Sanguinaria Mirada - RPGs

Befalas » Havumetsä » Ei kovin hehkeää

Ei kovin hehkeää
Post by lara on Aug 29, 2007, 21:19

[[hitojee ;>]]

Metsä oli aina ollut tumma väreiltään, mutta nyt se oli musta. Toisaalta urokselle kaikki tässä maailmassa oli yhtä mustaa kuin sen nytemmin harmaantunut turkkikin oli joskus ollut. Silmittä oli huono nähdä. Kaikki oli aikoinaan lähtenyt muutamasta viattomasta arvesta jäänsinisten silmien yli. Sitten oli lähtenyt jalka, sitten silmä. Lopulta toinenkin silmä ja sitä myötä näkökin. Ei kovin hehkeää, mutta minkäs teit. Kohta olisi Miseryn aika ohi, ja se siirtyisi palvelemaan Herraa täysin uudella tavalla.

Metsässä oli hiljaista. Ilma oli hieman sateisen oloinen, sen Misery tunsi. Kaikki järkevät alkoivat etsiskellä sateensuojaa, vaan sokeana se oli hieman vaikeaa, etenkin, kun ei ollut vielä oikein tottunut tähän toimintaan. Aikaa sitten uros oli lähtenyt etsiskelemään keihästä heiluttelevaa toveriaan Isteriä, joka olisi voinut autella metsästyksessäkin. Puolikasvoista lahkolaista ei kuitenkaan löytynyt mistään, ja Golubekin oli toimittamassa jotain Herran sille antamaa tehtävää. Aika tylsää siis oli elämä.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Aug 29, 2007, 21:39

Vasta muutamia minuutteja sitten oli Sanguinaria Mirada löytänyt tiensä takaisin Afuelin inhottavan valkeista maisemista. Siellä taivas oli ollut valkoinen kuin maakin, mutta metsää kohden tultaessa se oli muuttunut mustaksi. Ei todella tarvinnut näköaistia kertomaan, että rankan puoleinen sade oli aikeissa kastella koko metsän läpimäräksi.
Lumisen maailman laitamilla Mirada oli eronnut tielleen osuneesta pikkupennusta, Dacresta. Mokoma oli neidin mielestä liian nuori Lahkolaiseksi, ainakin hyödylliseksi sellaiseksi. Olisihan mahdollista, että pikkulapsi olisi seonnut täysin Herran äänestä päänsä sisällä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö raitaselkä olisi kylvänyt omalaatuisia tiedon siemeniään otuksen mieleen. Lahko hyvä, Puolikuu paha, Misery petturi.

Koulutustuokio oli kuitenkin täytynyt lopettaa lyhyeen, sillä taistelija oli luullut näkevänsä jonkin liikkuvan horisontissa häämöttävän metsän reunassa. Jokin tuossa oli vetänyt naarasta puoleensa, mutta paikalle päästyään ei koira ollut löytänyt mitään. Tuo oli jo ehtinyt pettyä pahemman kerran, kunnes hänet valtasi tunne, että hänen olisi pakko vaeltaa syvemmälle metsään. Ja nyt naaras kiitti hartaasti tunnetta, jota oli kunnon Lahkolaisena kuunnellut.

Misery Musta. Miradan valkeat huulet olivat vääntäytyneet irvokkaaseen hymyyn kun hän oli harmaantuvan koiraeläimen tunnistanut. Metallitassu, arvet kasvoilla... Naaras ei voinut uskoa onneaan, punaturkki suorastaan hykerteli puiden suojista. Oli kuitenkin erittäin eriskummallista, ettei mustaturkki ollut vielä huomannut naarasta. Vaikka tuuli puhalsikin väärltä puolelta, luulisi näön olennolla kuitenkin pelaavan. Kenties vanhusta täytyi kuitenkin hiukan avuitaa?
"Buenos noches, mustaturkki.",
lausui koira matalalla, täyteläisellä äänellään astuessaan esiin. Jos sudenpuolikas ei nyt häntä näkisi, niin hänen täytyisi olla... Sokea?

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Aug 29, 2007, 21:54

Jokin liikkui pimeässä, Misery kuuli sen. Uros seisahtui aloilleen pää korkealla, sirot korvat pitkänomaisessa päässään liikkuen. Se haisteli ilmaa, koetti turvautua jäljelläoleviin aisteihinsa. Tuuli väärästä suunnasta. Uros kirosi seikan mielessään moneen otteeseen, mutta hetken kuluttua sen ei tarvinnut edes ajatella tuulta. Vieras, jonka puolisusi oli jo pieni hetki sitten aistinut, astui eteen, puhuikin.

Salamana metallijalkainen uros käänsi itsensä äänen suuntaan. Narttu, sen verran se tajusi. Solkkasi jotain kummallista kieltä, josta Miseryllä ei ollut hajuakaan.
"Kas."
Puolisusi luiskautti suustaan melko kylmänkalsean tervehdyksen.
"Tällä saarella ei tosiaankaan ehdi koskaan olla yksin."
Kaksi tyhjää silmäkuoppaa mollotti kohti vierasta narttua samalla, kun uros koetti hajun ja äänen perusteella saada jotain kuvaa juttutoveristaan. Onnistui kehnosti, jos lainkaan.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Aug 29, 2007, 22:09

Tarkkaavaisesti Mirada seurasi Miseryn jokaista liikettä, imi tuon olemusta sisäänsä. Uros oli pysynyt solakkana, vaikka ikä alkoikin jo ilmeisesti pikku hiljaa painaa. Mustan turkki oli sileää ja kiiltävää, olemuksesta paistoi aivan tietynlainen karisma. Vaikka toista halveksuikin, täytyi Miradan myöntää, että toisessa oli jotakin mikä kaikille suurille johtajille oli yhteistä. Ylpeyttä, sitä se oli. Tartaroskin suorastaan uhkui ylpeyttä, ollen näiltä osin hyvinkin saman kaltainen kuin verivihollisensa. Vaikka ei sitä kumpikaan koskaan myöntäisikkään.
"Oii, ei saa tosian. Aina on jokuu hengitämäsä niskaan.",
vastasi naaras ulkomaalaisella korostuksellaan. Jotenkin koiraa huvitti uroksen kylmä sävy, mutta jokin kuitenkin sai valkohuulten hymyn hyytymään.

Raitaselkä astui askeleen lähemmäs jääsilmien katseen ollessa suunnatut suoraan mustan kasvoihin. Ei kai..? Oliko naaras nähnyt pimeässä väärin? Mutta totta se oli; silmäkuopat ammottivat tyhjyyttään. Vaari oli kuin olikin sokea! Tai sitten sielunsa mustuus paistoi läpi jo silmistäkin, mikä saattoi toki olla hyvinkin mahdollista. Sokea tai muuten mustasilmä, ilmeisesti näkö ei enää juurikaan ollut läsnä auttamassa susipuolta elämässään. Niinpä Mirada päätti näytellä tyhmää.
"Ketä sanen puhuteila, mustaturkki?",
uteli punainen astellessaan hitaasti lähemmäs vastapeluriaan. Tästä voisi tulla mielenkiintoista.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Aug 29, 2007, 22:20

Misery hymähti.
"Tosiaan."
Tai repimässä silmiä irti, tai jalkoja tai jotain. Se tiesi, että oli nyt helpompi teurastettava kuin nuorempana ja näkevänä. Uros olikin aina aluksi varsin varuillaan kun uusia kohtasi. Se ei kuitenkaan jaksanut olettaa, että narttu kääntyisi sitä vastaan. Musta oli aina halveksunut narttuja, paitsi erästä tiettyä mustaturkkista ilmestystä nimeltä Kisyeth. Se narttu oli ollut jotain erikoista, vaan nyt tuokin jo kuollut ja kuopattu.

Kas, eikö Miseryn nimi ollutkaan tälle naaraalle tuttu? Jos toinen oli uusi, ei se olisi kuullutkaan Miserystä. Sääli sinänsä, oi hauskaa olla kuuluisa.
"Se, että ilmoitan nimeni edellyttää sinuakin toimimaan samoin."
Metallijalkainen lateli sääntönsä varsin selkeästi.
"Mutta Misery Mustaksi minua on kutsuttu."
Kauan aikaa. Viviethin sanoista saakka, nartun kuolemasta asti. Sitä ennen uros oli ollut vain Misery. Ja se jos mikä oli ollut tylsää.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Aug 29, 2007, 22:36

Miseryn lausumasta sanasta "tosiaan" kuulsi sellainen katkeruus ja käytännön kokemus, että punainen neiti hihitti kovasti päänsä sisällä. Eipä toinen vaikuttanut kovin seuraahamuavalta tyypiltä, joten saarellinen koiraeläimiä mahtoi tuntua välillä varsinaiselta riesalta. Mirada sen sijaan yleensä nautti seurasta ja jutustelusta, vaikkei mitään asiaakaan olisi ollut.
Vielä otti muutaman askeleen raitaselkä kohti puolisutta. Taistelija pyrki pitämään askelluksensa kuuluvana, jottei vaikuttaisi hiipivän, mutta kuitenkin tarpeeksi verkkaisena. Täytyi olla erityisen tarkka, ettei antaisi väärää kuvaa aikeistaan. Arpikasvon tarkoitus kun ei ollut millään tavoin vahingoittaa Miseryä, ihme kyllä. Sitä ennemminkin kiinnosti vain... Jutella. Puhella joutavia arkkivihollisensa kanssa. Kuinka idyllistä.

"Vai Misery Musta. Varsin kohtaloikas nimi, jos sanein sanoa.", sanoi naaras pysähtyessään lopulta parin metrin päähän koirasudesta. Kokoero näiden kahden välillä ei ollut järin suuri, ainakaan korkeutta katsottaessa. Misery vain oli hivenen solakampi, Miradan ollessa näyttävän lihaksikas.
"Oleitkos ansainnut kutsumanimeesi mistä? Turkistasi vaii silmistäsi?",
kysäisi pystykorva sitten viattomuutta ääneensä tavoitellen. Nimensä se jätti vielä toistaiseksi paljastamatta. Eläin kun koetti kuumeisesti miettiä, olisiko musta voinut kuulla nartun nimen jossakin. Jos olisi, mukava juttutuokio päättyisi valitettavan lyhyeen.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Aug 29, 2007, 22:41

Narttu liikkui, uros kuunteli. Pysähtyi. Misery tunsi, että toinen oli melko lähellä. Ilmeisesti toinen ei aikonut mitenkään hyökätä tai mitään, joten uros antoi itsensä hieman rentoutuakin. Se kuitenkin piti itsensä varuillaan, jos tuo vain esittäisi. Olihan Miseryllä kokemusta jos jonkinmoisista hepuista, jotka kusettivat minkä kerkesivät. Kenties tämäkin narttu olisi niitä? Tosin melko harva naaras varmaan olisi tarpeeksi älykäs moiseen, mutta mistäs sitä tiesi...

