Sanguinaria Mirada - RPGs

Yleinen » K-18 Roolaukset » Tunteita ja tuoksuja (part 2)

Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 8, 2007, 22:47

>Jatkoa vesiputouksen töpöstä. hitodama, saavu kanssani areenalle!<

Tartaros ei voinut itselleen mitään. Kun hän halusi jotain, hän otti haluamansa. Ei väkisin ellei kiihko ollut tarpeeksi suuri, mutta.. kai sekin riisto naaraan kieltäytyessä olisi ihan mahdollista, voimaa kun löytyi. Ilokseen kuitenkaan ei Tartaroksen ollut tarvis moisiin julmuuksiin. Miradan yhähdys kertoi aivan tarpeeksi, samaten muu ruumiin kieli. Mutta olkoon Mirada onnellinen jos Tartaros oli hänen ensimmäinen! Sillä tämä uros osasi antaa yhtä paljon kuin ottaa. Kun hän varmisti kumppaninsa saavan yhtä suuren mielihyvän kuin hän itse, varmisti hän samalla että saa mukavaa leikkiseuraa myös uudestaankin.
Miradan kieli kosketti uroksen harjasta ja kaulaa aivan leuan tuntumasta. Arpikaulainen lipaisi huuliaan, hymyn kiiriessä kuonolle. Tuo suuri susi astui puolisen askelta lähemmäs, seisten aivan toisessa kiinni. Jos hän olisi ollut julma, olisi hän voinut ilmoittaa, että naaraan olisi tuotettavaa mielihyvää herralleen eikä toisinpäin. Mutta ehkä teot palkitsisivat, kuten ennenkin olivat tehneet.

Tartaros painoi päänsä toisen avan ylitse, kupsutti hampaillaan lyhytkarvaisen niskaa. Se nuoleskelikin usein pitkin vedoin, siirtyen niskasta kaulaakin koskettelemaan kuonollaan. Urisi hiljaa, kiihkon heräillessä sisällä. Mutta ei uros näin nopeasti sentään alapäätään valmiuteen saanut. Tai, no, olisi voinutkin, mutta.
Harjaspäinen kohottikin kasvojaan, nuoleskeli toisen kasvoja. Jopa verisiä haavoja putsaili. Sitten se antoi kasvojensa painua toisen kyljen tasolle, kosketteli sitäkin kielellään.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 8, 2007, 23:19

// Here I come! Prepare, my darling! //

Silmät puoliummessa kurisi Mirada tuntiessaan toisen kosketuksen niskassaan, pian myös kaulallaan. Elämänsä oli naaras viettänyt taistellen, totellen tiukasti omistaansa käskyjä, mutta myös salaa tästä tilanteesta haaveillen. Jos Diente olisikaan ollut näkemässä, minkälaisen puoliverisen raakalaisen kanssa raitaselkäinen aikaansa nyt vietti, olisi naaraalle ollut kiivas selkäsauna tiedossa. Mutta juuri nyt Mirlo ei jaksanut painaa Miradan mieltä, joka tuntu leijailevan vähintään seitsemännessä taivaassa. Tartaros taisi todella osata asiansa tälläkin saralla.

Uroksen kielen koskettaessa kuristusotteen jättämiä haavoja sihahti naaras kuin paraskin käärme. Kosketus kirveli, mutta vain hyvällä tavalla. Tuska ikään kuin auttoi konkretisoimaan naaraan sisäisiä, vellovia tunteita. Valkokuonon oppien mukaan parhaat saavutukset vaativat aina tuskaa. Niinpä nainen painoi kuononsa tiukasti toisen niskaan, hengitti tuuhean harjan tuoksuja sisäänsä kuuluvasti huokaisten. Etutassu nousi koskettamaan uroksen rinnuksia, kynnet painuivat hellävaroen toisen ihoon. Varpaat tunnustelivat uroon lihaksikasta kehoa, hyväilivät tuon etumuksia kietoutuen paksuun turkkiin. Koiran oma turkki oli todella lyhyttä, joten pitkät, tuuheat villat tuntuivat varsin hauskoilta koskea.

Tartaroksen siirtäessä kuonoaan kohti Miran kylkeä päätti naaras yllättäen käännähtää poispäin näykkäisten urosta korvasta. Nopeasti tuo otti pari kepeää loikkaa kastaen tassunsa jälleen viileään veteen. Veden yltäessä puoleen väliin jalkoja, koira käännähti takaisin mieheen päin ja hihitti matalalla, jokseenkin perverssillä äänellä.
"Ei kai suuri Tartaros pelkää kastua?"
Sanojensa tehosteeksi nuolaisi eläin huuliaan hitasti, hitaasti... Silmätkin räpsyivät kiinni ja auki, jääden lopulta taas puoliksi avonaiseen tilaan. Olisi ihme, jos toinen ei tulisi perässä.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 8, 2007, 23:32

Toisen sihahdus senkun paransi Tartaroksen halua saada tätä naista. Naida tuota niin, että hiki valuisi pitkin turkkia, niin että sisäinen roihu korventaisi sisäelimetkin. Hän halusi kuulla naaraan inisevän mielihyvästä luodessaan samalla tuota suurta tunnetta hänelle itselleenkin. Ruskeaturkkinen urahti jälleen matalasti, hampaiden kulkiessa tuon punaisella, lyhyellä karvalla. Kielen aina välillä lipaistessa kuin kokeillen, pyydellen. Mutta sitten tuo mokoma ottikin jalat allensa. Ensiksi uros hölmistyi, kohotti päätään ja tuijotti suuntaan, jonne koira oli loikkinut. Veteen?
Miksi naiset tekivät tästä aina noin vaikeaa! Vedessä ei edes voisi kivuta toisen selkään ja vesi inhotti. Alkuleikin voisi toki harrastaa aaltojen seassa, mutta sitten pitäisi taas kammeta rannalle. Miksei voinut tehdä kaikkea yksinkertaisesti?

Mutta eipä mustaharjaksinen viitsinyt kieltäytyä, sen verran hauskaa hänellä jo oli. Siksi kiero hymy huulillaan asteli tuo veden rajaan. Pian painoi voimakkaat tassunsa taas veden viileyteen, kunnes kohta seisoi aivan Miradan vierellä. Kapeasti hymyillen tuo lausui; "Miksi te teettekin tästä näin hankalaa?" Keltaisissa silmissä käväisi outo kiille, kun tuo kohotti etutassunsa, painoi sen nartun kaulalle ja liu´utti kylkeä pitkin aina hännän tyveen saakka. "Hauskempaa aina kuivalla maalla" tuo yhä kuiskutti samalla kun kielellään lipaisi toisen korvantaustaa.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 9, 2007, 0:25

Ihastuttava voitontunne lisäsi tulista intohimoa, joka jatkoi kasvamistaan naaraan sisimmässä. Oli yksinkertaisesti kutkuttavaa todeta, että sai jääräpäisen mustaharjan tulemaan perässään viileään veteen. Varmasti moni asia maailmassa ei saanut tuota juoksemaan perässään typerän oloisesti, mutta Mirada oli onnekseen löytänyt yhden niistä. Ajatukset saivat naaraan jälleen naurahtamaan matalalla äänellään tuon tuntiessaan vahvan kosketuksen ihollaan.
"Voi Tartaros, koska me voimme!"
Niin, toisinaan oli valtaa olla nainen.

