkuhiljaa puiden ja puskien taa jokainen kerrallaan. Uro hymyili tyytyväisenä. Olihan siinä kyllä hommaa ollutkin. Niin pienessä ajassa onnistui Rivelin elämä muuttumaan lähes täysin vapaasta poikamieselämästä isän kovaksi areksi. Nyt sai kuitenkin olla taas hetken rauhassa kun lapset olivat kasvaneet ja lähteneet omille teilleen
Kun Rhiannon kysyi Riveliltä kysymyksen, käänsi uros keltasilmäisen katseensa toiseen hymyillen tyytyväisen näköisenä.
"Kehtaatkin kysyä tuollaista. Nämä kuukaudet ovat olleet elämäni parhaimmat."
Uros sanoi lempeästi hymyillen ja pukkasi Rhiannonin poskea kuonollaan hellästi.
"Paras vahinko mitä minulle koskaan on sattunut."
Rivel tokaisi ja istui siinä viherturkkisen naaraan vierellä katsellen sitten vielä hetken metsään hieman haikean näköisenä.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Jan 18, 2011, 11:49

Rivelin vastaus oli hieman yllätävä, mutta se sai viherturkisen hymyilemään.
"Sehän on mukava kuulla. Oli tämä kyllä erikoista, olin aina halunnut äidiksi, mutta se kyllä tuli ihan yhtäkkiä"
Naaras totesi naurahtaen, ja puski myös päällää uroksen turkkia.
"Totta hieno vanhonko tämä tosiaankin oli"
Rhiannon sanoi nauraen asialle ja katsoi Riveliä.
"Mitä meinaat nyt prinssi?"
Naara kysyi ja muistikin, ettei ollut Riveliä niin pitkään aikaan kutsunut. Kyllä uros varmasti muistaisi heidän tapaamisensa.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Jan 18, 2011, 18:05

Rivel istuu siinä Rhiannonin vierellä mietiskellen vielä lapsosiaan jotka omille teilleen lähtivät. Hetken ajatuksisaan uros pyöriskeli, kunnes havahtui ja käänsi katseensa kauniiseen viherturkkiseen naaraaseen.
"Minä en ihan heti ajatellut isäksi tulevani, mutta ilman muuta se tuli mukavana yllätyksenä."
Rivel kertoi oman mielipiteensä asiasta siihen ja hymyili Rialle tyytyväisen näköisenä. Uros ei edes muistanut miltä vapaus tuntui, mutta ei sillä... Ei vapautta niin suuri ikävä olekaan ollut kun sai siirtää taitonsa nuoremmalle sukupolvelle ja sai taattua sukujuuriensa jatkumisen.

"Minä tässä ajattelin, että mielelläni haluaisin jatkaa elämääni sinun kanssasi jos vain arvon neiti suostuu vaatimattomaan pyytööni."
Rivel vastasi toisen kysymykseen ja kumarsi päätään Rhiannonille hymyillen hurmaavasti. Hän tunsi olevansa palavasti rakastunut kyseiseen naaraaseen ja tunteet olivat vahvistuneet näiden viimeisten kuukausien aikana.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Jan 20, 2011, 21:35

//Sori kesto, on niin vähän aikaa nyt remontin takia, niin pikku hiljaa pitää vastailla peleihin, aina kun ehtii//

Rhiannon hieman naurahti Rivelin lauseelle, ei tämä kyllä ollut yhtään suunniteltua, vaikkakin naaralla aina urosten kanssa peuhatessaan oli mielessä, että tässä voi tulla raskaaksi, mutta se ei viherturkkia haitannut lainkaan. Pentujen kasvatus oli ollut ihanaa, vaikkakin rankkaa.
"Mukavaa välillä olla vapaalla, vaikkei perheäitinäkään oli ollut kamalaa, varsinkin kun pennut oli niin suloisia. Mitä arvelet, että saamme kuulla heistä? Arvelen, että Kekouan ainakin tulee tappamaan lahkolaisen"
Rhiannon sanoi naurahtaen loppuun. Kaikki vrmasti tekisivät työnsä, mutta Kekouan oli vaikuttanut innokkaimmalta. Antares toinen, mutta siitä pojatsa oli välilä vaikeaa tietää mitä tuo ajattelee. Uroksen seuraava lause taas oli todella paha viherturkille. Se oli kauneista mitä sille oli ikinä sanottu, ja Rhiannon halusi vastata, että kyllä. Silti naaras tiesi luonteensa, olisi kamalaa pettää Rivelin luottamus. Vihertävä joutui hetken miettiä, eikä ollut varma mitä tulevaisuus toi.
"Tottakai suostuon prinssini"
Rhiannon sanoi ja nuolaisi Riveliä suukoksi.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Jan 22, 2011, 15:26