Arpinaamainen harmaakuono luimisti korviaan ja päästi varsin varoittavan murahduksen väläyttäen hampaitaankin. Sille ei alettaisi kettuilla sen sokeudesta tai mistään muustakaan, se naaraan olisi ymmärrettävä.
"Nimesi."
Misery vaati varsin käskevään sävyyn, josta kuulsi varsin selkeästi johtajatausta. Melkein kuin olisi armeijassa ollut, niin kovin terävä ja napakka sävy äänessä oli. Uros ei, vaikka sokea ja vanha olikin, epäröisi käytellä hampaitaan. Kyllä se vieläkin osasi.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Aug 29, 2007, 22:51

Varmasti osasi uros purukalustoaan käytellä varsin näyttävästikin, mutta miten olisi väistelyn laita? Sen kummemmin ei naaras kuitenkaan tahtonut toiselle kettuilla, haittaisi rupattelua jos tunnelma kiristyisi liiaksi. Sitäpaitsi arpikasvo oli keksinyt tavan esittää nimensä niin, ette uros ei todennäköisesti sitä tunnistaisi.
"Noh noh, eii kai täsää nyt mihinkän kiire olei?"
Mira piti lyhyen tauon, kuin osoittaakseen, ettei sillä ainakaan ole kiire yhtään minnekään.
"Nimeini on Sanguinaria."
Koira ei useinkaan käyttänyt nimensä etuosaa, joten olisi kovin epätodennäköistä, että sillä olisi hänestä mustalle varoiteltu. Ainakin eläin todella toivoi niin nuolaistessaan huuliaan odottaen toisen reaktiota.
Tuuli alkoi nousta pikku hiljaa kielien siitä, että sade todellakin oli lähestymässä. Koira pani merkille, että pikkulinnutkin olivat lopettaneet laulunsa paetakseen myrskyltä. Kuinka viisaita elukoita.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Aug 29, 2007, 22:55

No tulihan se viimein sieltä. Sanguinaria. Vähän niin kuin Sanko tai jotain. Vaikea nimi muistaa, mutta luultavasti ei kovinkaan tärkeä uroksen elämässä enää tulevaisuudessa.
"Vai niin."
Misery näytti hyväksyvän vastauksen. Kumman vastahakoinen naaras kuitenkin oli nimeään ilmoittamaan ollut, eikä Musta voinut olla kummastelematta tätä seikkaa. No, jengiä oli moneen junaan, se oli huomattu.
"Alkaa sataa."
Metallijalkainen totesi lähinnä itselleen kohottaen kuononsa korkeammalle, kohti taivasta. Pitäisi löytää suoja jotenkin sokeana. Sanko-narttua se ei ainakaan oppaaseen pyytelisi. Kastuisi ennemmin.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Aug 29, 2007, 23:04

Sisäisesti Mirada huokaisi helpotuksesta, kun ei Misery osoittanut mitään tuntemisen merkkejä nimen kuultuaan. Ei tässä tappelemaan oltu tultu, joten parempi näin.
"Oleit oikeassa. Jos oikein tieedän, varsinainen rankkasade tuloisa."
Naaraskin kohotti kuononsa kohti puiden latvoja nuuhkiakseen ilmaa. Samalla tuo mietti, mistä voisi saada suojaa näinkin lyhyellä varoitusajalla. Toisesta tuskin olisi kummoiseksi oppaaksi, joten täytyisi kai vain luottaa siihen, mitä metsä eteen toi.
"Jos sallineit, Misery Musta, voin etsiä meile jonkinlaista suojaa."
Ääni oli vilpitön, eikä ollut millään tavoin tarkoitettu nöyryyttämään toista. Naaraskin tahtoi suojaan, sateessa viruminen ei kiinnostanut lainkaan. Sehän nyt oli vain täysi fakta, että näistä kahdesta Mirada oli se, joka suojan helpommin näkevänä löysi. Täytyisi vain toivoa, että Miserykin olisi sen valmis hyväksymään.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Aug 29, 2007, 23:09

Misery näytti hetken miettivän tarjousta. Toki se oman etunsa ymmärsi, ja voisi tarjoukseen suostuakin, pyytämään kun ei alentunut. Sokea uros nyökkäsi hitaasti, varsin selkeästi myöntyen.
"Kulje edeltä."
Sudenpuolikas sai ehdotukseen suostumisensa kuulostamaan enemmänkin käskyltä, ja oli tyytyväinen itseensä. Tämähän toimi. Kastua ei kumpikaan halunnut, sitä voisi sairastua ties mihin keuhkokuumeisiin ja muihin.
Lovikorva oli oitis valmis seuraamaan narttua, ja valmistautuikin jo henkisesti seurailemaan jotakuta, jonka selän päällä ei voisi kuonoaan pitää tai muutenkaan mitään kosketuskontaktia harrastaa liikkuessaan. Isterin kanssa oli helppo pidellä kiinni vaikka keihäästä, jos niikseen tuli.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Aug 30, 2007, 13:49

Mirada hymyili toiselle, vaikkei tuo sitä nähnytkään. Ilmeisesti musta ei ollut tyhmä, vaikka ylpeys olikin yhä tallella. Mikäs siinä, kun apua kerran tarjottiin, fiksuahan se oli ottaa vastaan.
Hetken haisteli naaras ilmaa ja koetti tähyillä ympärilleen. Tosin pimeys oli jo sen verran sankkaa, ettei kauemmas juurikaan pystynyt näkemään. Täytyi siis luottaa sokeasti onneensa, kuten sanonta kuuluu. Varsin ironinen sananparsi tilanteeseen nähden, tuumasi raitaselkä valitessaan kulkusuuntaa.
"Selvä, mennäin.",
sanoi eläin sitten merkiksi siitä, että oli lähdettävä kulkemaan. Sivusilmällä naaras vilkaisi susipuolta, joka näytti olevan totaalisen keskittynyt pysymään oikealla polulla. Jollain halveksuvalla tavalla naaraan tuli toista jopa sääli, niin kovasti toinen koetti kaikessa avuttomuudessaan esittää viileää ja kunnioitustaherättävää. Ellei punainen aivan väärässä ollut, ei Misery ollut luultavasti vielä joutunut elämään kovinkaan kauaa sokeana, vailla valoa.
"Oleitkos Musta asunut kauan tällä sarella, Andriaanalla?",
esitti naaras sitten yhdentekevän kysymyksensä. Olisi kai kohteliasta jutella johdatettavalleen, jotta tuo tietäisi yhtään mihin suuntaan oltiin menossa.

// Pieni piristys megakoulupäivän keskellä ^^ //

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Aug 31, 2007, 18:47

Uros nyökkäsi tyynesti nartulle, ja nytkähti liikkeelle tuon perään. Metallinen jalka tuntui erilaiselta nyt, kun ei nähnyt. Liikkeet eivät olleet niin sulavia ja pehmeitä, vaan tunnustelevia ja varautuneita pikemminkin. Oli se kurjaa olla tällaisessa tilassa omien ongelmiensa kanssa. No, pian se olisi ohi. Herra voisi palauttaa näön palvelijalleen kuoleman jälkeen.
Mirada koetti pitää yllä jotain köykäistä, turhanpäiväistä keskustelua. Misery harvemmin jutteli tällaisia, se vietti aikaansa enimmäkseen jo tuttujen lahkolaisten seurassa. Oli hassua, ettei naaras tuntunut tunnistavan mustaturkkista alkuunkaan. Taisi tosiaan olla uusia.
"Vuosia."
Misery murahti lyhyesti vastauksensa ja väisti täpärästi voimakkaan oloisen havupuun oksan. Se ei mielellään puhunut, sillä se oli hankalaa keskittyä niin vastaamiseen kuin nartun seurailuun yhtä aikaa ja vielä väistellä puita ja kiviä ja kantoja sun muuta mukava. Se kuitenkin toivoi, että narttu puhuisi enemmänkin, ääntä oli helppo seurailla.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Aug 31, 2007, 21:20

Jos Misery olisi nähnyt edes hitusen eteensä, olisi se huomannut, että edellä kulkevan naaraan korvat olivat tarkkaavaisesti käännetty taaksepäin. Silmät olivat varattu sateensuojan löytämiselle, mutta korvilla saattoi hyvin seurata sokean vihollisen jokaista liikettä. Metallijalka kolahteli kiviä ja kantoja vasten varsin kömpelön oloisesti. Lähes yhtä kömpelösti, kuin mustan keskustelukin, mikä veti siron hymyn Miradan huulille. Kai tässä sai taas olla se, joka hoitaisi puhumisen.
"Aa, vai niin. Minä sein sijan olein saapunut kovin äskeitäin. Jouduin valiteitavasti luopuman elämästäni mantereella. Sine et varman ole koskan asunut ihmisten kansa, kuinka?"
Punaturkki ei sen kummemmin pysähtynyt odottamaan vastausta, vaan jatkoi.
"Mine olen, koko elämäni. Mutta kuten on tunettua, ihmisilä on tapaina kääntyä toisinan vastan. Uskoakseini ihmiseini on kuolut, tai pakoile lajitovereitan. Päätin siis lähteä ja savuin Andriaanaan muutama viiko sitten."

Löpistessään joutavia entisestä elämästään koetti raitaselkä hakea edes jonkinlaista suojaa sinisilmillään. Vaikka metsä oli näinkin tiheä, ei kahden mentävää piiloa juuri tuntunut löytyvän. Koiran lipaistessa mietteliäänä huuliaan kuului jostain kaukaa ukkosen matala jyrinä.
"Vaie niin, nyt ei käy asettuman puun ale suojaan.",
totesi eläin lähinnä ääntä pitääkseen. Samassa arpikasvon silmiin osui jotain tummaa ja suurta, luultavasti, toivottavasti kalliota. Mikäli olisi yhtään tuuria, olisi kalliossa myös jonkinasteinen kolo, jossa viholliskaksiko voisi pitää sadetta ilman turhaa ahtautta.
"Aah, tätä tietä.",
viestitti Mirada suojan löytymisestä lähtiessään kulkemaan sitä kohti.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 1, 2007, 14:35

Narttupas se oli puhelias otus. No, se sopi. Ellei tästä räpätyksestä olisi ollut jotain hyötyäkin, olisi Misery kyllä varmaankin käskenyt Miradan pitää kuononsa ummessa. Ei sitä kiinnostanut oikeasti se, miten narttu oli elänyt ennen saarelle tuloaan. Ei se ollut tärkeää.
"En ole."
Uros kuitenkin murahti johonkin väliin, vaikkei uskonutkaan, että narttu sitä oikeasti jaksoi kuunnella. No samapa tuo, ei sen niin väliä.

Miserykin paikansi ukkosen. Se "vilkaisi" pikaisesti vanhasta tottumuksesta äänen suuntaan. Niin joo, nyt ei voinut puunkaan ale mennä. Tosin ei olisi paljoa iloa siitäkään, että jos oltaisiin jossain luolassa ja koko metsä roihahtaisi liekkimereksi. Ehe.
Mirada tuntui löytäneen jotain suojaksi kelpaavaa, ja hieman haparoiden arpinaama koikkelehti naaraan perään.
Loppuisi tämäkin hilluminen.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 2, 2007, 22:01

Mirada asteli Mustan edellä kohti varsin suurta kalliomuodostelmaa. Puut peittivät näkyvyyttä tehokkaasti, jolloin kallion todellisesta koosta oli todella vaikea saada selkoa. Ensimmäiset, raskaat pisaratkin alkoivat putoilla punaturkin selkään, ukkonen jyrähti toisen kerran. Ääni oli edellistä terävämpi ja lyhyempi, salama oli luultavasti iskenyt puuhun. Nyt ei ollut todellakaan hyvä aika metsäkävelylle. Niinpä koira päätti lisätä hieman vauhtia.
"Sadei näyttä alkavan. Onneiksi edessämme näyttäisi oleivan jotakin suojaiksi kelpaavaa. Tule!"
Koko suojan ideahan haihtuisi varsin ikävästi, mikäli jäätäisiin tähän sateeseen vitkastelemaan. Ei, nyt saisi sokeakin luvan vähän hölkätä.

Raitaselkä saavutti kallion varsin nopeasti. Tuo oli matkallaan koettanut pitää mahdollisimman paljon ääntä, että Misery pysyisi edes jotenkin perässä. Jokaisen kiven ja risun potkiminen oli tuntunut kovin typerältä, luonnonvastaiselta, mutta minkäs teit. Kun toinen ylinpäätään oli suostunut naaraan johdatettavaksi, niin pitäisi sitä nyt jonkinlaista tahdikkuutta osoittaa. Vaikka sitten pahimmalle viholliselleen.
Sadepisaroiden tippuessa pisara toisensa jälkeen tiheämpään tutki koira nopeasti kalliota katseellaan. Selvää luolaa se ei tarjonnut, mutta jonkinlaisen painauman kylläkin. Siihen mahtuisivat varsin väljästi molemmat kyhjöttämään, eikä sade luultavasti kastelisi kuin korkeintaan huolimattomasti ulos jätetyt varpaat.
"Hienoa, hienoa.",
mutisi eläin onnistumisen merkiksi. Sitten se käänsi katseensa Miseryyn.
"Edeisäni on kallio, jonka kyljeisä on matala painauuma. Mahdume siihen moleimat ihan hyvin. Voiit menä edeltä, niin pääset paremin sisään."
Niin, sepäs siitä nyt vielä puuttuisi, että mustan täytyisi kompastella suojaan Miradan ollessa tiellä. Vielä antaakseen varmuutta toiselle kallion sijainista, raapaisi narttu kynsillään kivistä seinämää.
"Se on ihan tässä näien, viereläni."