Uroksen tassun lipuessa halki punaturkin kehon, kulkivat samaten väristykset tuon selässä. Eläin ikään kuin painoi itseaän kiinni toisen tassuun, kuin sillä olisi ollut jonkinlainen magneettinen vaikutus. Lopulta tuo olikin painanut etupäänsä lähelle veden pintaa, takapään jäädessä ylös toisen kosketuksesta. Tuntiessaan uroksen hengityksen jälleen päänsä tienoilla, alkoi eläin taas hyristä nautinnollisesti.
"Vakuuta minut, Tartaros. Näytä mihin sinusta oikein on.",
tuo huokaili lähes kuiskaten. Silmät olivat painuneet kokonaan kiinni tuon lipaistessa kielellään ruskeaturkin suupieliä.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 9, 2007, 0:38

Tartaros ynähti hiljaa, kun Mirada hihkaisi tuon toteamuksensa. Niin kai sitten. Olisi päiviä, jolloin Tartaros ei tälläiseen hölynpölyyn suostusi, mutta nyt oli taas sellainen, jolloin pieni seikkailu ei lainkaan tekisi pahaa. Siksi tuo päättikin hyväksyä vesileikit enempää valittamatta. Hänen sisällään muhi iloinen, intohimoinen tunne, pään raksuttaessa samalla selkeää ajatusta.
Miradan liikehdintä kiihotti susikoiraa entistä enemmän. Veri alkoi pikku hiljaa kasaantua odotetulle alueelle. Mustaharjaksinen painoi päänsä Miradan selälle, liikutti sitä niin että leuan parrantapainen kutitteli toisen raidakasta turkkia. Silmät olivat puoliksi ummessa, ruskean painaessa rintakehäänsä tiukemmin toisen kylkeä vasten.

"Vakuuta?" kuiskasi tuo täyteläisellä, kuitenkin hieman käheällä äänellään samalla, kun kielellään lipoi naaraan niskaa samalla puhaltaen lämmintä ilmaa sieraimistaan kiihkeämpään sävyyn. Kuin puuskuttaen, vaikkei ollut edes rehkinyt.
"Teitä naisia on niin monenlaisia." Tassu nousi hieman vedestä ja kosteana tuo antoi sen painua Miradan vatsalle, liikkuen alaspäin kohti koiran nivusia. Hymynkaarre huulillaan antoi Tartaros leukaansa Miradan selkää vasten kulkien siirtyä niskan puolelta takapuolelle, kielen nuolaistessa takareittä viettelevään sävyyn. "Toiset haluavat pitkään leikkimistä.." tuo taas supatteli kun kieli käväisi nuolaisemassa jo vähän lähempää yksityisiä alueita hännän alla. Tassu samalla kulkeutui vatsaa pitkin ylöspäin kohti rintakehää kokoajan ihoa koskien. "..toiset taas suoraa, rajua toimintaa."

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 9, 2007, 20:52

Kuin olisi ollut kovinkin kylmissään värähteli naaraan keho tuon tuntiessaan uroksen kosketuksen takapäässään. Vaan mitä vielä, vaikkakin seisoikin viileässä vedessä, riitti koiran sisäinen tuli lämmittämään vaikka useamankin elikon. Värisevä huokauskin pääsi purkautumaan tuon huulilta, väreet kulkivat pitkin selkää saaden ihon kananlihalle. Silmät raottuivat katseen suuntautuessa tämän erityisen nautinnon aiheuttajaan, pää kääntyi katsomaan olan yli hymyn leikkiessä huulilla.
"Pystyykös suuri Tartaros arveilemaan, kumpaan ryhmään minä kuulun?"
Ääni pysytteli kuiskaavana ja intohimoisena, ilmentäen tulista kiihkoa Miradan sisällä. Aluksi polte oli lähtenyt sieltä sydämen tienoilta, nyttemmin leviten aina vain taaemmas.

Pian naaras käännähti vedessä tavoittaen kuonollaan uroksen kyljen, jota tuo sitten nopeasti nuolaisikin. Siirtyi eteenpäin, hieraisi etutassullaan toisen etutassun takaosaa lipoen samalla kielellään toisen poskea. Näykkäisikin vähän, ennen kuin siirsi kielensä koskettelemaan uroon suupieliä. Nuolaisi kerran, toisen, kolmannenkin nopeasti, vain lähestulkoon hipaisten harjallisen valkoisia huulia. Raitaselkä painoi itsensä sudenpuolikasta vasten hengittäen kiivaasti, kuin sisäinen tuli olisi ollut kovinkin voimia verottavaa, hengästyttävää.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 9, 2007, 22:21

Tartaroksen hymy ol kuin kyreilevä ja värähtelevä, kun sisällä loistava intohimo ja halukkuus leiskuivat lailla tulisen nuotion. Tuo virnuillen antoi päänsä kosketella naarasta. Aivan kuin tuo olisi ollut jokin kaukainen ja kielletty, mitä palavasti halusi mutta saada ei voinut. Mutta kub Mirada kuiskasi sanansa, tiesi Tartaros heti, mitä vastaisi. Uros ei tosin ehtinyt huuliaan avata sanoja kuiskatakseen, kun tuo punainen jo kääntyi hänen puoleensa. Miradan keho oli lämmin ja kiihottava hänen omaansa vasten. Värisevä hengitys sai koko puolisuden sydämen loikkimaan epätahtiin ja veren pakkautumaan. Miradan huulia nuoleskeleva kieli sai Tartaroksen painamaan hieman silmiään kiinni.
"Olisin arvellut sinun oleman jälkimmäinen." kuiskutteli mustaharjaksinen joka laski päätään, kosketteli suullaan ja kielellään koiran niskaa. Astui kokeeksi vähän sivummalle, kuonon hangatessa toisen lyhyttä turkkia, imiessä tämän tuoksua syvälle keuhkoihin.

Tartaros urahteli tyytyväisenä. Se oli pitänyt siitä, kun Miradakin oli ottanut hieman kontaktia. Ja uros tiesi että näyttämällä nyt osaavansa tyydyttää naisen, saisi hän vastapalveluksi parhaan mahdollisen tyydytyksen ensi kerralla. Alapään kalu kaipasi välillä sekin naisen kielen kosketusta, mutta ei nyt. Ellei tämä vetäytynyt koko yön mittaiseksi, että kiihottumisen kärkipäähän tultaisiin tämän päivän aikana useamminkuin kuin kerran. Kävisi moinen harrastaminen kunnon päälle, muttei ollut ongelmaa, kun sattui olemaan näinkin hyväkuntoinen kuin arpikaulainen.
Nyt Tartaros astui hieman takaviistoon naaraaseen nähden, kielen kosketellessa toisen hännänjuurta kokeilevasti ja ilkikurisesti.
"Olenko oikeassa suhteesi?" mustaharjaksinen kuiskasi kuuluvasti. "Oletko rohkea ja tulinen, täydellinen rotusi edustaja?"

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 10, 2007, 14:44

Naaras antoi toisen siirtyä jälleen taaemmas, pysytteli paikoillaan hiljalleen virtaavassa vedessä. Piti tuo kuitenkin katseensa suunnattuna urokseen, katseen joka oli yhtä aikaa jäätävä ja polttava. Koiran suu oli hiukan raollaan, hengitys kulki värisevästi, aivan kuin ilman pidättelyä olisi suusta päässyt purkautumaan vain kiihkeää huokailua. Tuolle ei nainen kuitenkaan vielä tahtonut antaa tilaa, sen aika koittaisi kyllä varsin pian.
"Mine en tässä olisi, ellen olisi lajiani mallikkaasti edustainut.",
vastasi tuo sitten hykertelevällä äänellä mustaharjaisen kysymykseen. Kuten itsensä esitellessään oli raitaselkäinen maininnut, oli hänet tietyssä piireissä tunnettu 'Dienten ylpeytenä', mitä eläin toden totta olikin. Miehen sinnikkään rodunjalostuksen ääripää, villi unelma lihaksi saatettuna.