((Joo ei hätiä 8) ))

Rivel katseli vielä hieman haikeana metsikköä mietiskellen että mitenhän lapset pärjäisivät. Olivathan he hyvin koulutettuja ja varmasti selviäisivät hyvin omillaan. Tottakai uros oli isänä huolissaan lapsukaisistaan. Pian ruskeaturkki käänsi katseensa jälleen Rhiannoniin hymyillen kuun toinen esitti kysymyksen.
"Kyllä minä ainakin uskon niin. Kaikki ovat reippaita nuoria ja saavat varmasti vanhempasa ylpeiksi."
Uros vastasi nyökäten luottavaisesti. Hän todellakin oli ylpeä pikkuisistaan vaikka heidän tulevaisuuden tehtävänsä olivatkin hieman pelottavia ja vaarallisia nuorille koirasusille.
Kun Rivel oli syvimmät tunteensa Rhiannonille paljastanut, odotti uros jännittyneenä että mitä naaras vastaisi. Saattoihan se tulla hieman äkillisesti vaikka parivaljakko olikin esittänyt pariskuntaa pentujen kasvun ajan, mutta ainakin Rivel tunsi tunteidensa voimistuneen huomattavasti sinä aikana.
"Mukava kuulla."
Uros huokaisi helpottuneena ja sai vielä suukonkin tuolta kaunottarelta. Ei voisi nyt elämä paremmin mennä.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Jan 29, 2011, 21:23

"Niin, onhan heissä meidän molempien geenit, niin en usko heidän epäonnistuvan"
Rhiannon sanoi ylpeästi ajatellen pentuja. Itseasissa Rhiannon ei sallisi pentujensa epäonnistuvan, vaikka rakasti näitä hän silti osasi olla tiukka äiti. Tässä vaiheessa ei viherturkki arvannutkaan, ettei kaikista tulisi kunniallisia puolikuita.

Rivel vastasi pian Rhiannonin vastuksen jälkeen. Oli mukavaa, että uros välitti hänestä.
"Olenko minä kaunein tapaamasi naaras?"
Rhiannon kysyi ovelasti ja hinasi itsensä sulavasti lähemmäksi Riveliä.
"Mitä meinaat tehdä seuraavaksi. Haluatko liikuskella kanssani, vai menemmekö vapaasti välillä."
Rhiannon kysyi heiman varovaisesti. Itse puolikuukun tykkäsi olla vapaana, vaikkei Rivel seura lainakaan huonoa ollut, mutta minkä naaras luonteelleen mahtoi.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Feb 1, 2011, 16:19

"Totta puhut."
Rivel nyökkäsi virnistäen. Voi, että hän oli ylpeä lapsukaisistaan. Vaikka kaikki eivät täyttäisikään Puolikuulaisen tehtävää niin hän oli kaikista ylpeä ja arvosti jokaista yhtä paljon. Ruskeaturkkinen ei olisi koskaan uskonut, että hänestä tulee näinkin hyvä isä.
"Olen heistä ylpeä jo nyt. Olet kasvattanut heidät hyvin."
Uros sanoi katsoen Rhiannonia hymyillen tyytyväisenä. Toivottavasti lapset eivät joutuisi hankaluuksiin ainakaan kovin pian. Rankat ajat olivat vielä edessä.

"Vielä kysytkin. Olet kaunein ja vielä kaikenlisäksi karismaattisin naaras johon olen elämäni aikana törmännyt."
Rivel kehui Rhiannonia oikein kunnolla ja tarkoittikin kaikkea mitä sanoi. Viherturkkinen oli Rivelin mielestä juuri oikeanlainen pakkaus ulkonäkönsä, sekä luonteensakin puolesta. Kyllä Rivelin kelpaa tuollaisen naisen seurassa hengailla.
"Hmm... Kyllä minä ajattelin, että voitaisiin välillä kuitenkin erillään kulkea. Ja etkö sinä aikonut Djalaankin liittyä niin ei ainakaan kovin kaukana oltaisi toisistamme. Laumalaisia kun näkee samoilla alueilla usein."

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Feb 2, 2011, 9:48

"Sinähän olet minua auttanut kasvattamaan, sinunkin ansiota. Olet hyvä isä"
Vihertävä turkkinen sanoi naurahtaen. Olihan sopaan lusikkansa vielä työntänyt kummit Ticarri ja Hene, mutta suurin osa kasvatuksesta silti tuli vanhemilta.