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 3, 2007, 17:33

Näyttää siltä että sataa. No tosiaan. Pikemminkin tuntui. Kylmää vettä pirskoutui taivaasta uroksen päälle, se piti korviaan vielä pystyssä kuullakseen hyvin Miradan liikkeet. Hitto jos tuo ukkonenkin jatkuisi ja tulisi lähemmäs, niin kiva olisi yrittää kuulla, missä narttu meni.
Narttu ponkaisi reippaampaan vauhtiin ja Misery kiiruhti perässä haparoiden pimeässään.

Kallio. Seisahduttiin. Misery koetti saada jotain osviittaa ympäristöstä kuuntelemalla ja haistelemalla, mutta ei oikein toiminut kiven tapauksessa. Mirada kuitenkin kertoi suullisesti, mitä olisi luvassa. Misery murahti jotain vastaukseksi ja astui nartun rinnalle. Se hivuttautui varovaisesti lähemmäs kalliohommaa, ja varmistuttuaan siitä, ettei törmäisi päätä pahkaa kallion kovaan seinään, se puikahti suojaavan painauman turviin kuivaan. Katsos.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 5, 2007, 15:56

Musta pääsi arvokkuutensa säilyttäen painauman suojiin turvaan kiihtyvältä sateelta. Mirada vilkaisi vielä tarkasti ympäristöä, vaikka pimeässä olikin hankala mitään nähdä. Muita ei nyt kaivattu häiritsemään tapahtumia. Ei, Mira tahtoi jututtaa puolisutta ihan kahden kesken.
Varmistuttuaan ympäristönsä turvallisuudesta teki naaras Miserylle seuraa. Painauma ei ollut niin syvä, etteikö sisälle olisi päässyt aina silloin tällöin jokin valonsäde, minkä ansiosta maa oli ruohon ja sammalen peittämä. Syvemmässä luolassa olisi pitänyt oleilla pelkällä maalattialla, joten tämä vaikutti oikeastaan jo luksukselta. Raitaselkä ravisteli vesipisarat lyhykäisestä turkistaan ja kävi istumaan omaan nurkkaansa painaumasta.

"Misery Musta.",
koetti koira aloittaa nyt hieman kaksipuolisempaa keskustelua. Matkalla eläin oli tyytynyt jupisemaan itsekseen, mutta nyt olisi aika saada uroksestakin jotain irti.
"Onko sinuila perhetä elämässäisi?",
kysyi taistelija pää hivenen kallellaan. Totta puhuakseen naaras ei todellakaan tiennyt vastausta kysymykseensä, ei ollut tullut sitä ikinä ajatelleeksi. Voisiko Andriaanan Lahkon johtajalla olla perhettä? Tietojensa mukaan miehen oppipoika ei ollut Mustalle mitään sukua, mutta eihän sitä silti voinut varmasti tietää.

Hiukan yhtäkkiä veti naaras kasvoilleen hieman ilkeänoloisen hymyn, vaikkei toinen sitä voisikkaan tietää. Tosin riitti että korvat pelasivat, sen verran sävyrikas naaraan ääni tahtoi olla.
"Vaie onko Herra ainoa perheesi, Musta?"
Miradan silmissä välähti pahaenteisen oloisesti, vaikkei naaras mitään pahaa aikonutkaan tehdä. Sitä vain huvitti mitä suurimmissa määrin tietää, miten vanha puolisusi kysymykseen reagoisi.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 5, 2007, 21:29

Miserykin ravisteli pitkää turkkiaan, joka alkoi olla jo melko harmaakarvainen paikoitellen. Se pyörähti pari kertaa ympäri, ihan vain varmistaakseen, ettei maassa ollut mitään epämääräistä johon voisi loukata itsensä ja taitteli sitten koipensa alleen asettuen nukkumaan. Ulkosalla vihmoi sade ja jylysi ukkonen.

Sirot korvat kääntyivät kohti Miradaa, kun tuo puhutteli urosta nimeltä.
Perhettä? Miseryä nauratti. Ei sillä ollut perhettä ollut ikuisuuksiin, vuosikausiin. Se oli eliminoinut jokaisen turhan henkilön elämästään varsin päättäväisesti, eikä sillä ollut mitenkään läheisiä tai tärkeitä sukulaisia missään. Joitain turhia ehkä, muttei vanhempia tai sisaruksia tai sellaisia. Misery ei tiennyt veljenpojastaan Luciferista, saati sitten omasta äpäräpojastaan, jonka Kisyeth oli taitavasti pitänyt urokselta piilossa.

Sokea pudisti päätään.
"Mitä minä perheellä, kun minulla on--"
Uroksen lause katkesi, ja se tunsi niskakarvojensa nousevan pystyyn. HEEETKINEN, tässä oli nyt jotain hämärää.
"En kertonut sinulle olevani lahkolainen, narttu."
Misery lausahti jäykästi. Olisi toki mahdollista, että narttu olisi kuullut uroksen nimen Lahkosta puhuttaessa, mutta tuo ei ollut tunnistanut urosta kuten kaikki sen nimen kuulleet yleensä tekivät (taino Misery ei tiennyt tuon tunnistaneen). Lisäksi narttu oli kysellyt uroksen saarellaolosta, vaikka melkein kaikkihan tiesivät sen hinkkailleen täällä vuosikausia. Hei hämärää.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 7, 2007, 20:40

Miradan hymy leveni entisestään sen nähdessä Miseryn reaktion. Tämähän kävi kunnon huvituksesta! Silti naaras koetti parhaansa mukaan pitää äänensä vakavan oloisena.
"Genova sre gahari jeora." (Herra kertoi minulle.)
No niin, nyt puhuttaisiin yhteistä kieltä. Miradan Lahko oli vielä jokseenkin karkeaa, mutta hyvästä kielipäästä oli toki ollut hyötyä. Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kerta, kun punaturkki kellekkään Lahkoksi mitään puhui. No, jos liittymisvalaa ei laskettaisi. Liittymisvalasta tuli naaraalla mieleen Tartaros, ja hymy muuttui ilkikurisesta mietteliääksi. Tartaros ei todellakaan olisi ilahtunut tiedosta, että ykkösalaisensa täällä vain jutustelisi itse Misery Mustan kanssa. Mutta selittämisen aika olisi myöhemmin, ei sitä nyt kannattaisi murehtia.

"Genova grae heremis jeromae reka." (Herra pyysi minua tulemaan luoksesi.)
Tottahan tuo olikin, ei siinä mitään. Kun Mirada oli eronnut Dacresta Afuelin laidalla, oli Herran ääni saanut hänet suuntaamaan kulkunsa kohti Mustan olinpaikkaa. Mietteissään naaras nuolaisi huuliaan ja heilautti korviaan edes takasin ukkosen jyristessä taas jossakin kauempana.
"Gadere, Misery?" (Miksi, Misery?)
Kysymys, johon naaras ei itsekkään tiennyt vastausta. Saisi nähdä tietäisikö puolisusi.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 10, 2007, 0:02

Misery nosti korvansä pystyyn hieman kuonoaan kurtistaen. Kas, narttuhan oli hyvä, vaikkei sokea sitä halunnutkaan myöntää. Varmasti Herra kertoisi tuolle vaikka mitä muutakin, naaras taisi olla tämän suosiossa, neh. Ei Herra jokaiselle tietojaan jaellut.
Naaras kuitenkin puhui lahkokieltä huonommin kuin Misery itse, joten uros uskalsi olettaa, että tuo oli liittynyt Lahkoon ihan liittämällä eikä syntynyt Herran palvelijaksi, ja mahdollisesti ihan hiljattainkin. Mistäs sitä koskaan tiesi.

Miseryn ilmeisesti olisi ollut hyvä tietää jotain. Se ei tiennyt laisinkaan, oliko sen ja tämän nartun kohtaamiseen jokin hyvä syy. Tietysti Herra olisi voinut tehdä sen ihan hyvää hyvyyttäänkin, johtaakseen palvelijansa turvaan myrskyltä, mutta jotenkin arpinaama ei jaksanut uskoa. Olisihan tuo voinut lähettää Goluben tai Isterinkin. Jonka muuten olisi pitänyt olla täällä jo aikapäiviä sitten. Hmph. Tai jos jommalle kummalle oli sattunut jotain? Tämähän voisi olla viestintuoja...
"Que nebver unle tijé." [[Luulisi sinun itse tietävän.]]
Rautatassu lausahti matalalla äänellä.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 11, 2007, 22:04

Miseryn ympäripyöreä vastaus ei ollut aivan toivotun lainen, joten tyytymättömyys sai naaraan nyrpistämään niin kulmiaan kuin kuonoaankin. Jälleen kerran todettakoon, ettei toinen sitä nähnyt, mutta teatraalinen käyttäytyminen vain istui sitkeästi Miradan tavoissa. Lyhyt huokaus vielä lisäsi harmistumisen vaikutelmaa. No, pitäisi kai sitten vain yrittää itse ottaa selvää, mikä oli kohtaamisen syy. Jos sillä siis oli mitään syytä. Tosin tuoreehko Lahkis ei oikein jaksanut uskoa, että Herra vinkkaili palvelijoitaan menemään minne sattuu ihan huvin vuoksi. Tai sitten Herra oli huumorintajuinen juippi, joka arvosti tilanteen outoa koomisuutta. Tiedä häntä.
"Kháh, kháie lucosa." (Ei, en tiedä.),
vastasi punaturkki selvää pettymystä äänessään.
"Olein pahoilani."
Taistelija vaihtoi takaisin yleiskieleen, sillä Mustan Lahko oli harmittavan täydellistä. Pitäisi koiran vissiin praktiseerata puhettaan vielä jossakin ylhäisessä yksinäisyydessä, niin kehtaisi enemmänkin puhella tällä uudella kielellä.

Vaivihkaa käänsi raitaselkä katseensa kohti puolisutta, joka lattialla sokeana maatessaankin sai jotenkin säilytettyä ylvään olemuksensa. Naarasta olisi kovasti kiinnostanut tietää toisesta enemmänkin, kuin vain että hän oli Tartaroksen mukaan johtanut Lahkoa pitkään ja huonosti. Kyllä naaras toki tajusi, että tuo oli vain yhden elikon mielipide, mutta taistelija sattui kunnioittamaan juuri tuota mielipidettä. Monelle Misery oli varmasti ollut hyvä johtaja, mutta Miradalle hän oli vihollinen. Tosin tässä sadetta vältellessä alkoi tuntua, että todellinen vihollinen oli jossain aivan muualla. Misery oli aikansa elänyt, väistyvä johtaja. Pian olisi alkava Goluben aika, ja naaras oli varma, ettei kohtaaminen albiinon kanssa tulisi olemaan yhtä leppoisa. Mutta nyt ei ollut sen aika. Ei Tartaroksen eikä Goluben. Miseryn. Ja Miradan.

Salama iski voimallisesti johonkin lähimaaston puista ja hetkeksi metsä valaistui pimeyden väistyessä. Jyrinä seurasi nopeasti perässä ja sai taistelijan luimistamaan korviaan. Sade laskeutui maahan sellaisella voimalla, että pisarat vaikuttivat pian tunkeutuvan läpi suojaavasta kalliostakin. Luonnonäänien pauhun katkaisi kuitenkin naaraan erittäin erikoislaatuinen kysymys.
"Misery, uskoteeko te Jumalaan?"