Vielä viimeisen kerran päätti naaras leikkimielisesti kääntää itsensä pois Tartaroksen ulottuvilta, yhdellä liikkeellä tuo pyöräytti itsensä olemaan jälleen kasvotusten koirasuden kanssa. Vastakohtana äskeisille, kiusitteleville näykkäisyilleen veti valkokuono kielensä yhdellä pitkällä, varmalla vedolla yli uroon kaulan, koskettaen tuon vanhoja arpia, päätyen lopulta jälleen toisen kuonolle. Puraisi liikkeen päätteeksi valkokuonon huulta samalla kuiskuttaen:
"Tahtooko herrani palata jo takaisiin maankamaraille?"
Nuolaisi vielä pikaisesti miehen korvaa, ennen kuin pinkaisi vastausta odottamatta vehreälle rannalle. Potkaisi kirkasta vettä toisen päälle jääden odottamaan tämän saapumista takaisin luokseen.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 11, 2007, 20:25

Tällä kertaa Tartaros ei yllättynytkään tai tullut hämilleen, kun Mirada hänen puoleensa kääntyi hänt'ns' kauemmas vieden. Itseasiassa värehtelevä hymy pysyi uroksen huulilla, kun Mirada tuli lähelle värisevän hengityksensä ja kostean kielensä kanssa. Kovin kiihottunut oli uroonkin hengitys, sitä ei käynyt kiistäminen. Penis oli veren kovettama ja valmis tositoimiin. Ja siksi puolisusi oli kovin tyytyväinen, kun Mirada kuiskutteli rannalle menosta. Hyvä, koska ruskealle oli tämä nuoleslu riittänyt. Hän halusi Miradan sisään, halusi panna tätä paremmin kuin pitkiin aikoihin. Koska viime kerrasta oli tosiaan jo aikaa vierähtänyt, Lahkossa oli muutakin tehtävää kuin naida vastaantulijoita. Mirada oli mukava leikkikaveri ja Tartaros oli varma, että saisi nauttia tämän lihallisuudesta myöhemminkin. Ehkä hän saisi tyydytettyä tästä lähtien himonsa useamminkin? Ja ehkä tuo koira oppisi oikeat niksit ja turvaisi hänelle myös toisinaan entistä paremman nautinnon.

Uros seurasi heti perässä punaista, naurahti kähesti saadessaan vettä mustalle harjakselleen. Loikkasi ketterästi rannalle ja astui punaisen eteen. Kielellään nuoleskeli tämän kasvoja pari kertaa, muttei enempää. Hän halusi tositoimiin, nyt. Siksi tuo kulkeutui koiran taakse, kyhnäytti leuallaan ja sen pienellä parrantyngällä naaraan kylkeä-. Ja nopeasti tuo loikkasi takasilleen, antoi kroppansa pudota raidakkaalle selälle. Upotti hampaansa Miradan niskan lyhyeen karvaan, hampaillaan tätä turkkia näykki ja nypyytti. Ja penis löysi nopeasti reiän mistä tunkeutuas sisään, kokenut mies ei liian kauan etsimiseen aikaa joutuisi tuhlaamaan. Ja mikään hienovarainen suuri uros ei ollut. Se upotti heti ensi työnnöllä itsensä voimakkaasti naaraan sisään, päästi ilmaan urinan joka nousi syvältä kurkun pohjalta. Alkoi lykkiä voimallisesti, upotti peniksensä syvälle toisen sisään uristen kokoajan kiimoissaan. Tassut pitelivät toisen kylkiä, hampaat näykkivät niskaa välillä turhankin voimallisesti. Mutta ei sitä voinut ajatella, niin kiihkoissaan tuo oli. Viimekerrasta oli tosiaan tovi. Ja Miradan lihaksikas, voimakas kroppa suorastaan huusi uppotumaan syvälle. Tämä oli jotain muuta kuin jos alla oli hentoinen likka, joka tuntui särkyvän kosketuksestakin.

>*potki peliä hieman eteenpäin* Siksi autohittaus. n_n;<

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 11, 2007, 22:29

//Mitä, niin kovastiko tahdot päästä hitokosta eroon? O_O'//

Tukevasti pysytteli Mirada paikoillaan Tartaroksen loikatessa nojaamaan tuon selkään. Niin, tämän neidin kanssa ei todellakaan olisi tarvis varoa otteitaan, tuo ei helposti lyyhistyisi kasaan kuin hentoinen pikkukoira. Pitäen tiukasti jalkansa painettuna vasten maankamaraa pääsi lopultakin odotettu, nautinnollinen huokaus purkutumaan naaran huulilta ruskean astuessa tämän sisään. Näkö vaikutti sumenevan ja sydän tuntui nopeuttavan verenkiertoa moninkertaiseksi, kuumotuksen muuttuessa roihuksi eläimen sisällä. Uroksen kiihkeät näykkäisyt saivat naaraan nostamaan päänsä kohti taivasta, leukojen suorastaan vapistessa tuskallisesta nautinnosta. Jokainen henkäys toi muassaan uuden, toinen toistaan kiihkoisamman äännähdyksen punaturkin yrittäessä parhaansa mukaan myötäillä toisen ruumiin liikkeitä. Tästäkö eläin oli todellakin jäänyt koko elämänsä ajan paitsi?

"Kovempaa...",
kuiskasi arpikasvo värisevällä äänellä huokaustensa lomasta. Mustaharjan etujalat tuntuivat puristavan naaraan kylkiä, leukansa näykkivät terävästi niskaa. Työntö toisensa perään, yksi toisensa jälkeen. Jokin lähinnä murinaa muistuttava kumpusi taistelukoiran sisuksista, välillä hengitys tuntui lamaantuvan.
"Kovempaa!",
huusi sitten Mirada koko intohimon täyttämällä äänellään. Korvat painuivat litteiksi myötälemään voimakasta niskaa, silmäluomien sulkeutuessa tiukkaan puristukseen. Suu liikehti vain juuri ja juuri auki olevasta äärimmilleen, päästäen lävitseen varsin äänekkäitä, äärimmäisestä nautinnosta kieliviä huutoja. Tartaros oli todellakin voittamassa naaraan itselleen, myös muussakin kuin Lahkolaisessa mielessä.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 11, 2007, 23:12

>EEI. Ennemminkin siksi että myötäilisin miehen luonnetta. Hitoko on kiva peti-- eiku pelikaveri!<

Tartaros oli huumassa. Seitsemännessä, ellei jopa kahdeksannessa taivaassa. Se urisi matalaa, kiihottunutta murinaansa, mikä suorastaan muuttui entistä nauttivammaksi kun tuo kuuli Miradan voihkinnan, huokailut ja jopa huudon. Hiki alkoi nousta pintaan, mutta voimia oli jäljellä vielä. Vaikka taistelu oli niitä verottanut, ei sitä nyt huomannut. Illalla voisi olla hieman erilainen fiilis kun nukkumaan aikoi.
Ja naaras tosiaan halusi kovempaa? Virne kirposi uroon kuonolle, mutta kauaa se ei säälinyt, kun kiihkeä hengitys tahtoi ilmaan.
Mitä neiti vain pyysi.