Rhiannon hihhitti hyväntahtoisesti kun uros kehuskeli häntä. Ihanaa olla vetovoimainen vielä ison pentulauman kasvatuksen jälkeen.
"Niinhän se on. Djalaan voisin kyllä liittyä niin olisin lähempänä sinua. Sekä roivon, että pennutkin liittyisivät Djalaan. Jos näen heitä kun olen menossa johtajan luo, niin pyydän mukaan. Mikäs Djalan johtajan nimi olikaan?"
Oli helpottavaa, että välillä saisi kulkea yksikseen aj ahlutessaan etsiä Rivelin käsiin. Kumminkin liika yhdessä olo kyllästyttäisi vain.

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Feb 4, 2011, 17:27

"Heh. No.. Kiitos."
Rivel hieman nolostui kehuista, mutta kuitenkin pöyhisti rintaansa ollen ylpeä itsestään. Uros oli helpottunut siitä että Rhiannonilla oli ollut apua, silloinkun Rivel ei pystynyt auttamaan pentujen kanssa. Henestä ja Ticarrista oli kyllä suuri apu. Aikamoisia sankareita.
Rivel katsoi vihertävää naarasta tyytyväinen hymy suupielillään. Onnellisempaa hymyä sai kyllä hakea, sillä tästä hetkestä ei juuri parempaa saa. Kun Ria kertoi vielä ajatuksistaan Djalaan liittymisestä, nyökkäili ruskeaturkkinen toiselle.
"Djalalla on kaksi johtajaa. Yelenha Verimerkki ja Serenha Käärmeensilmä. Tuskin heitä on hankala löytää."
Rivel kertoi alfojen nimet vielä nyökäten ja sitten tökkäsi kuonollaan Rhiannonin poskea.
"Pitäisikö meidän käydä vähän metsästämässä sapuskaa? Haluaisin viettää pienen romanttisen hetken äitylin kanssa."
Uros virnisti ja iski silmää naaraalle viekkaasti ja hieman leikitellen.

((Mietin että onnistuisko pelin päättäminen silleen, että jos nää lähtis metsästämään ja jonnekkin ja periaatteessa lopetettas sitten siihen kun ne yhessä poistuu tai silleen.. u nou?))

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by neftichan on Feb 4, 2011, 22:59

//Ok ja sitten nämä menee erilleen vain. Sopii kyllä//

"Yelenha ja Sarenha. Miltä he näyttävät? Paras tietää kun näkee heidät"
Vihertävä puolikuu totesi. Naaras tiesi itse olevansa kovin varautunut uusia kohtaan, koska jokainen saattoi olla lahkolainen joka vastaan tuli, ja jos ei olisi varovainen se meinaisi kuolemaa automaattisesti. Kerran hän mokasi, ja haavoittui pahasti. Siskonsa hoidossa hän kumminkin toipui. uroksen tökkäisy tuntui hyvältä poskella. Rhiannon kosketti tätä takaisin kuonollaan ja katsoi tuota prinssiään.
"Mennään vain minun onkin jo nälkä isukki"
Rhiannon sanoi hymyillen ja jatkoi sanaleikkiä. Samalla toki puolikuun mielessä käväisi, että olivatkohan pennut saaneet ruokaa. Äiti ei voi mitään ajatuksilleen.

//Siis tähän loppuu. Kiitos pelistä LR vielä sinullekkin! : ) //

Re: Puolenkuun tähdet//Pentupeli
Post by lr on Feb 12, 2011, 16:31

"Molemmilla on vaaleat harjakset ja väritys on tummaa. Etköhän sinä heidät löydä."
Rivel sanoi nyökäten. Oli luultavasti helppoa löytää alfakaksikko Djalan alueilta, sillä heitä kuitenkin oli kaksi. Vaikeampaa olisi etsintöjen kannalta jos alfoja olisi vain yksi.
Uros hymyili tyytyväisenä saadessaan kuonokosketuksen takaisin ja pian hymy levesi veikeäksi virneeksi, kun naaras kutsui tätä isukiksi. Hauska, että voi hieman hupsutella jonkin kanssa.
"Liikkeelle siis."
Uros naurahti ja kun parivaljakko lähti liikenteeseen ruokaa etsimään, tökkäsi Rivel vielä kuonollaan leikkisesti Rhiannonin takamusta virnuillen. Mutta nyt olisi aika saada vatsan täytettä.

((Kiitos myös sinulle 8) ))