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 11, 2007, 22:44

Misery murahti hiljaa huultensa välistä sen merkiksi, että oli vielä jutuissa mukana. Narttu pyyteli anteeksikin harmistuneisuuttaan.
"Samapa tuo."
Arpinaama mumisi melko tympääntyneenä tähän säähän.
"Olisihan tuossa voinut vaikka kastua, kun nyt ei ole Golube tai Ister täällä."
Uros jutteli lähinnä itselleen, unohtaen hetkeksi senkin, että sillä oli seuraa. Sade piiskasi sammalta ulkosalla ja ilma oli muutenkin viileänkostea.

Hiljaisen hetken rikkoi Miradan kysymys. Jumalaan? Silmätön uros kurtisti kulmiaan. Jumala, kristinusko, kaikki tällaiset puheet toivat aina mieleen sen erään. Isoveljen, Hevioson, petturin. Sen, joka oli vienyt ensimmäisen kerran toisen jäänsinisistä silmistä, joka oli tapettu ja haudattu Befalasin niitylle.
Hevioson, jota Misery oli niin syvästi inhonnut ja halveksinut. Jumalasta, muista uskonnoista ylipäätään, oli tullut jotain niin halveksuttavaa, että uros piti moista kysymystä varsin vastenmielisenä. Se värähti inhosta muistaessaan veljensä, kuinka tuo oli jättänyt lauman ja paennut. Painanut tassunjälkensä Miseryn kuolemaantuomitut-listalle.
"En."
Misery vastasi lyhyesti. Herra oli sille ainoa.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 11, 2007, 23:14

Naaras keikautti päätään Miseryn mietteille kadonneista ystävistään. Goluben Mirada varmasti kohdatessaan tunnistaisikin, mutta Isteristä se ei ollut varma. Tartaros oli maininnut "Miseryn keihästä kantavan ystävän", mutta se nyt ei ollut järin paljon. Jotenkin nimi Ister tosin sai naaraan päässä varsin vastenmielisen kaiun, joten tuo kuvitteli toisen joksikin kummalliseksi niljakkeeksi. Varsin osuvaa, eikä totta?

Takaisin aiheeseen Jumala. Ilmeestä päätellen Misery ei ollut lainkaan ilahtunut moisesta puheenaiheesta, mutta ihmekkös tuo nyt oli. Lahkolaiset eivät pitäneet Jumalasta, eivät uskoneet häneen. Mutta sääntöjä vahvistamassahan on aina se yksi poikkeus.
"Niin, niien arveilinkin."
Mirada uskoi Jumalaan siinä missä Herraansakin. Hän ei tietenkään palvellut Jumalaa eikä tuntenut mitään surua rikkoessaan Häntä vastaan. Mutta uskoi kuitenkin. Siinä missä Herra oli valmis auttamaan alaisiaan, ohjaamaan heitä, oli Jumala heikko. Häneen uskovat kuolivat anellen Hänen apuaan, heidän pentunsa nääntyivät nälkään koska Jumala ei suonut metsästysonnea loukkaantuneelle äidille. Jumala ei tosin vaatinut mitään, mutta ei myöskään antanut kannattajilleen mitään. Herra sensijaan otti palvelijansa sielun nimiinsä, mutta antoi vastineeksi elämän.

Vaikka Mirada uskoi molempiin, oli näiden korkeampien voimien välillä yksi merkittävä ero. Herraa naaras kunnioitti. Jumalaa hän halveksi.

"Tieedän, ettei meidän tuleisi uskoa Häneen. Mutta mine uskon. Uskon ja halveksin koko sydämeistäni.",
kertoili punaturkki toiselle vakavalla ja jopa hiljaisella äänellä. Mietteliäänä naaras suuntasi jäänsiniset silmänsä Miseryn tyhjiin silmäkuoppiin, joita niitäkin olivat joskus vaaleansiniset silmät koristaneet.
"Onkoi se väärin, Misery?"
Kysymys, joka oli taistelijan mieltä vaivannut jo pitkään. Tartarokselta hän ei ollut tahtonut asiasta kysyä, sillä luultavasti naaras olisi saanut moisella mustaharjan halveksumaan vastaavasti punaturkkia. Ja se taas olisi voinut parhaassa tapauksessa merkitä jopa kuolemantuomiota. Tartaros oli todellakin mies, jonka kanssa ei kannattanut olla eri mieltä.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 11, 2007, 23:28

Misery pysyi pitkään hiljaa, kun se mietti Miradan sanoja päänsä sisällä. Jyrähdys ja välähdys ulkona, ukonilma sai vain äänellisen merkityksen uroksen mustassa maailmassa. Nyt maailma oli paljon äänekkäämpi ja hajurikkaampi, kun silmät eivät auttaneet. Misery ei ollut uskonut, että se vielä kahdeksan vuodenkin jälkeen voisi törmätä johonkin näin uuteen kokemukseen, mutta toisin oli käynyt.
Sen koko maailma oli muuttunut kertarysäyksellä.

Mutta takaisin Jumalaan. Uros veti syvään henkeä ennen kuin alkoi puhua.
"Miksi sinä uskot? Mitä hän sinulle on suonut, mitä näyttöä itsestään antanut? Itse en ole koskaan uskonut koko roskaan, enkä voi ymmärtää, miten joku voi antaa moisen moskan sekoittaa päänsä."
Hevioson häilyvä kuva kellui Miseryn pääkopassa, sen äänestä kuulsi inho velipoikaa kohtaan.
"Herra on läsnä, häneltä saa sen mitä tarvitsee eikä ole koskaan yksi. Miksi valita jokin muu? Jokin, josta ei ole mitään näyttöä? Olisi vara parempaankin. Mutta sinä olet valinnut Herran, ja se on ollut viisas päätös."
Hetkeksi uroksen puhe taukosi, ennen kuin se jatkoi taas.
"Toiselle se on väärin ja toiselle ei. Minulle se olisi väärin, uskotella itselleni jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan. Minulle ei ole väliä, mitä Herran palvelijat ajattelevat, kunhan tietävät olevansa Herran kansaa ja ymmärtävät täyttää tehtävänsä Herran palvelijoina."

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 11, 2007, 23:58

Mirada kuunteli tarkasti jokaisen sanan sekä sanojen väleistä tihkuvat piiloviestit. Jääsilmät olivat lasittuneet Mustan arpisille kasvoille, mutta aivot työskentelivät vauhdilla. "Miten joku voi antaa moisen roskan sekoittaa päänsä.", oli puolisusi sanonut. Ilmeisesti toisella oli joitakin omakohtaisia kokemuksia näistä "seonneista", ainakin mikäli luotti raitaselän kuuntelutaitoon. Joku läheinen kenties..? Asia tuskin koskaan selviäisi, mutta mitäpä siitä. Ei asialla ollut oikeastaan mitään merkitystä, kunhan mielenkiintoaan tyydyttääkseen naaras asiaa pohti.

Mutta miksi kunnon Lahkolainen oikein uskoi Jumalaan? Kas siinä vasta pulma.
"Niin, Herraa mine palvelen, enkä voi suoda muuta. En itseileni, en muille."
Edelleen mietteihinsä uppoutuneena käänsi naaras katseensa pois uroksesta, tarkastelemaan ulkona hämäränä näkyvää maisemaa.
"Mine uskon, että Jumala on Luoja. Hän on luonuit maailmamme, muta jätti meidät siten kärsimään yksin. Hän ei välitä, loi maailman itsekäiestä syistään."
Pää kääntyi takaisin tarkastelemaan puhekumppanin mustia silmäkuoppia. Voi kuinka ontoilta ne saivatkaan vanhan uroksen näyttämään! Kuin hänen sielunsa olisi... Palanut loppuun.
"Herra sen sijan ei luo, vaie kuinka? Hän ohjaa meiitä luotuja, käyttää luotua tahtonsa mukaan. Hän ottaa meidät tykönsä, koiska Luoja on meidät hylännyt. Hän onn johtaja, Jumala raskana oleivan puolisonsa hylännyt isä."
Moisesta vertauksesta olisi kunnon kristitty saanut vihreitä näppylöitä, mutta siitä ei nyt tarvinnut murehtia. Ei Misery uskonut kuitenkaan, eikä Mirada häntä yrittänytkään saada uskomaan. Kunhan tahtoi jakaa salaiset ajatuksensa jonkun kanssa, vaikka sitten vihollisensa. Eikä silläkään ollut väliä, mitä Misery 'Sanguinariasta' ajattelisi, sillä jostain syystä naaras ei uskonut enää tämän tapaamisen jälkeen kohtaavansa vanhaa ja harmaantunutta Mustaturkkia.

"Jaa miksi mine uskon? Koska minun anetaan uskoa. Herra voiisi rankaista minua ajatukseistani, jos hän tahtoiisi. Hän voiisi kertoa, että ne ovat väärin. Mutta sitä hän ei tee."
Puhuttuaan varsin pitkään nuolaisi naaras valkoisia, kuiviksi käyneitä huuliaan. Tästähän oli kehittynyt mielenkiintoinen keskustelu.
"Jos Herra minen käskee luopua ajatukseistani, teen sen hetkeäkän empimättä. Jos hän vaatiie mineä kuolemaan ajatukseini takia, teen sen hymyssä suin."

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 12, 2007, 0:12

Keskustelu oli mennyt kovin syvälliseksi, ja antoi jopa Miserylle ajattelemisen aihetta hetkeksi. Se ei ollut joutunut käymään tällaisia keskusteluja likimain koskaan, harva tuli siltä kysymään, että oliko väärin uskoa johonkin muuhun kuin Herraan Herran ohella.
Misery oli aina vain... käännyttänyt, uhrannut, kasvattanut nulikan jatkamaan tehtäväänsä. Hauskaa uros ei ollut pitänyt sanan varsinaisessa merkityksessä sitten Kisyethin ja itsensä parhaiden vuosien, ellei sitten juuri uhraamista ja taisteluita siihen kastiin laskettu.

"Herran ei tarvitse luoda."
Misery totesi kuono sadetta kohden suunnattuna.
"Sillä kaikki on täällä valmiina. Mutta mitään ei ole luotu. On monia seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet siihen, millaista täällä on nyt, mutta ei mitään ylempää, ei jumaluuksia."
Uros luimisti korviaan, pysyi pitkän aikaa vaiti. Se muisti harmaaturkkisen naaraan Befalasin niityltä, Nivyvan. Naaraan, jonka Herra oli hyljännyt. Se oli ollut niin harvinaislaatuinen tapahtuma, ettei tuota ollut ensin meinannut uskoa kukaan. Mutta Nivyva, sen mokoman vuoksi Misery ei ollut nyt Befalasin johdossa. Niin, ja Kisyeth oli kuollut. Sairastunut ja kuihtunut pois. Vaikkei paluuta entiseen ollut enää, ei Misery voinut kieltää, ettei kaivannut naarasta ja sitä, mitä he kaksi olivat joskus olleet. Ainoat lahkolaiset. Ensimmäiset. Valmiina surmaamaan vääräoppiset sisaruksensa, elämässä oikeaa elämää.
Metsässä haalistuivat naaraan luut, lojuivat tuon metalliset suojat ja ruostuivat. Ajatus kuvotti.

"Mutta, niin..."
Misery palasi tähän hetkeen mietteistään.
"Sinun ajatuksesi ovat kuitenkin oikean suuntaisia, Sanguinaria."