Yhä syvemmälle, syvemmälle. Loppuun saakka, pohjaa hamuten. Uros lykki alapäätään tiiviimmin vasten narttua, peniksen upotti niin pitkälle kuin vain pystyi. Sen kurkusta pääsi ärähtävä murina, tulikuuman tunteen polttaessa peniksen päästä aina sisäelimiin saakka. Kynnet painuivat Miradan kylkiin, hampaat järsivät välillä liiankin voimallisesti punaista niskaa. Ja korvat olivat tiiviisti niskaan painuneet.
Mirada nautti. Huokaili. Oli niin kiihottava. Tartaroksesta tuntui että voisi naida tätä koiraa lopun yön. Nuo huudot nimittäin kiihottivat urosta entistä enemmän ja saivat vielä lisää voimaa tuon lykintöihin. Ne suorastaan polttavalla lailla satuttivat. Urinaa, murahduksia, ulvahduksia. Kaikkia noita pääsi voimakkaina mustaharjaksisen kurkusta. Ei kauaa, kun oltaisiin aivan huipulla. Itseasiassa uros olisi voinut jo lauetakin, mutta (hyvä niin) näin ei ollut käynyt vielä.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 12, 2007, 18:54

// ^_^ No hyvä. hitoko voi olla ihan mitä Pipsupiski vain haluaa.//

Toinen teki työtä käskettyä ja työnsi itsensä syvälle naaraaseen, jonka huuto tuntui saavan lisää voimaa jokaisesta, kiihottavasta liikkeestä. Ääneen sisältyivät kaikki rajun leikin aiheuttamat tuntemukset niin äärimmäisestä nautinnosta aina polttavaan kipuun saakka. Uroksen voimallinen liike sai etukoivet lähestulkoon pettämään punaturkin alta, mutta tiiviisti tuo piti kuitenkin raajansa kurissa, lihasten täristessä kiihkosta. Kuono edelleen kohti taivasta kohotettuna yrittikin nainen työntää itseään yhä tiiviimmin vasten mustaharjan kuumottavaa kehoa, kuin pyrkien sulautumaan yhdeksi puolisuden kanssa. Liekit roihusivat eläimen sisällä, polttaen kaiken järjellisen aivotoiminnan alleen; millään muulla ei ollut väliä, kuin tällä hetkellä.

"Älä lopeta...",
tuo huokaisikin huutojensa välistä. Lyhyt karvapeite alkoi saada järviveden lisäksi hikeä itseään kostuttamaan, homma kun ei ollut mitään kevyttä puuhastelua. Ohut, tumma verinorokin lähti valumaan arpikasvon niskaa myöten, Tartaroksen himokkaan pureutumisen johdosta. Moista naaras ei tosin huomannut lainkaan, olihan tässä aisteille varsin paljon muutakin huomioitavaa. Kaikkea varsin paljon miellyttävämpää. Ainoa päässä huutava ajatus oli toive siitä, että edelleen kiihottavammaksi käyvä yhtyminen kestäisi ikuisuudesta toiseen. Mahdotontahan moinen on, ja muutenkin naaras alkoi jo lähestyä huippua. Pian kaikki olisi ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, mutta yksi oli varmaa: Enää ei tämä naaras selibaatissa eläisi!

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 12, 2007, 20:40

Kovin mieluusti olisi Tartaroskin tässä ollut ajasta ikuisuuteen, mutta kun kroppa oli eri mieltä. Tämä oli ollut kovin huumaava ja kiihkeä hetki, joku vanhempi olisi saanut vielä sydänkohtauksen kun pumppu niin raivoisasti veren kiertoa hoiteli. Hengitys oli kohonnut kiihkeäksi huohotukseksi, peräpään lykkiessä penistä sisään, ulos, sisään ulos.. melkein kokonaan vedolla ulos Miradan perästä mutta työnnöllä se upposi taas äärimäisen syvälle. Koko kroppa tuntui olevan tulessa, niin kivusta kuin kiimaisuudesta.
Mutta nyt oltiin huipulla. Viimeisen voimakkaan työnnön jälkeen uros laukesi, sperman ja siittiöiden lähtiessä kulkuun Miradan sisällä. Tuon tapahtuessa pääsi uroksen kurkusta pitkä urina. Kyljet kohoilivat yhä kiivaan hengityksen tahdissa mustaharjaksisen irtautuessa naaraasta. Tuo puolisusi seisoi huohottaen jalat haarallaan, kuin voimat olisivat loppuneet ryhdikkäänä olemaan. Ehkä olikin.

Virne kohosi kuitenkin väsyneille huulille, hien yhä kosteana turkilla. Tuo ravisti itseään, antoi korviensa nousta höröön. Hymähtikin käheästi.
"Sepäs olikin.." tuo mutisi kun astui askeleen lä'hemmäs Miradaa, muttei kuitenkaan aivan luoksi mennyt. Istui alas rintakehä yhä kohoillen kiivaammin. Silmät olivat hetken jopa kiinni painuneet, kunnes keltaisina kohosivat punaista katsomaan. Mutta enempää uros ei puhunut. Ennemminkin katseli, kuinka Mirada reagoisi huvin loputtua. Ajatuksissaan uros naksautti kieltään. Oli hän pirun hyvän apurin itselleen saanut, perhana vieköön!

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 12, 2007, 21:17

Tartaroksen päästessä lopulta hurmionsa ääripäähän, huusi Mirada minkä ikinä kurkustaan lähti. Tuokin oli tullut, päässyt aivan ennen kokemattomalle nautinnon tasolle. Tuntui, kuin naaraan ruumis olisi räjähtänyt joka ikisen hermopäätteen huutaessa kilvan nautintoaan olennon aivoille. Aivoille, jotka taas omaa painetta purkaakseen saattoivat tunnetilan ulos kovaäänisen huudon kautta. Jos Miradaa oli ennenkin äänekkääksi nimitetty, niin tänä päivänä tuokin lausahdus olisi saava aivan omanlaisensa merkityksen.

Mustaharjan vetäytyessä ulos lyyhistyi punaturkki saman tien kyljelleen makaamaan nurmelle. Huudahti vielä viimeisen kerran, kunnes jäi vain hiestä märkänä huohottamaan vehreälle maaperälle. Kunnon pettämisestä ei toki ollut kyse, uudenlainen kokemus vain oli vienyt kirjaimellisesti jalat alta. Kieli retkotti suun ulkopuolella silmien ollessa yhä tiukkaan suljetut. Muutamia, ikuisuudelta tuntuvia sekunteja tuo viettikin vain koittaessaan saada hengityksen kulkemaan jotenkuten normaalisti, mikä oli itse asiassa hyvin vaikeaa. Jonkin aikaa paikoillaan maattuaan sai naaras kuitenkin sen verran voimiaan koottua, että pystyi kohottamaan päänsä jokseenkin pystympään asentoon, suunnaten avautuneet silmänsä Tartarokseen. Toinenkin näytti väsyneeltä istuessaan siinä varsin voipuneen näköisenä. Ilmeisesti kokemus oli kuitenkin ollut toisellekin mieluinen, minkään näköistä pettymystä ei nimittäin ollut komeilta kasvoilta tavattavissa. Niinpä Miradakin veti valkeat huulensa jälleen hymyyn, hengityksen kulkiessa yhä kiivaaseen tahtiin.

"Sí, kyllä.",
henkäisi raitaselkä toisen toteamukseen. Samalla tuo vaihtoi retkottavan asentonsa jokseenkin kunniakkaampaan vatsallamakaamiseen.
"Oli todella jotakin."
Kielensäkin tuo veti takaisin suuhun, samalla nuolaisten kuivaksi käyneitä huuliaan. Voisi olla todellakin hyvä idea käydä jälleen juomassa, jahka voimat vähän vielä palautuisivat.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 13, 2007, 22:34

Uros alkoi pikku hiljaa saada hengityksensä tasaantumaan. Olo oli raukea, kuin kaikki mehut olisi kropasta imetty. Musta harjas roikkui silmillä, muualla se oli liian lyhyttä alaspäin kaartumaan. Häntäkään ei jaksanut laiskasti heilahtaa. Keltaiset silmät katselivat punaista, joka oli käynyt makuulteen. Niin teki mieli uroksenkin tehdä, mutta ego esti sen. Hän oli sentään se ylin tässä, ei hänellä ollut heti varaa rötköttämään käydä. Tuo lipaisi huuliaan. Mirada oli tosisesti paras käännytetty pitkiin aikoihin.
Keksinyt miekkonen ei mitään puhumisenaihetta juuri nyt. Tavallaan sen teki mieli mennä kierona miehenä vähän nuoleskelemaan, mutta toisaalta tiesi että tämä riittäisi tältä päivältä. Odottakaamme ensi kertaan, neitiseni.