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 12, 2007, 0:41

Hetkeksi Misery katosi jonnekkin syvälle menneeseensä, siitä Mirada oli varma. Vaikkei naaras nähnytkään toisella lasittunutta katsetta tai painuneita kulmia, oli silti selvää, että uros kävi läpi elämänsä tapahtumia. Toinen oli vanha, Andriaanan ensimmäinen Lahkolainen, joten muisteltavaa mahtoi olla paljon. Narttu olisi luopunut varsin paljosta, jos olisi edes vilaukselta saanut kurkistaa mustaturkkisen ajatuksiin, nähdä pätkä Lahkon historiaa. Mutta huokaisten tämä antoi toisen rauhassa palata takaisin nykyhetkeen ja unohtaa menneet. Menneisyys oli tärkeää, se vaikutti kaikkeen. Mutta tulevaisuus oli se joka ratkaisee.
"Kiitoiksia mielipiteestäinne, Musta. Arvostain sitä",
vastasi raitaselkä ilkikurisen hymyn häivähtäessä kasvoilla. Eipä olisi vielä eilen uskonut, että naaras tulisi kysymään perilahkolaiselta jotakin, mitä tuo ei ollut luultavasti koskaan tullut edes ajatelleeksi.

Sade jatkoi pimeän metsän kastelemista. Kun jumal-aihe oli nyt koluttu loppuun, keskittyi naaras hetkeksi vain kuuntelemaan luontoa. Samalla tuo venytteli niskojaan kallistellen päätään puolelta toiselle. Ajatukset tuntuivat jotenkin turrilta, kuin olisi vaikea saada päätään minkäänlaiseen järjestykseen. Lisäksi hänellä olisi ollut niin hirveän paljon asioita, joita hän olisi mielellään Miseryltä tiedustellut. Toista tilaisuutta kun tuskin tulisi, ei Miseryn eikä muidenkaan kanssa. Vaikka Mirada olikin itsekkin vasta tuore Lahkolainen, olisi hänen nopeasti kasvettava siihen tietäväisen käännyttäjän rooliin. Ajatus yhtä aikaa lämmitti ja kauhistutti. Itseluottamuksen puutteesta ei ollut kyse, mutta tehtävä oli kuitenkin jättimäinen. Jos jokin menisi pieleen... Koira pudisti päätään ajatukselle.
"Maailme on kurja paiikka.",
tyytyi tuo toteamaan urokselle.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 13, 2007, 23:20

Hiljaa huokaisten Misery laski päänsä käpäliensä väliin. Metallitassu tuntui kylmältä poskea vasten, uros luimisti korviaan. Se ei pitänyt metallisesta jalanjatkeestaan, jonka oli saanut kiitos erään tuntovammaisen terrierin. Paljon oli mahtunut Mustan elämään sen saavuttua saarelle, ja sitäkin ennen. Monenmoisia arpia silä kehossaan olikin, tosin suurin osa paksun karvan alla piilossa.

Keskustelu kuoli. Puolisusi ei jaksanut kuunnella sateen ropinaa, tylsistyttää itseään tai mikä pahinta, antaa itsensä nukahtaa miltei vieraan hepun eteen. Siis oli keksittävä puheenaihe!
"Sinä olit uusi, eikö niin?"
Sokea ei antanut Miradalle aikaa vastata.
"Tunnet silti varmaan joitakin tyyppejä täältä?"
Jos vaikka olisi kivoja samoja tuttuja tai jotain. Tartarosta ei niihin laskettaisi hihi.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 13, 2007, 23:53

Naaraan korvat värähtivät, kun toinen yhtäkkiä pukahti puhumaan. Aiemmin oli punaturkki saanut esittää puheenaiheet, mutta mikäs siinä, jos toinen tahtoi välillä aloittaa. Jotenkin se tuntui kuitenkin varsin eriskummalliselta, vaikka olikin varsin selvää, että keskustelulle lieni jokin taka-ajatus. Jos Musta olisi tahtonut olla yksin omassa hiljaisuudessaan, olisi se muitta mutkitta voinut käskeä vierasta poistumaan tai esittää nukkuvaa. Toisen vaihtoehdon toteutuessa olisi normaali naaras ryhtynyt itsekkin uinumaan ja Misery olisi voinut valvoa tai tehdä mitä ikinä mielikin. //Näin myöhään pelatessa tuo kuulostaa varsin... No joo.// Mutta kaikista vaihtoehdoistaan huolimatta ryhtyi uros puhumaan. Olkoonkin syy mikä tahnsa, tunsi Mirada itsensä jokseenkin imarrelluksi. Tuskimpa kyseessä olevaa koirasutta huvitti ihan joka taatelintallaajalle ryhtyä rupattelemaan.

"Hn?",
ehti Mirada ynähtää väliin, ennen kuin mustaturkki esitti varsinaisen kysymyksensä. Olipas toinen aiheen valinnut, tuhahti arpikasvo päänsäs sisällä.
"No, valiteittavasti en ole juurikan tavanut ketään."
Tartaroksesta me emme puhuisi. Ainakaan vielä. Koira sulki ja aukaisi silmäluomensa hitaasti miettiessään niitä muutamia henkilöitä, joita oli Andriaanassa ehtinyt kohdata.
"Belton-nimisen piskin tapasin saavutuaini saarele. Varsin epämukaiva tapaus, luuli poika iitsestään kovin liikoja."
Luppakorvaisesta naaras ei ollut pitänyt ensimmäisen silmäyksen jälkeen, joten tapaaminen oli ollut varsin pikainen.
"Ja äskein Afuel-lauman alueela tapasin pikupennun, Dacren. Häneistä tulee oiva Lahkolainen jonakin päivänä."
Siihempä lista sitten loppuikin, kun armasta johtajaa ei otettu lukuun. Vaimeasti narskautti elikko hampaitaan tajutessaan itsekkin, kuinka vähän hän oli populaa saarella tavannut. Pitäisi kyllä äkkiä ryhtyä etsimään joku käännyttämiskelpoinen, tai the big boss ei olisi lainkaan tyytyväinen.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 15, 2007, 21:56

"Jaas."
Misery lausahti melko värittömästi. Jotain köyhiä pentuja ja sen sellaisia. Samapa tuo sinänsä, ei ollut tuttuja nimiä.
"Kenen pentuja?"
Silmätön huomasi kysyvänsä. Ei sitä sinänsä kiinnostanut, mutta saattaisipa olla noita Kisyethin haaran pentuja. Eihän sitä tiennyt. Ja pennut yleensä olivat syntyneet saarella. Misery ei pitänyt pennuista. Ainoat pennut, joita se oli sietänyt, olivat olleet Golube sekä muinoin saarella elellyt O'Malley, joka oli myöhemmin kadonnut kokonaan. Sääli, Misery oli jo hyvää vauhtia ollut aivopesemässä pojasta kunnon lahkolaista.

[[Huoh kun ei nyt leikkaa x__x]]

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 16, 2007, 14:07

Mirada rypisti kulmiaan toisen kysymykselle.
"Ein tullut kysyineksi, kun eivät nimet minuile olisi mitän sanoneet."
Typerää kun ei osannut vastata toisen kysymyksiin. Tuli niin idioottimainen olo moisesta. Niinpä naaraan kulmat kurtistuivat entistä enemmän sen pinnistäessään mielestään edes joitakin tiedon hippusia.
"Beltonista en tieedä juuri mitän, mutta se pentu, Dacree, oli vieelä hyvin nuori. Typerys oli eksyneinä Afuelin alueila, joten vaikka turkkinsa oliikin valkea, ei uskoakseini kuulunut laumaan. Taisi olla rääpäle karanut emoltaan, eiikä vaikuttanut halukaalta menemän takaisin hänen tykönsä."
Jos Misery vanhemmat olisi tuntenut, olisi hän kenties voinut selostuksesta jotakin päätelläkkin. Muutoin kaikki oli varsin summittaista, yhdentekevää arvailua.

Hiukan yllättäen tuuli kääntyi ja puhalsi varsin viiltävästi sisälle luolantapaiseen. Naaraan keho värähti kylmästä, lyhyt turkki kun ei pitänyt juuri ollenkaan kylmää loitolla. Rakenteellisesti koira oli luotu ennemminkin kuumalle aavikolle kuin kylmille jääkentille, joita valkoturkkisten alueelta oli löytynyt. Moisesta paikasta punainen olikin etsiytynyt varsin nopeasti pois.
Karkottaakseen kylmän ravisti raitaselkä itseään muutaman kerran, samaan tapaan kuin kuivatakseen turkkiaan. Tuota ei huvittanut jutella enempää yhdentekevistä henkilöistä.
"Olein kuullut joitakiin jutuja eräästä klaanista. Puolikuu liene sinule tuttu?"
Vaivihkaa vilkuili Mirada silmänurkastaan puolisuden reaktiota asiaan.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 16, 2007, 14:20

Misery kuunteli nartun selostusta hiljaa. Eipä se osannut mitään päätellä valkeaturkkisesta pennusta, kun noita valkoturkkeja tuntui saarelta muutenkin löytyvän ihan urakalla, että tuo voisi olla melkein kenen tahansa poika. Vaikka Goluben, joka oli kertonut olevansa tätä nykyä isä. Albiino oli kuitenkin ollut varsin varma siitä, että tulisi teurastamaan penikkansa, ja Misery oli tyytyväinen tuon kantaan. Ei sukulaisuus saisi estää toteuttamasta Herran tahtoa.

Tuuli viskasi vettä uroksen naamalle, ja se haroi pitkänomaista naamavärkkiään närkästyneenä jäljellä olevalla käpällään. Ush. Se "vilkaisi" Miradan suuntaan tuon alkaessa jutella Puolikuusta. Voi, jos narttu olisi tiennyt sudenpuolikkaan arpien tarinan, olisi tuo heti tiennyt vastauksen.
"Turhankin tuttu, itse asiassa."
Misery totesi. Veronique, Valkosilmä, uroksen ehkä eniten vihaama otus ikinä. Tartaroksen kanssa oltiin sentään periaatteessa samalla puolella, Herran omia. Mutta Valkosilmä... ja se sen hullu terrieritoveri, Tazla. Uros ei halunnut edes muistaa, miten se oli saanut hepulin erään toisen Valkosilmän esiteltyä itsensä, tai kun aivan liikaa Tazlaa muistuttava otus oli sattunut vastaan luolissa. Olihan Misery sitten joskus Rubuksenkin tavannut, mutta vain ohimennen, ja nyt pikemminkin kuullut sitten Isteriltä reportaaseja Puolikuun meiningeistä, tuo kun näytti ajatuvan mokomien hampaisiin jatkuvasti. Olivat lisääntyneet.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 16, 2007, 14:51

Misery reagoi varsin voimakkaasti aiheeseen, kun kerran yritti olemattomilla silmilläänkin puhunutta vilkuilla. Nyt naarasta ei tosin enää tuo näkövammaisuus virnistyttänyt, pikemminkin huolestutti. Jos kerran asia oli niin vakava, taisi olla aiheellista jutella thö klaanilaisista hiukan enemmänkin. Punaturkin tiedot noista kun olivat enemmän kuin vajavaiset.
"Olein kuullut, etä he ovat elämäintehtäväksen ottanet meidän tuhoamisemme."
Hitaasti pudisteli koira päätään ajatukselle. Mitä idiootteja, koettaa nyt aivan vapaaehtoisesti uhmata Herran kansaa!

"Muta en ymmärä, mistä he ovait moisen saanet päähänsä. Osatko Misery valistaa mineä täsä asiassa?"
Tartaros mokomalla oli ollut olevinaan niin hoppu, että oli ehtinyt vain perustiedot ykkösalaiselleen antaa. Nyt tätä infoa sai sitten metsästellä ympäri saarta. No, saisipa ruskea syyttää sitten vain ihan itseään, jos ei ollut tyytyväinen naaraan tietolähteisiin.
Edelleen silmänurkastaan vilkuillen tarkasteli Mirada uroksen kasvoja halkovia arpia. Kovin mielellään ei toinen niistä varmasti puhuisi, moiset kun olivat merkkejä virheistä. Tässä tapauksessa sitäpaitsi varsin vakavista virheistä, kun oli siinä näkökin mennyt. Niinpä narttu tyytyi jälleen vain arvailemaan, oliko jäljillä kenties jotakin tekemistä Puolikuulaisten kanssa.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 16, 2007, 15:17

Uros nyökkäsi hitaasti.
"Kyllä."
Sitähän nuo yrittivät, suistaa Lahkon alas ja puhdistaa maailman. Huoh, melko toivoton tehtävä, kun ajatteli tätä lahkolaisten määrää verrattuna Puolikuun väkilukuun. Mutta klaani oli vahva, ja sisarussarjan jokainen vallan loistava taistelija. Melkeinpä oli kunnia, jos oli onnistunut tappamaan jonkun noista. Sillä kelpasi kehuskella.