Tartaros nousikin jaloilleen, huiskautti päätään jotta keltaiset silmät erottuisivat paremmin. Sitten tuo loi vinon, komean hymyn koiralle, ennenkuin kääntyi. Asteli veden rajaan, jotta saisi vähän viilennettyä kuivaa kurkkuaan. Tuo laskikin päätään ja kastoi kielensä viileään veteen, alkoi latkimaan sitä hiirenhiljaa veden vain väristessä hauraana. Silmiään uros piteli kiinni juodessaan, kunnes sitten niitä raotti, antoi katseen kääntyä sivusilmällä Miradaan pään kuitenkaan kääntymättä. Tuijotti tuota hiljaa, silmät vain valossa kiiluen.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 13, 2007, 23:32

Uros lähti hilaamaan itseään kohti rantaa, kuin Miradan ajatukset lukeneena. Vaikka naaraan olisikin tehnyt mieli vielä tovi koota itseään nurmella maaten, lähti tuo kuitenkin Tartaroksen seuraksi. Jalat vapisivat ja hengitystä oli edelleen vaikea saada kuriin, mutta jokseenkin kunniakkaasti tuo sai kuitenkin käyntinsä suunnattua rantapenkereelle. Käyntinsä päättyi aivan toisen vierelle, putkilokääreessä olevan etujalan hipaistessa toisen jalkaa merkitsevästi. Viestitti jotain, jota kumpikaan itsetyytyväisistä olennoista ei kovin helposti tulisi toiselleen lausumaan. Jotain ikuisesta uskollisuudesta ja muusta hevonkakasta, joka oli varattu heikoille pipanoille. Olihan Mirada toki tunteikas nainen, eikä pelännyt sitä osoittaa, mutta asian ylenmääräinen hokeminen olisi suorastaan itsensä halventamista. Toinen kyllä tiesi, ettei pääsisi raitaselästä enää eroon yrittämälläkään. Ja tuskin tahtoisikaan.

Naaraskin laski kuononsa alas vedenrajaan ja joi kirkasta nestettä ahnaasti hörppien. Olihan Tartaros paikalle saapuessaan oikeastaan keskeyttänytkin neidon juomingit, joten jano oli ollut oikeastaan jo valmiiksi, ilman taistelua ja sekstailuakin. Saati sitten nyt, molempien jälkeen! Niinpä eläin veti vettä sisuksiinsa niin, että maha hölskyisi kohta hyvin epänaisellisesti. Ainakin jos ei varoisi liikkeitään.
Saadessaan lopulta janonsa tyydytettyä, veti koira päänsä takaisin ylös huokaisten kuuluvasti. Kyllähän tämä tästä taas alkaisi sujua, kehokin oli jo oikeastaan asettunut oltuaan hetken verran räjähdyspisteessä. Nyt jäljellä oli enää vain mukava hyvänolontunne. Oi autuutta.

Jäänsiniset silmät kääntyivät pian mustaharjaiseen sudenpuolikkaaseen. Miettivä ilme kasvoillaan tuo nuolaisi huulilleen valuneet vesipisarat parempaan talteen hampaidensa lomeen.
"Oleitko varma, ettet tahdo minuin lausuvan minkäänlaista valaa?"
Jeh, back in business, mitäpä sitä turhaa ihkuttelemaan olonsa ihanuutta. Totisena naaras käänsikin nyt koko päänsä katsomaan kohtisuoraan vierellään seisovaa ruskeaturkkia.
"Monet ovat minua yrittäneet valansa saada vannomaan ja sitä kautta Lahkoon liittymään."

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 14, 2007, 12:28

"Vannoit sen ollessasi minun hampaissani" mutisi Tartaros, joka oli toki huomannut toisen merkitsevän, pienen hipaisun. Tuo ele ei ollut saanut urosta lopettamaan juomista, mutta oli kohottanut kyllä hymynkaarteen voimakkaalle kuonolle. Mutta nyt, kun otti tuo punainen puheeksi työasian kaltaiset, antoi uros päänsä nousta taas ryhdikääksi. Hengitys oli alkanut tasaantumaan, olo oli raukea. Kun tästä pääsisi, voisi lähteä pikku nokosille. Sitten... oli hän päättänyt kohdata erään, jonka verta tahtoi vuodattaa. Jonkun jonka tahtoi nähdä kituvana maata vasten.
Misery Musta.
Hymy nousi ilkeänä uroksen kuonolle. Hän oli juuri voittanut taistelukoiran, voitokkaan sellaisen. Miksei hän voittaisi vanhaa puolisutta? Ajatus sai uroksen lipaisemaan huuliaan.

"Mutta, Herra ei toki pistä pahakseen valan vannomista. Sen minäkin vuosia sitten lausuin." uros puheli. Sen äänensävy oli hieman erilainen kuin aiemmin. Ei niin jyrkkä, vaikka synkän käheä ja arvonsa tunteva yhä olikin. Keltaiset silmät kääntyivät kunnolla katsomaan vierellä istuvaan punaiseen, tuulen tarttuessa mustaan harjaan ja pöyhytellessä sitä kuin loreal mainoksessa. Komealtahan mies näytti, vaikka rärhääntynyt, verillä ja väsynyt oli, kun tuo hörökorvin istui aloillaan, hymynkaarre koristamassa, silti jotenkin asiallisen ilkeänä.
Hän odotti. Tmäkin taisi olla testin tapainen. Tartaros oli kovin testaava persoona.

>VOI EI. Unohdin siitä kuvasta Miradan raidat! Nyt vasta tajusin. No piirrän ne siihen tänään. n_N<

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 14, 2007, 13:08

// Ihmisillä lienee jotain vaikeuksia muistaa niitä raitoja, tiedä sitten syytä. Voit toki ne lisätä, mutta ei ole mikään pakko. ^-^ //

Naaras ei antanut toisen koettelevan olemuksen hämätä itseään, mitäpä suotta. Samanlainen uros oli ollut kaiken aikaa, yhtä testiä toisensa perään. Niinpä Mirada piti pistävän katseena suunnattuna suoraan uroon keltaisiin silmiin ja hymyili virnistävänoloisesti takaisin.
"Olisi iloni saada todistaa uskollisuuteni Herralle vielä kerran."
Suoraan sanottuna punaturkkia olisi jäänyt ottamaan kovastikin päähän, ellei saisi valaansa vannoa. Kuukausien ajan hän oli kieltäytynyt noita sanoja lausumasta henkilöille, joita ei ollut pitänyt itsensä arvoisina. Nyt vaivalloisen etsinnän viimein päätyttyä olisi jotenkin helpottavaa saada viimeinen sinetti asian päälle.
"Viralliseilla tavalla, jos niin voi sanoa."