"Olet liian uusi ollaksesi tuntenut Valkosilmää."
Misery hymähti.
"Puolikuu, kaikki ovat yhtä perhettä, sisaruksia. Tosin nyt yksi niistä näyttää päässeen lisääntymään, mutta toistaiseksi pennut ovat vaarattomia. Ne pitää vain eliminoida pikaisesti. No, kuitenkin. Valkosilmä oli ensimmäinen siitä joukosta, joka saarelle rantautui. Hänellä oli aikoinaan ollut toveri nimeltään Melany, joka oli lopulta kääntynyt Herran palvelijaksi."
Uros kallisti korvaansa Miradan suuntaan. Naaras olisi voinut hyvinkin kuulla Melanyn nimen, olihan luppakorvainen ja kuvottava narttu nykyään Afuelin alfa.
"Melany koetti tappaa Valkosilmän. Ystävän petturuus riitti saamaan koko sisarussarjan meitä vastaan."

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 16, 2007, 15:57

Valkosilmä ei saanut mitään kelloja soimaan Miradan päässä, joten tuo nyökkäsi kuuliaisesti Miserylle. Kuten olemme jo sataan kertaan todenneet, ei uros tuota nähnyt, mutta Mirada nyt vain sattui olemaan eleidensä orja. Minkäs sitä kulttuuriperimälleen voi.
Jääsilmät tiukasti Mustaan suunnattuina kuunteli koira erittäin tarkasti joka sanan, olihan kyse kovin tärkeästä asiasta. Puolikuu oli vihollinen jopa enemmän kuin Misery Musta tai Golube joukkoineen. Kertomuksessa vilahtelevat nimet olivat kaikki naaraalle vieraita, jopa demonia muistuttava Melany jäi tunnistamatta. Mutta eipä jäisi tämän jälkeen, jokainen sana teki nartusta hitusen viisaamman ja siten viholliselle vaarallisemman. Voi Missi kun tietäisit, kelle puhut.

Tarinatuokio tuli päätökseensä saaden Miradan kohottamaan toista kulmaansa epäuskoisena. Varsin epäkelpo yksilö tuo Melany, kun oli jättänyt vihollisen henkiin noin kohtalokkain seurauksin. Ja kyllähän se kertoi jotakin Miserystäkin, kunnon johtaja olisi hoitanut homman heti alkuunsa. Ainakin naaras näin ajatteli. Ensimmäiseksi kommentikseen tuo tuhahti nenänsä kautta kovin halveksivaan sävyyn.
"On siinäkin Lahkolainen. Epäonistuttuan työssään saatoie koko Lahkon vaaran."
Hetken hiljaisuuden vallitessa mietti naaras vain, kuinka halveksuttava moinen raukka olikaan. Tuollaisia ei Tartaroksen johtamassa Lahkossa kaivattaisi.
"No, Herra rankaise häntä katsomalan tavalla."

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 16, 2007, 16:04

Misery luimisti korviaan.
"Melanyn ansiosta meille on avautunut tie Afuelin johtoon ja pian myös koko lauman hallintaan, joten ei hän aivan niin hyödytön ole kuin näytät olettavan."
Uros sanoi varsin napakalla äänensävyllä. Herra oli tosiaan jo rankaissut Melanya monin tavoin, koko narttuhan inhosi itseään aina välillä. No, kaikesta huolimatta tuo alkoi olla suosiossa tuon afueljutun vuoksi.
Kokonainen laumallinen Herran uusia palvelijoita tai uhreja. Mikäs sen parempaa? No koko saari tietysti, mutta se oli vasta tulossa.

"Puolikuu on kuitenkin varsin varteenotettava vihollinen. Porukka on varsin isokokoista ja voimakasta, ja osaavat kyllä tapella. Sitkeitäkin. Että onhan tuossa hommaa, mutta olen varma, että onnistumme tuhoamaan ne."
Misery oli varsin luottavainen. Se olisi kertaalleen jo saanut Valkosilmän tapettua, ellei tuo olisi keksinyt selvitä hengissä kallioilta putoamisesta, mikä oli jo aikamoinen ihme. Ja toisellakin kerralla narttu olisi kuollut ilman hullua terrieriään, joka oli tehnyt uroksesta taistelukyvyttömän. Sitä taistelua kukaan ei ollut voittanut, paitsi siinä mielessä, että se terrieri oli mennyt sitten kuolemaan.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 16, 2007, 19:34

Mielessään Mirada pyöräytti silmiään, kun Misery puolusteli epäonnistunutta alaistaan. Kuka ylimpäätään tahtoisi olla sen aution lumikentän johdossa? Alueelta löytyi varmaan kaksi nälkiintynyttä rakkia ja puolikas hirvenraato, johan siinä olisikin alaista kerrakseen. Oli toki mielenkiintoinen tieto, että Lahkolla oli ote yhteen saaren viidestä laumasta, mutta ei se tuntunut taistelijan mielessä kovin tärkeältä. Jos lauma olisi ollut Tartaroksen vallassa, olisi asioista saattanut jotakin tullakkin, mutta kun sitä näytti johtavan virheitään paikkaileva tumpelo...
"Hmmh, jos niien sanot.",
vastasi naaras koettaen kuulostaa mahdollisimman neutraalilta. Vaikutelma taisi kuitenkin hiukan epäonnistua ja ääni kalskahti edelleen hiukan kylmän halveksuvalta.

Mutta vaihtakaamme takaisin Puolikuuhun. Ennen tätä juttutuokiota Mirada oli pitänyt klaania ärsyttävänä pikkuterrorismia harrastavana sissiporukkana, mutta Mustan puheista päätellen mokomat harrastivat ihan avointa hyökintääkin. Pirullinen, jäätävä virne kohosi valkeille suupielille, kun punaturkki toivotti moiset itsestään liikoja luulevat raggarit tervetulleiksi. Mirada kohtaisi moisen ilomielin, olihan tässä jo päässyt hiukan tylsistymään. Tartaroksen kanssa oli ollut lyhyt ja intensiivinen nujakka, mutta kunnon tappelusta oli aikaa.
"Uskon samoiin. Sopihan site aiina yrittää, mutta kyllä me lopuilta moiset päihitäme."
Hommaa siinä varmasti olisikin ja aina tulisi uusia tilalle. Mutta juuri nyt Mirada tunsi olevansa valmis kohtaaman kenet tahansa voitokkaasti.

Varsin pitkän tauon jälkeen kuului jälleen ukkosen jyrähdys, mutta ääni oli siirtynyt jo kauemmaksi. Ilmeisesti pahin myrsky oli suuntaamassa toisaalle, vaikkei sade vielä osoittanutkaan mitään merkkejä loppumisestaan. Saataisiin ilmeisesti kykkiä vielä hyvä tovi tässä kolosessa.
"Kiitois sinun tunnen nyt Puolikuun paremin. Onko saarela muita, joiista voi olla hankaluksia?"
Naaraan silmät välähtivät murhanhimoisesti äänenkin muuttuessa samanlaiseksi.
"Tai joiista olisi muutoin hyve päästä eron?"

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 17, 2007, 19:32

Eipä tuntunut Mirada kovin Melanyyn uskovan. No, samapa tuo. Ei Miserykään osannut narttuja arvostaa, joten se siitä sitten. Kunhan tultiin Lahkon kanssa muuten toimeen. Hyvinhän tämä olikin lähtenyt käyntiin, mutta nämä hullut vastustajat sekoittivat melko lailla. No, olipa jotain haastetta ja niin edelleen.

"Muita?"
Arpinaama toisteli.
"Kaikki vääräoppiset. Mitäs me niillä."
Se naurahti kepoisasti, mutta melko onton ja ilottoman kuuloisasti. Höhö mikä vitsiniekkamies.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 17, 2007, 22:17

Misery nauroi. Kylmästi ja kolkosti, mutta nauroi kuitenkin. Miradakin hymähti muutaman kerran toisen ylivitsikkäälle toteamukselle. Lahkishuumori oli sitten rankkaa.
"Parheiiten tekevät pysyteleimällä paikoilaan uhrattaesa."
Punaturkki ei ollut vielä uhrannut ketään, mikä hiukan vaivasi koiran mieltä. Sopivia lajitovereita ei ollut tullut vastaan ja jänikset tuntuivat ensimmäiseksi uhriksi liian heppoisilta. Kenties pitäisi tyytyä kompromissiin ja napata jokin komean kokoinen hirviuros tai jotain. Kaippa Herra niilläkin jotakin teki.

Vitsailun jälkeen oli kuitenkin aika siirtyä takaisin bisneksiin. Naaras vaihtoi lopultakin asentonsa Mustan lailla makuulleen sammaleiselle maaperälle.
"Sanoiet, että Afuel on meiidän hallusame. Entäis muut laumat? Tiiedätkö miten niiden johtohahmoiista?"
Nyt kun saisi kaikki tärkeät jutut lypsettyä puolisudelta, niin ei tarvitsisi enää tästä typerästä epätietoisuudesta kärsiä.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 17, 2007, 22:47

Miseryllä oli ehkä eniten hienoja uhrauskertomuksia lajitovereiden kohdalta tämän saaren porukasta kerrottavana, ainakin saaren asukkaista. Se oli mukavasti uhraillut porukkaa heti alusta alkaen, niittänyt mainetta ja kunniaa ja nimenjatkeenkin saanut. Kaikkea hienoa oli tullut tehtyä, vaan ei enää. Nykyään Misery napsautti sormiaan ja komensi Goluben uhraamaan. Kulki tovereidensa rinnalla ettei törmäilisi puihin.
Raato. Sitä se oli. Vallan vainaa.

Hölmö kysymys, narttu hyvä, toden totta Misery laumojen johdot tiesi! Parhaiten ikinä.
"Befalasin johdossa on kristitty narttu Nivyva. Nartulla on kuitenkin kasa sukulaisia perässään, niin että eiköhän tuosta loppu tule. Carmiksen johto kuulema vaihtui jokin aika sitten, ja nykyinen on joku paksu pullamössötossukka. Kaatuu siis helposti jos lähtee yrittämään. Djala... No siellä on hiljaista."
Ederasta Misery ei edes puhunut. Se jollain tapaa sieti, kenties jopa kunnioitti Kheironia, jonka kanssa omasi melko samanlaisen ajatusmaailman tapaamisten perusteella. Ederassa oli muutenkin paljon lahkolaisia.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 17, 2007, 23:25

Miradan uhrauskokemukset olivat vielä edessäpäin, joten niistä ei nyt käynyt puhuminen. Sääli sinänsä. Olisihan sitä hienoa vertailla sotakertomuksia.

Hölmö vastaus, Missi hyvä, nytpä tiesi narttukin! Valista vain vihollistasi, Musta, ajatteli punaturkki kuunnellessaan tavanomaisen tarkkaavaisesti. Befalasin tilanne kuulosti siltä, että johtaja menisi nurin ihan itsekseenskin aikaa myöten. Djala kuulosti tylsältä, mutta Carmis sen sijaan... Koira vilkaisi omaa punasävyistä väritystään.
"Eiikö Carmis olei punaisten lauma?",
varmisti raitaselkä toiselta.
"Minuistahan voisi ola hyötyä asian syhteen."
Hoh, siinähän olikin vallan uusi idea. Jos Afuel kerran alkoi olla jo varma nakki, niin eikö alkaisi olla seuraavan lauman vuoro?