Toisen vastausta odotellen istuutui taistelukoira sirosti rantapenkereelle. Valan vannominen oli aina juhlallinen tilaisuus, liittyi se sitten mihin asiaan tahansa. Niinpä hymykin pyyhkiytyi eläimen huulilta, ilme vakavoitui kovinkin totiseksi. Vielä olisi muutamia asioita, joita sen tulisi tästä saaresta ja sen asukeista tietää, ennen kuin olennot lähtisivät toteuttamaan tehtäväänsä omille teilleen. Laiturisatamalla tavattu Belton kun ei ollut oikeastaan muuta kertonut, kuin että saari oli koiraeläinten hallussa. Niin, oikeastaan naaras ei edes tiennyt saaren nimeä. Olisi kenties hiukan noloa kysellä kaikki perusasiatkin mustaharjaiselta, mutta parempi tietää kaikki tietämisen arvoinen kuin nolata myöhemmin itsensä tietämättömyydellään.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 14, 2007, 14:51

Kun Mirada laskeutui istumaan kerrottuaan ensin haluavansa myöntää valan, oli Tartaros oikein tyytyväinen. Jos koira olisi poistunut paikalta noin vain, olisi uros tiennyt ettei tuo täydestä sydämestään työskentelisi Herralleen. Hymähdys karkasikin hentona uroon huulilta, kun tuo nousi jaloilleen. Seisoi Miradan edessä, suurena ja näyttävänä. Tuulenpuuskan pöllytellessä mustaa harjasta, keltaisten silmien tuijottaessa punaiseen. Katse ilmeettömänä, kylmänä, kuitenkin jollain lailla salaperäisenä. Jos joku Kredalta pennuilleen oli periytynyt, oli se tuo synkkä, pohjaton katse, joka taas tuntui toisinaan jopa ajatuksia lukevan.

Tartaros oli vannonut valansa tajuamatta tuskin, mitä se edes tarkoitti. Hänet oli ostettu Herran palvelijaksi, viety perheestään. Ja tästä uros oli enemmän kuin tyytyväinen. Hän oli oppinut kaiken lusta alkaen, hän oli kehittynyt voimakkaaksi susipuoleksi. Hän osasi taistella, puollustaa itseään ja laumaansa. Hän oli kohonnut arvoasteikossa alimmilta laudoilta ylimpien joukkoon. Ja itseään suurempaa hän oli arvostanut - joskaan ei koskaan niin paljon kuin itse Herrraa, jonka palvelulleen oli itsensä ja sielunsa antanut, saanut kiitosta ja palkkiota työstään.
Tuo ruskea, arpikaulainen tatuoinnilla muistettu ei sanonut hetkeen sanaakaan, kunnes synkän hymyn kohotessa kuiskasi vain kannustavasti;
"Relisq, Sanguinaria Mirada"

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 14, 2007, 18:14

Tartaroksen hymähdys kertoi Miradalle, että tuo oli ilmeisesti tehnyt oikein vaatiessaan valan vannomista. Vaikka naaras olikin ylpeä jokaisesta tekemästään, oikeaksi osoittautuvasta valinnasta, ei sitä tällä kertaa saattanut ulospäin nähdä. Kuten jo sanottua, piti Mira tilaisuutta vähintäänkin juhlavansa, eikä siinä sopinut ruveta virnuilemaan tyhmiä. Niinpä tuo vain tuijotti toista tämän polttaviin silmiin, vastaten katseeseen omallaan. Kuin jää tuijottaisi tulta, yhteenoton sattuessa molempien kuollessa lopulta pois; jää sulaisi, mutta tukahduttaisi liekit vedellään. Vertaus oli kovin osuva, olivathan eläimet lopultakin kovin tasaveroisia. Erilaisia, mutta silti niin samankaltaisia. Oikein somaa.

Toisen aloittaessa seremoniaa meni naaras kuitenkin hiukan hämilleen. Korvat kääntyivät hivenen sivuille, mutta muutoin ilme pysyi totisena. Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä? Uros kun ei ollut antanut minkäänalisia neuvoja. No, mikäs siinä muu auttaisi, kuin suora kysyminen.
"Toistanko minä?"
Miehet, aina yhtä ajattelemattomia! Minkä he tiesivät, olettivat he myös muiden tietävän. Sitä paitsi, useimmat koiran saamat valakäskytykset olivat olleet selvästi yleiskielellä, eivät lahkoksi. Ilmeisesti raitaselkä oli tullut törmänneeksi vain joukkoon sivistymättömiä pellejä, Tartaros oli kunnon Lahkolainen. Jotain aivan muuta, kuin typerät, itsensä paremman elämän toivossa myyneet kujarakit. Mielessään Mirada tuhahti moisille, halveksui sydänjuuriaan myöten. Yhteisön pohjasakkaa, toivottavasti sitä ei löytyisi liialti tältä saarelta.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 14, 2007, 22:39

Tartaros oli oikein, oikein tyytyväinen. Tuo lipaisikin huuliaan siitä tyytyväisyydestä kielivä polte silmissään, kun keltaisena silmät tarkkailivatkin edessä olevaa taistelukoiraa. Samalla intohimoisina, kunnioittavina (ainakin vähän) ja muuten vain.. Tartarosmaisina.
Uros nyökäytti päätään, samalla kun nosti päänsä vielä ryhdikkäämmäksi. Mustan harjas hulmahti peittäen toisen silmän.
"Ghár harich mersal Genova tho lêsterach.." supatteli puolisusi kantavalla, joskin hiukan käheän puoleisella äänellään, miehekkäällä jos ei muulla. Tuon katse ei liikkunut minnekään raitaselkäiseksi, oli viiltävä nyt suorastaan, kasvojen säilyttäessä kokoajan vakavuutensa. Koska tämä tilanne vaati asiallisuutta.
"... Lac sremich mer frasels."
Tiedä sitten mitä muut olivat sanoneet, mutta nämä sanat oli lausunut Tartaros vuosia takaperin.

>Lyhyt kirjoitus, ny ei oo oikke kirjotusfiilis..<

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 15, 2007, 0:33

Mirada kuunteli ja katseli suorastaan pelottavan keskittyneesti, kuinka toinen lausui merkittävän valan, joka naaraan olisi kohta määrä toistaa. Siniset silmät suuntautuivat nyt puolisuden huulille, tarkkaillen jokaisen, vierasperäisen sanan lausuntatyyliä. Koira painoi sanat tarkasti mieleensä, sillä ei ollut aikomustakaan tehdä turhia virheitä sanojen ääntämisessä, saati sitten unohtaa lauseen loppuosa tai jotain yhtä naurettavaa. Uroksen saatua lauseensa loppuun, kohotti Mira päänsä ylemmäs ja sulki silmänsä, lausuen sanansa todellakin jollekin ylemmälle, eikä vain Tartarokselle.
"Ghár haric mersel Genova... Tho lêsterache lac smer-.. Sremic mer fraselch."

Joitakin virheitä toki, muttei paha, ajatteli naaras. Avasi hitaasti silmäluomensa ja käänsi katseensa jälleen mustaharjaan samalla hymyn palatessa huulille. Mitähän toinenkin oli mieltä, ilmeettömiä silmiä kun oli kovin vaikea tulkita. Tai no, eivät ne ilmeettömät olleet, mutta katse vain pysytteli koko ajan samanlaisena. Salaperäisenä, murhanhimoisena, itsevarmana. Kuten todettu, Tartarosmaisena. Tai kenties jopa Kredamaisena, jos menneitä sukupolvia tahtoi muistaa. Mutta menneet olivat menneitä, tässä hetkessä Mirada vain tuijotti urosta kysyvänä, tahtoen kiivaasti tietää mitä tuon päässä mahtoi liikkua.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 18, 2007, 20:21

Hymy valjastui ruskean puolisuden kasvoille, keltaisten silmien kiiltäessä synkkää valoaan. Tuo uros oli nyt saanut apulaisen itselleen, joka Herran katseen alaisena oli valan vannonut. Tuo naaras tulisi olemaan hänelle elintärkeä. He yhdessä valloittaisivat tämän saaren Lahkolle, joka entistä tehokkaampana loisi kaiken kunnioituksen ja avun Herralle.
Tartaros lipaisi huuliaan. Yhä suussaan tunsi veren ja hien sekä putouksen veden sekoittuneen maun.
"Mirada" tuo sanoi kuin kuiskaten, korvien ollessa etukenoon kääntyneet, katseen ajatuksia tutkiva. Tuo kohotti tassunsa, painoi sen naaraan otsaa vasten.Istui siinä hetken hiljaa, kunnes tassunsa maahan taas painoi ja antoi päänsä kääntyä hieman viistompaan.