Samassa naaraan korvat värähtivät. Heeetkonen, kyllä eläin nyt viiteen laskea osasi. Jääsilmät kääntyivät tuijottamaan toista varsin pistävästi.
"Entäis viides lauma, Ede.. Ra?"
Vaikka nimi tulikin kovin hapuillen, ei äänestä voinut olla huomaamatta vaateliaan painokasta sävyä. Kerro mies kaikki vaan, kyllä tämä kuuntelee.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 17, 2007, 23:32

Ahaa, narttu oli siis punainen. Aika metkaa, kovin montaa punertavaa ei ollutkaan siinä porukassa. Hankala arvioida tilanteita, kun ei nähnyt kenen kanssa jutteli. Omituista. Nyt Misery tiesi keskustelevansa punaisen, ihan fiksun kokoisen naaraseliön kanssa. Aika vähäiset tiedot.
"Kyllä."
Sokea myönteli.
"Carmis on myös Puolikuun suosiossa."
Uros lisäili. Siellähän noita oli, vaaleaturkkeja kuuleman mukaan parit.

Edera, kas vain. Tiesihän tuo narttukin jostain jotain.
"Ederaan on soluttautunut enemmän lahkolaisia kuin mihinkään muuhun laumaan, mutta se on myös suurempi kuin muut laumat ja omaa erilaista taisteluhenkeä kuin nuo muut."
Misery vastaili varsin tyynen oloisesti. Muut saakoot päättää Ederasta, mutta Kheironia vastaan uros ei nousisi. Tapelkoot yksinään.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 18, 2007, 0:03

Vai oli Puolikuukin siis lämminsävyistä sakkia? Koira nuolaisi huuliaan mietteliäänä. Se teki asiasta hankalampaa, mutta myös ehdottoman mielenkiintoisempaa. Josko sitä ryhtyisi hajottamaan sakkia lauman sisältä päin?
"Mieleinkiintoinen tieeto. Voii tulla uskoakseini varsin käyytökelpoiseksi."
Oikeasti, tästähän voisi kehittää vaikka mitä! Jos nykyinen alfa tosiaan oli sellainen nössö kuin Misery antoi ymmärtää, voisi tuota mukavasti kiristää tai ihan tappaakkin. Voisihan sitä ryhtyä itsekkin lauman johtoon ja kutsua laumalaiset kokoukseen ja sitten... No, Puolikuulaisten kannalta tapahtumasta tulisi varsin ikävä.

Ja vastailipas se Musta tähän viidennen lauman tilanteeseenkin. Mikä lie olikaan syy vältellä aihetta, mutta kunhan vastaus nyt saatiin, niin hyvä. Hiukkasen tuo välttely kyllä kalvoi naaraan mieltä, mutta eipä näitä ain kannata jäädä miettimään.
"Hmmh.",
pohti Mirada ynähtäen.
"Varsin räjähdyisherkkä lauma siis? Sytytyislanka vaien puuttuu."
Laumat yleensäkkin olivat siitä mukavia yhteisöjä, etteivät ne tahtoneet olla kovin vakaita. Pieni töytäisy sinne, toinen tänne ja koko korttitalo luhistui kasaan. Aina parempi, jos satuit töytäisemään kivijalkaa, johtoa.
"Eintäs johto? Suuri lauma vaati suuren johtajan."

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 18, 2007, 0:13

Misery ei virkkanut carmisjuttuun enää mitään. Se ei uskonut enää olevansa kovinkaan merkittävä tekijä laumavalloituksissa, sokeana se ei oikein voinut enää edes taistella. Toki esimerkiksi Valkosilmä oli ollut loistava vastus myös sokeana, mutta Misery ei ollu vielä kunnolla edes tottunut vajeeseensa.
Golube saisi hoitaa nämä asiat.

Jopas toinen oli kiinnostunut Ederasta. Ylitehokas heppu, hoh. Uros kohotti arpien riipimiä kulmiaan kuono kohti sademaisemaa.
"Alfa ja kaksi alempaa upseeria."
Isolle laumalle jaettu vastuu johdosta. Kheiron näppäränä poikana piti langat käpälissään ja Dew ja Graphite hoitivat hommansa.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 18, 2007, 0:38

Ederan johtoasetelma olikin sitten hiukan erilainen kuin muiden laumojen. Taisi todellakin olla isomman puoleinen lauma, kun johtajan oli täytynyt turvautua apulaisiin tehtäviensä hoidossa. Tai sitten johtaja vain oli hommastaan selviytymätön tumpelo, mutta siihen naaras ei oikein uskonut. Ei noin suurta laumaa kerätty pelkällä charmilla ja maalaisjärjellä. Tai no, ehkäpä kerättiinki, mutta ei se silti vaikuttanut todennäköiseltä.
"Hm, vaie niin.",
vastasi Mirada lyhyesti.

Sateen yhä edelleen jatkaessa lankeamistaan kertasi taistelija keräämänsä tiedot päässään. Nyt oli infoa laumoista, Puolikuusta ja Lahkon sisäisestä tilanteestakin. Itse saaresta nyt sai parhaan kuvan tutkimalla itse, mitä elikko olikin viimeaikoina tehnyt. Jumaluuksistakin oltiin saatu purkaa sydäntä. Tässähän alkoi olla mukavasti tietoa kasassa! Kenties tämäkin ylitehokas heppu voisi nyt ottaa vähän rennommin, kun velvollisuudet oli hoidettu.
Niinpä tuo antoi makean haukotuksen levittää suupieliään, paljastaen tappavan purukaluston olemattomille katsojille. Niskojaankin naaras jälleen venytteli laskien sitten päänsä käpäliensä päälle. Toista etujalkaa ympäröivä putkilo tuntui inhalta ja muistutti typerästi kerran koetusta häviöstä. Pitäisi todella etsiä joku teräasetta näppärästi käyttelevä tyyppi, niin pääsisi tästäkin eroon.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 19, 2007, 23:04

Hiljaista taas, se tuppasi unettamaan. Uros kuitenkin pysyi hiljaa ihan, makoili paikoillaan tuuhea häntä takajalkojensa suojaksi heitettynä ja kuullosteli sateen ropinaa.
"Mikä vuorokaudenaika nyt on?"
Pimeässä oli hankala moisia tietää, etenkin, kun nyt ei ollut aurinkoa lämmittämässä turkkia vaan ympäristökin oli oletettavasti melko harmajaa ja ankeaa.

[[...huoh...]]

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 20, 2007, 23:45

Naaras käänsi silmänsä toista kohden, kun Misery oli kysymyksensä esittänyt. Mahtoi olla hassu tunne, kun ei tiennyt edes vuorokaudenaikaa. Avuton vanha pappa, se tuosta oli tullut. Säälittävää, ja jopa huvittavaa koiran ilkeässä mielessä.
"Melkoi myööhä, mutei vielä yö."
Eipä sitä juurikaan edes silmällinen nähnyt vallitsevien sääolosuhteiden takia. Mutta nartun ollessa vielä Afuelin mailla, oli ollut varsin valoisaa, joten laskutaidolla ja ajankulun arvioinnilla pysyi edes jotenkuten seijarilla.

Jälleen tuuli kääntyi ja heitti makaamaan laskeutuneen koiran kuonolle ikävästi sadepisaroita. Punaturkki tuhahti ja ravisteli päätään saadakseen vedet pois nenästään. Inha sää kerta kaikkiaan.
"Mine vihaan sadeta.",
tokaisi raitaselkä lähinnä itsekseen. Ei hän nyt varsinaisesti aina ja ikuisesti tuota säätilaa inhonnut, mutta juuri nyt asia tuntui vahvasti siltä.

// Voisitko kenties antaa itsellesi oikeuden olla kahdessa paikassa samaan aikaan samalla hahmolla ja reuhtaista vaikka Isterin tänne? Kun eivät nämä tässä nukkumaankaan taida ruveta, kummallakaan ei ole liiemmin asiaa ja kumpikaan ei tahdo sateeseen lähteä. Niin saisi Miradalle hyvän syyn lähteä vikkelään pois paikalta. Ellei ole muuta ideaa? //

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 21, 2007, 14:09

[[Nerokasta. Saadaan nääkin eroon joskus :'3]]

Misery murahti hiljaa vastaukseksi. Kaikki pimeys oli täysin sotkenut sen päivärytmin sun muut tuollaiset systeemit, ja se oli ihan sekaisin ilman oppipoikaansa. Uroksen päivät menivät muutenkin melko suurelta osin vain ympäriinsä hengaillen, joten ei ollut väliä, milloin nukkui. Kohta se kuitenkin pääsisi pois ja koko tämä helvetinmoinen jumittaminen tässä maailmassa loppuisi. Melkeinhän tuota odottikin jo.
"Luonnolle hyväksi, mutta melkoisesti kyllä tympäisee."
Sokea myönsi.
"Rymäyttäisi kerralla alas vain kaiken tuon veden ja sitten olisi taas aurinkoa."


Vesisateisessa metsässä oli vaikea suunnistaa. Harmaan verhon takaa ei oikein erottanut mitä oli tulossa, hajujäljetkin olivat kuluneet pois. Onneksi kuitenkin oli tarkat korvat, ja vaikka rankkasade pauhasi ympärillä, saattoi Miseryn ja Miradan pikku sateensuojan lähellä liikuskeleva kuulla noiden puhetta, kenties jopa tunnistaa tyypit. Viimeksi puhuneen äänen tuo tunnistikin, Ister nimittäin, ja tutusta seurasta ja mahdollisesta sateensuojasta riemastuneena suurikokoinen koirasusi rämpi sateisen metsän lävitse muutaman metrin verran katoksena toimivalle painaumalle.

"Misery!"
Lihava puolikasvo törmästi paikalle kaiken huomionsa maassa loikovaan metallitassuiseen urokseen kiinnittäen. Mirada sattui hillumaan sen sokealla puolella, ja jäi näin ollen ihan pimentoon hetkeksi.
"Sie oot löytänyt kivan sadesuojan. Tänne vissiin mah--"
Puhuessaan Ister oli tökännyt keihäänsä maahan ja alkanut silmäillä paikkaa tarkemmin. Sen silmiin osui ehkä uroksen itsensä mieleen liian lyhytkarvainen ja raskaan oloinen narttu, mutta narttu kuitenkin. Varsin paljonpuhuva virnistys levisi lasisilmäisen paksulle naamalle ja lause jäi kesken.
"Oooohhhhooo, siullahan on ihan narttuseuraa täälä!"

Misery ei jaksanut innostua toverinsa paikalle pamahtamisesta kovinkaan kummoisesti. Se vain murahti jotain ollen hiljaa itsekseen ihan tyytyväinenkin tilanteeseen. Pääsisipä sateen lakattua sitten metsälle.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 21, 2007, 22:49

Mirada ei vastannut mitään Miseryn turhanaikaiseen mietiskelyyn, sillä naaras oli keskittynyt johonkin vallan muuhun. Korvat sojottivat suoraan eteenpäin silmien ollessa lasittuneina kohti ärsyttävän pimeää metsää. Kaikesta hämäryydestä huolimatta oli naaras nimittäin nähnyt metsässä jonkin liikkuvan. Ainakin melko varmasti. Sade tosin heilutteli puiden oksia varsin hämäävästi ja latisti ilmaa pitkin kulkeutuvat hajut, mutta silti taistelija luotti vaistoonsa. Niinpä koira tyytyi vain odottamaan hipihiljaa, mitä tuleman piti.

Eikä aikaakaan, kun järkyttävän kokoinen koiraeläin vilahti jälleen pimeydessä, suunnaten kulkunsa ilmeisesti kohti kalliota. Pahuksen pahus, tätä ei olisi nyt kyllä kaivattu yhtään. Elikko lähestyi entisestään, jolloin punaturkki kohotti pikku hiljaa huuliaan varoittavaan irvistykseen lihasten jännittyessä iskuvalmiuteen. Hätäisesti koira vilkaisi puolisuteen, joka ei ilmeisesti ollut vielä havainnut tulijaa. No, ihmekkös tuo, rankkasade peitti alleen jopa tuon kokoluokan olennon aiheuttamat äänet. Vaikka naaraan hampaat olivatkin jo irvessä, ei tuo kuitenkaan murissut. Jos tämä olisi nimittäin jonkin sortin ansa, ei naaras ainakaan tahtonut paljastaa Miserylle mistään mitään. Saattoihan toinen ollut vaikka suunnitellut kaiken ja esittänyt vain koko ajan, ettei tuntenut narttua. Koskaan ei mikään voi olla varmaa. Niipä raitaselkä pysyi edelleen vaiti.

Ikuisuudelta tuntuvien sekuntien jälkeen laajamittainen koiraeläin pöksytteli paikalle kovin varomattoman oloisena, tervehtien Mustaa. Tilanne hämmensi Miradaa, varsinkin kun toinen ei osoittanut mitään havaitsemisen merkkejä punaturkista. Yllättävän ruman koiraeläimen tökätessä aseistuksensa maahan vilahtivat Tartaroksen sanat "Miseryn keihästä kantavasta ystävästä" nartun mielessä. Vain niin, kukapa muukaan tämä voisi olla? Tilanteen teki vieläkin ahdistavammaksi se, että naaras makasi selkä seinää vasten, vieläpä vihollisten ympäröimänä. Kovin suurta arviointia ei tosin tarvittu mittaamaan Isterin taistelukuntoa, joten luultavasti naaras pääsisi pois vaikka vastustajia olikin kaksi. Silti sydän alkoi takoa varsin nopeaan tahtiin.

Hetken Mirada luuli kirjavan pallon tulevan istumaan suoraan hänen päälleen, jolloin naaras päästi jo vaimean murahduksenkin. Älä tule lähemmäs, läskimooses! Samassa Ister taisi lopultakin havaita, etteivät he olleet Miseryn kanssa kahden, jolloin Mirada nousi nopeasti seisomaan. Toinen lieni vielä jokseenkin hämmentynyt, joten nyt olisi fiksuinta jättää makoilu sikseen.
"Kuka sine oleit?",
murisi arpikasvo ärsyttävästi virnuilevalle pontsolle. Hyi hitto mikä limanuljaska toinen olikaan! Perverssiys suorastaan tihkui toisen ihraisan ihon läpi. Tästä olisi päästävä äkkiä pois, sillä seura oli muuttunut kaikin tavoin varsin epämiellyttäväksi.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 23, 2007, 13:10

Misery siirsi kuononsa osoittamaan paikalle pamahtanutta toveriaan. Häiritsi kun tuo heilui tuossa tuolla tavoin.
"Istu."
Arpinaama komenti itseään suurempaa elikkoa kuin lemmikkikoiraansa, mutta Ister ei istunut. Se ei halunnut, että kaikki näyttäisi siltä kuin se olisi istuutunut vain Miseryn käskystä, komentelustahan puolikasvoinen ei oikein pitänyt.

Miradaan se kyllä kohdisti mielellään huomionsa. Ah, nimi.
"Ister."
Lasisilmäinen korvapuoli esittäytyi varsin lyhyesti. Ah, hauska tapa puhua tuolla punaisella otuksella. Tosin melko murmur-elikko, enemmän Ister piti Yelenhasta tai Noroarista, joista kumpikin oli hetkessä kiehnäämässä sen kyljessä valmiina vaikka mihin, kunhan uros vain hieman siihen suuntaan vihjaisi.
Tuo narttu ei olisi sellainen. Mutta oikeastaan se teki siitä mielenkiintoisen oloisen.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 23, 2007, 13:41

Mustan tyynestä käytöksestä päätellen kohtaamisessa ei ollut kyseessä minkään sortin salajuoni, mutta silti tilanne oli kovin tukala. Kun oli selkä seinää vasten, ei paranisi ruveta soittamaan suutaan, edes tuolle ylikasvaneelle viemärirotalle. Näin ollen irvistely oli ainoa, mihin Mirada juuri nyt uskaltautui. Perhanan perhana tätä tilannetta.

Tietämättään itse Misery kuitenkin sai tilanteen etenemään varsin mukavaan suuntaan. Pitäisihän sitä nyt läpimärkä käskyläinen päästää istumaan, vai kuinka? Vihainen ilme pysytteli naaraan kasvoilla, mutta valkeat huulet laskeutuivat hampaiden peitoksi tuon ottaessa askeleen Miseryn ja Isterin väliin jäävää pakoreittiä kohden.
"Niien, istu toki kuiivateleman, Ister.",
sylkäisi punaturkki suustaan poratessaan jääsilmänsä toisen ainoaan, näkevään silmään. Nimi todellakin oli yhtä ällöttävä kuin kantajansa. Samalla raitaselkä hivuttautui kohti ulkoilmaa, jotta Ister voisi mukavasti ottaa naaraalta jäävän paikan. Niin, ja naaras pääsisi tarpeen vaatiessa katoamaan nopeasti metsään. Kuinka ovelaa.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 23, 2007, 13:57

Ister kallisti korvantynkäänsä. Whoa, jopas oli oikeasti topakka täti!
"En kai mie keskeyttäny mittään?"
Puolikasvo vilkaisi vierellään loikovaa Miseryä, jolta sai vastaukseksi vain kiukkuisen hännänpyöräytyksen. Mutta öh, ei kai tuolla raitaotuksella olisi muutakaan syytä olla noin vihaisen oloinen ja kaikkea?
Ellei se sitten olisi kuullut kaikkea hurjaa eräiltä tietyiltä nartuilta ja olisi joku hullu narttujen oikeuksien puoltaja. Eiii, sairasta!
Mutta hmm tuo tarjosi kuitenkin parempaa paikkaa tuolta lähempää seinän vierestä, ei kastuisi niin pahasti. Mutta entäs jos tämä oli vain hurja salajuoni ja narttu halusi vain uroksen pihalla odottelevan keihään? Ister ratkaisi tilanteen nopeasti ja koppasi kastuneen puukepukan mukaansa. Se kolisteli se kaverinaan sisätiloihin hinkkautuen hissukseen kuivemmille alueille. Aika reiska narttu.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 23, 2007, 14:19

Mirada ei vastannut hänkään mitään asioiden keskeyttämiseen. Ei Ister varsinaiseti mitään ollut keskeyttänyt, mutta olihan tässä ollut ihan leppoisaakin. Tai no, ainakin mielenkiintoista. Ja sitäpaitsi saapuneella pullukalla oli jäljellä vielä yksi näkevä silmä, jolla se saattaisi tunnistaa Miradan jossakin väärässä tilanteessa. Kun kirjava lähti noukkimaan keihästään, mietti naaras huuliaan nuolaisten josko olisi pimentänyt tuonkin maailman samanlaiseksi kuin johtajallaan. Tartaroksen ohjeet matalasta profiilista tietyssä seurassa kuitenkin löivät läpi, ja punaturkki antoi ruman elikon aseineen löntystellä rauhassa luolantapaiseen.

Niin, keihäs. Isterin kävellessä naaraan ohi tuo tuhati kovin halveksivaan sävyyn. Vain heikot turvautuivat aseisiin taistelussa. Sellaiset, jotka eivät uskaltaneet kohdata vihollista silmästä silmään, ilman turvaavaa aseistusta käpälissään. Toisella näytti lisäksi olevan mukana jokin puukontynkäkin. Vaivihkaa Mirada vilkaisi jalkaansa kiristävää putkiloa. Ei, ei nyt sentään. Tuota ei niin lähelle päästettäisi, että pääsisi käärylän leikkaamaan irti. Mokoma kompastuisi läskeihinsä ja leikkaisi koko jalan irti.

Idean lentäessä roskakoppaan käänsi narttu katseensa tummaan metsään. Nyt tie oli vapaa ja koira voisi poistua sen kummempia selittelemättä. Tuskin kummastakaan luolassa olijoista olisi kovakuntoista taistelijaa kiinnikkään juoksemaan. Toinen hengästyisi ensimmäisellä askeleella ja toinen juoksisi päin puuta. Lahko oli todellakin uudistuksen tarpeessa.
Vielä elikko käänsi kuitenkin päänsä kohti kahta urosta. Jotenkin sitä ei olisi huvittanut päättää tapaamista ihan vielä, mutta eipä tässä oikein muutakaan voisi. Hiljaa raitaselkä katseli toisia, ikään kuin yrittäen saada jonkin syyn lähteä tai jäädä.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 23, 2007, 20:40

Ister taitteili koipensa alleen ja istuutui maahan. Se asetteli keihäänsä sievästi tassujensa eteen ja piti visusti huolen siitä, ettei kukaan muu pääsisi koskemaan siihen. Hetken aikaa uros katseli narttua varsin ahnaasti. Ei, ei tuo edelleenkään uroksen kaikkia vaatimuksia täyttänyt, mutta ihan vänkä elikko oli, joskin kylmäkiskoinen. Mutta voisihan tuo oikeasti olla ihan mielenkiintoinen kokemus.

"Missäs sinä olet huidellut?"
Misery tiedusteli puolikasvoiselta toveriltaan sen suuremmin Miradasta välittämättä. Olihan tuossa tuon kanssa tovi turistu. Ister haisi märältä koiralta, ei se tyhmä ollut kehdannut edes turkkiaan ravistella kun olisi kaikki muut kastellut. Valutti vain vetensä lattialle niin.
"Vähän kaikkialla."
Ister vastasi Miradaa tuijottaen.
"Mistä sie tunnet sen japsipalleron? Fealicy tai joku."
Pikainen vilkaisu Miseryyn, silmä palasi punaiseen narttuun.
"Oli Afuelin alfa. Nykyisin hyödytön."
Misery murahti vastaukseksi. Joutaisi teurastaa senkin.

Re: Ei kovin hehkeää
Post by hitodama on Sept 24, 2007, 10:39

Luolaan jäänyt parivaljakko alkoi jutustella omiaan ja Mirada jäi mukavasti ulkopuolelle. Eiköhän siinä ollut jo kylliksi merkkiä siitä, mitä tulisi tehdä? Naaras nosti päänsä korkealle ja selvitti kurkkuaan siihen malliin, että miesten olisi taas aika huomioida hiukan narttuakin. No, Isterin huomiosta ei ollut niin väliksi, sitä näytti tulevan muutenkin. Oikeasti, olisi pitänyt repiä tuolta viimeinenkin silmä päästä ihan kaikkien maailman naaraiden yleisen mukavuuden vuoksi.
"Misery Musta, oli kunia tavaita teiidät.",
lausui punaturkki juhlallisesti, nyökäyttäen päätään kuin pieneksi kumarrukseksi. Sitten raitaselkä siirsi katseensa jälleen äsken saapuneeseen pullasorsaan.
"Me tapame varmasti vielä."
Sanat vaikuttivat sokeasta kenties siltä, kuin ne olisivat osoitettu mustaturkille, mutta Isterillehän ne olivat. Misery oli jo niin vanha ja raihnainen, että tuskimpa naaras muilta töiltään enää ehtisi harmaantunutta puolisutta tavata. Elossa ainakaan. Mutta Ister olisi ihan mukava tavata joskus uudelleenkin. Saisi kenties mäntätä tuon limanuljaskan suohon tai jotain yhtä mieltä ylentävää.

Sen kummempia jäähyväisiä jättämättä 'Sanguinaria' käännähti kannoillaan ja katosi muutamalla juoksuaskeleella sateiseen metsään. Olipas ollut mielenkiintoinen ilta, kerrassaan.

// Kiitosta hyvästä pelistä. n__n //

Re: Ei kovin hehkeää
Post by lara on Sept 24, 2007, 19:14

Misery ei sanonut mitään. Menkööt jos halusi. Ister sen sijaan jaksoi ihan hyvästelläkin nartun.
"Moe."
Se katseli poistuvaa naarasta varsin tiiviisti. Ooh aah, tuo oli sanonut tuolleen hienosti että tavattaisiin vielä! Aika... lupaavaa.

Sitten he nukkuivat ja sitten sade loppui ja sitten ne meni.

[[Jaksoin loppuun panostaa :--))))) Mut joo mor kiits <33]]