"Tehtäväsi on saada joukkoja puolellemme. Muista, ettei yksikään kieltäytyjä jää henkiin, koska jokaisessa voi kyteä vihollinen. Kerro heille Herran lahjasta, kerro heille ettei Misery huonolla johtamistaidollaan voi antaa heille kuin vääriä lupauksia. Kerro että me olemme voittava voimavara, kunhan ryhmänne suurenee. Ole valpas, ovela, vahva. Ja Herra on tyytyväinen. Kuten minäkin."
Vakuuttava puhuja tuo susipuoli oli, jos ei muuta. Katseli nyt koiraa suoraan silmiin, kuin odottaen, ymmärsikö tuo jokaisen sanotun sanan. Päätyipä vielä kuiskaamaan; "Me kaksi luomme tulevaisuutta, kultaseni."

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 18, 2007, 23:25

Hymy nousi Miradankin valkeille huulille, tuon huomatessa toisen olevan jälleen tyytyväinen. Tartaros olikin juuri sellainen persoona, jolle Mira ei kyllästyisi tuottamaan mielihyvää, tavalla jos toisella. Uros ei varmastikkaan tulisi pettymään apurivalinnastaan. Kenet tahansa saattoi kovistella mukaansa, mutta tällaisessa bisneksessä vapaaehtoiset ja vielä tehtävään kykenevätkin olivat harvassa. Tieto sai naaraan tuntemaan itsensä kovin tärkeäksi ja tarpeelliseksi, mikä tietysti kannustaisi tuota suorittamaan tehtävänsä niin hyvin kuin mahdollista. Uroon laskiessa voimakaan tassunsa naaraan otsalle, tuo laski hivenen päätään luimistaessaan korvansa takakenoon, osoittaen täten alistuvansa toisen tahtoon. Mustaharjaisen elettä voisi joku kutsua varsin irvokkaasti jonkinlaiseksi kasteeksi. Julmaksi ja kylmäksi kasteeksi, mutta sitähän se loppuviimein oli; toisen sielun omistamista jollekulle, korkeammalle voimalle.

Tartaroksen vetäessä tassunsa pois ja alkaessa jälleen kerrata parivaljakon tehtävää, muuttui Miradan katse jälleen pistävän tarkkaavaiseksi. Se painoi jokaisen sanansa tiukasti mieleensä, vaikka periaatteessa tuttua tämä jo olikin, olihan uros kertonut asiansa jo aiemminkin. Enää ei punaturkin tehnyt mieli viisastella asiasta, tyytyi hän vain kuuntelemaan ja opettelemaan osaansa. Susipuolen lopetellessa kertaustaan nousivat naaraan suupielet jälleen hentoon hymyyn, hännäntynkä heilahteli lähes havaittavasti.
"Pareimpaa tulevaisuuta jälkeemme tuleville."
Voi, kuinka hienoa olisikaan elää elämänsä alusta lähtien täydellisessä, Herran ohjaamassa maailmassa! Paratiisinomainen mielikuva sai arpikasvon hykertelemään mielessään.
"Et tule pettymään minun panokseeni, Tartaros, sen sinulle lupaan."

Hetkisen tyytyi taistelija vain mittailemaan toista katseellaan - jälleen kerran. Käyden samalla kuitenkin mielessään kiivasta kamppailua ja pohdintaa siitä, miten tulisi seuraavat kysymyksensä esittämään vaikuttamatta täydeltä idiootilta. Loppujen lopuksi olisi kai parasta sanoa asiat suoraan, niin kuin ne ovat. Mutta ei se tarkoittanut, etteikö asiaansa voisi kuitenkin esittää koreasti ja ylväästi.
"Tartaros, kuten tiedät, olein elänyt saareilla vasta kovin lyhyen aikaa. Sinun olisi varmasti syytä jakaa tietosi tästä paikasta kanssani, eikö totta?"
Hennosti naaras painotti sanoja 'kuten tiedät', olihan uros sentään alentunut seurailemaan raitaselkää kuin pahainen hiiviskelijä. Mutta ei kuitenkaan kiinnittänyt koko pointtiaan tuohon, sivuseikkahan se vain oli.
"Tieto on valtaa, kuten tiedäimme."
Edelleen leikki suloinen hymy eläimen huulilla, jääsilmien suuntautuessa suoraan toisen kasvoille.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 23, 2007, 0:06

Tartaros katseli Miradaa hiljasena, ei jaksanut edes piitata toisen painottavasta äänensävystä. Mirada tiesi varmasti, ettei turha pään aukominen kannattanut Tartaroksen kanssa. Uros oli hyvä äkkinäisissä teoissa, eikä niistä aina seurannut hyvää. Ei aina edes miehelle itselleen.
Puolisusi lipaisi huuliaan kevyesti, hymähti rahahtavasti. Musta harjas roikkui silmillä.
"Niinhän sinä olet." tuo mutisikin, antaen katseensa valua tuijottamaan vesiputousta. Tuo se jaksoi aina jatkaa veden vuodatustaan, kohisten. Kuinka moni olikaan saanut lohtua sitä tuijottamalla. Turhaa hempeilyä.
Katseen oli aika palata takaisin mustaraitaiseen Miradaan, joka odotti kärsivällisesti suden tarinointia.

"Andriaana, se tämä saari on." aloitti Tartaros puheensa. synkkänä ja kylmänä kuten tavallista. Tuo oysytteli aloillaan, pysyisi varmasti samassa asennossa koko puhetuoksuonsa ajan, värähtämättä.
"Eristäytynyt tehokaasti ulkomaailmasta ja saanut sisäänsä asumaan ties millaista piskiä ja sutta. Paikkaa hallitsee viisi laumaa, kaikenlaista kahakkaakin on niiden välillä aikojen saatossa ollut. Ja sitten Lahko saapui tänne Misery Mustan ohjaamana mantereelta. Puolikuulaiset perustivat vastaryhmän, yrittävät estää meidän leviämisen."
Pähkinänkuoressa. Tartaros oli kovin hyvä tiivistäjä, paljoa ei vaadittu että tuo sai asiansa ahdettua muutamaan lauseeseen. Nyt tuo odottelikin, jos Miradalla olisi jotain kysyttävää. Oli helpompi vastata kuin kertoa tuulesta temmattuna.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 23, 2007, 23:15

// Kirjoititko tarkoituksella neljä laumaa, sillä laumojahan on viisi? ^^' //

Vaikka uros vakavana vastailikin naaraan esittämään kysymykseen, ei punaturkki antanut hymynsä enää kadota huulilta. Virallinen osuus oli hoidettu, jäljellä oli vain enää pieni paketti yleissivistystä. Kovin tehokkaasti Tartaros esittelyn hoitikin, kaikki oleellinen oli äkkiä selvillä. Mirada nuolaisi lopulta huuliaan maistellakseen tietoonsa iskostettavaa nimeä, Andriaanaa. Siksi tätä eristäytynyttä saaripahaa siis kutsuttiin. Nimi tuntui jotenkin kovin tavanomaiselta, jotenkin typerän pehmeältä herättäen jonkinlaista halveksuntaa taistelijan mielessä. Aivot eivät edelleenkään pitäneet suuresti siitä, että kantajansa oli todellakin asettumassa saarelle ainakin varsin pitkäksi aikaa, ellei nyt ihan lopullisesti. Kaippa idea vaatisi vielä hiukan totuttelua, lisäksi jotain mukavaa aktiviteettia kenties? No, uhraustoimintaa näin Lahkolaisena luulisi riittävän, mikä nostatti neidin mielialaa entisestään pelkkänä ajatuksenakin.

Aikansa pohdittuaan hymähti Mirada hyväksyvästi; se oli uskoakseen saanut kaiken tarvitsemansa tiedon. Niin saaresta kuin tästä hiukan erilaisesta Lahkolaisuudestakin, sekä itse Tartaroksesta. Uusi tehtävä vaikutti edelleen kovin mielekkäältä, jopa houkuttelevalta, samoin uusi toimintakumppani. Itse Andriaanan junttimaiselle olemukselle ei tainnut voida mitään, joten sen kanssa olisi viisainta vain oppia elämään, koira tuumi. Ajatus metsissä juoksentelusta saisi naaraan vielä jonkin aikaa nyrpistämään nenäänsä, mutta kaikkeen tottuu, kuten sanonta käy.
"Kiitoiksia tietojesi jakamisesta."
Pienesti nyökäytti naaras päätään kiitollisuuden osoituksena, silmien suunnan ollessa edelleen tiukasti mustaharjan silmiin. Samassa Mira kuitenkin muisti vielä jotain, joka täytyisi toiselta kysyä.
"Kuules, et sinä sattuisi tunteimaan saarelta ketään, joka osaisi käytellä jonkinlaista teräasetta?"
Näin sanoessaan nosti arpikasvo vasenta etukoipeaan ilmaan kiinnittääkseen huomion sitä ympäröivään putkiloon.
"Tahtoisin niin kovin saada tämän kahleen irti, mutta hampaat eivät siihen pysty."
Toden totta, sidos oli valmistettu tarkoituksella kovimmankin purennan kestäväksi. Tuskinpa edes arpikaulaisen luja purenta auttaisi, ainakaan musertamatta samalla apurinsa jalkaa.

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by pipsu on Jun 25, 2007, 18:41

>...Oho. Pitäisi alkaa lukemaan kirjoitukset aina kertaalleen niin huomaisi kaikenmoiset virheet.<

Vai että tunsiko Tartaros teräaseen käyttäjiä? No ei nyt varsinaisesti.
Puolisusi katsahti taistelijan tassuun, jossa tosiaan jonkinsortin koristus komeili. Eläin ei uskaltanut arvata mikö se oli, n äytti sideharsolta, mutta.. oliko se sitä? Mustaharjas vain kohautti lapojaan, ennemminkin itsekseen. Ei hän toki alkaisi arvailemaan ja saisi itseään näyttämään typerykseltä. Mutta ihmisten maailmassa hän ei ole elänyt, tietää jotain asioita mitä muut ovat hänelle nuoruudessa kertoilleet.
"En tunne." tuo sanoikin ytimekkäästi, samalla kun nousi jaloilleen. Hän kyllä muisteli nähneensä pari, jotka aseen kanssa kulkivat. Urios käänsikin hieman päätään - se tiesi itsekin että jos yrittäisi avata leuoillaan tuon sidoksen, ei pakosti tassustakaan jäisi mitään jäljelle.
"Kurai Yoru käyttää viikatetta, kantaa mukanaan. Isterillä keihäs, Miseryn kirppuisella oppipojallakin muistaakseni jonkinlainen tappoase on kannettavana" jatkoi tuo synkähkösti, muisteli Misery Mustaa hyvin kylmällä voimalla joten myös oppipoika ei järin suurta suostiota saanut.

Mutta nyt, Tartaroksen oli aika lähteä. Hänen oli aika tavata se, jota eniten vihasi. Se, jonka takia tämä kaikki oli niin samperin hankalaa - hänet, jonka vuoksi Herra oli Tartaroksen saarelle lähettänyt.
"Minun on mentävä. Mirada, älä luota minulle pettymystä." sanoi susipuoli, kun astui askeleen eteenpäin. Tuo painoi päänsä hieman lähemmäs toisen kaulaa, hampaillaan näykkäisi kevyesti, kunnes hymähtäen kuiskasi tuon korvaan;
"Me tapaamme taas. Pian."
Sen sanottuaan kääntyikin uros tiehensä, lähti jolkottamaan voimallisesti pois vesiputouksilta. Ensiksi lepäämään, keräämään voimia.
Ja sitten hän etsisi Misery Mustan.

>Kiitos pelistä. <3 Kohdatutetaan nuo taas!<

Re: Tunteita ja tuoksuja (part 2)
Post by hitodama on Jun 25, 2007, 19:27

Naaras käänsi päätään mietteliäästi Tartaroksen muistellessa saarellaan tapaamiaan, samalla laskien punakarvaisen tassunsa alas nurmelle. Miseryn oppipoika ei tulisi varmasti kysymykseenkään, keihäs kuulosti epäkäytänölliseltä ja Yorusta sai Mirada jonkinmoisia kylmiä väreitä. Pitäisi ilmeisesti itse etsiä joku tarpeeksi luotettava, ettei tarvitsisi pelätä jalan menevän siinä samassa. Ajatus lisätyöstä sai raitaselän huokaisemaan teatraalisesti. Mutta mikäpäs siinä auttaisi, siteestä olisi lopultakin päästävä. Olisikin ollut tuo vain sideharsoa, mutta ei! Jokin ihmislogiikka oli käskyttänyt kaksijalkaisia sitomaan koiven teräsvahvisteisella lasikuidulla. Materiaali oli kaikinpuolin inhottavaa, vaikka todellisuudessa olikin kenties pelastanut jalan nivelsiteet täydelliseltä tuholta.

Uroksen näyttäessä tekevän lähtöään, kohotti Mirada itsensä taas ryhdikkäästi suoraan pyrkien jättämään viimeisen muiston itsestään mahdollisimman edulliseksi. Kuullessaan mustaharjaisen sanat niskansa tietämillä ei voinut naaras mitään pienelle pettymyksen tunteelle. Kuitenkin tuo vielä viimeisen kerran nuolaisi voimakkaasti toisen kaulaa ennen vastaustaan.
"Moneistikko minun on vakuutettava, että tulen olemaan luottamukseisi arvoinen? Minä En tuota pettymystä."
Ääni ei ollut mitenkään painostava, pikemminkin lepertelynomainen kuiskaus. Pettymyksen otus piti hiljaa päänsä sisässä.

Tartaroksen kehon siirtyessä kauemmas lukitsi naaras jääsilmänsä vielä hetkeksi toisen keltaisiin sudensilmiin. Huulila kareileva hymy oli muuttunut jokseenkin ilkeän oloiseksi, kuin kieliäkseen eläinten välisestä salaliitosta.
"Jos Herra niin suo."
Sitten lähtikin uros jolkottelemaan äänettömästi poispäin, arpikasvon kääntyessä takaisin lampeen päin. Se ei vaivautunut jäämään katselemaan toisen menoa, vaan joi kirkasta vettä ahnaasti vielä uudemman kerran ennen pulahtamistaan viileän veden syleilyyn. Vaikka lammessa oltiinkin uiskenneltu jo useammankin kerran päivän aikana, tunsi naaras kuitenkin velvollisuudekseen siistiytyä kaiken tapahtuneen jälkeen. Muutaman kalankin pyysi ateriakseen ennen käymistään levolle metsänreunan puiden varjoon. Tehtävä saisi vielä odottaa, muttei kauaa. Lopun päivää Mirada viettikin keräten voimiaan ja yrittäen kiivaasti kuulla Herran äänen päänsä sisällä.

// Kiitoksia myöskin! Kyllä ne vielä tulee kohtaamaan, se on varma. n_n //