Sanguinaria Mirada - RPGs

Yhteiset alueet » Luolat » Arkiaskareiden ilot

Arkiaskareiden ilot
Post by hitodama on Oct 9, 2010, 14:44

Oli kirkas, kirpeä aamu Andriaanan eteläkärjen vuoristomaisemissa. Muutamat arat pikkulinnut koettivat parhaansa mukaan laulella serenadeja lajitovereilleen, mutta muutoin oli varsin hiljaista ja rauhallista. Idästä kajastavat ensimmäiset auringonsäteet tekivät kivikkoisesta maisemasta tietyllä tavalla jopa kauniin, minkä jopa alueella kulkeva koiraeläin pani lähes huomaamattaan merkille.

Sanguinaria Mirada asteli varmoin harppauksin eteenpäin ja katseli hailakoilla silmillään kohti kaukaisuuksia. Suussaan hän kantoi suurta, vanhaa huopaa, jonka kanssa hän muutaman askeleen otettuaan pysähtyi suorastaan pelottavan lähelle reunaa, jonka jälkeen kallio kaartui pystysuorassa kulmassa alaspäin. Naaras ei kuitenkaan suonut ajatustakaan pudotuksen kauhistelemiselle, vaan pudisteli kylmän rauhallisesti kangasta, johon tarrautuneet roskat irrottivat nopeasti otteensa ja leijailivat jonnekin kauas taistelukoiran alapuolelle. Sitten arpikasvoinen olento vilkaisi vielä kertaalleen oranssista auringonnousua ja hymähti, sekä kääntyi takaisin tulosuuntaansa kohden.

Kuljettuaan jonkin matkaa saapui Mirada kallioseinämän vierellä kyhjöttävän kitukasvuisen pensaan luokse, jolloin hän pujahti kasvin vierellä huomaamattomana aukeavan luolan pienehköstä oviaukosta sisään. Kyseinen luola oli useisiin muihin alueen onkaloihin verrattuna hyvin erikoinen, sillä koira oli kalustanut sen kylästä raahaamillaan tavaroilla varsin kodikkaaksi ja huomattavan käytännölliseksi asumukseksi. Sen suojassa punaturkki oli nyt parin viikon verran asustanut, ja hän oli sinä aikana oppinut arvostamaan yllättävän paljon kotinsa hoitamiseen liittyvien arkiaskareiden hoitamista. Hän tunsi niiden kautta saaneensa elämäänsä taas osan siitä järjestyksestä ja tarkoituksenmukaisuudesta, jonka hän oli ennen hankkinut muiden palveluksessa toimimisesta. Nyt hän oli kuitenkin vapaa tekemään mitä itse mieli, ja jos häntä sattui huvittamaan keskittyä kotitöiden hoitamiseen, saattoi hän sen aivan vapaasti tehdä.

// Meeba Toxicin kanssa peliin mukaan. //

Re: Arkiaskareiden ilot
Post by meeba on Oct 9, 2010, 16:40

Missä minä olen? Ruskea koirasusinarttu askelsi eteenpäin epävarmasti. Narttu vilkuili sivuilta toiselle, ja tämä etsi edes jotakin seuraa. Nartun tuuhea otsatukka oli taas silmillä. Kiekura häntä keinui tuulenvireessä ja otsatukan hiussortuvat kaartuivat tuulen mukana korvan taakse. Ja se häiritsi häntä.


Hänen liidokkaat askeleensa muuttuivat raskaiksi, kun hän kuuli lähistöiltä ääniä. Korvat kääntyilivät valppaana eestaas - ja katse oli suunnattuna innokkaana eteen. "Kappas!" Narttu avasi suunsa pirteästi virnistäen, katsoen nyt punaista... koiraeläintä, narttu kun ei ollut varma toisen rodusta. "Hei!" Toxic huudahtaa hymyillen ja juoksee naaraan luokse.

Re: Arkiaskareiden ilot
Post by hitodama on Oct 9, 2010, 18:22

// Olisi kannattanut kuvailla vähän tarkemmin Toxicin sijaintia, sillä roolistasi ei selviä ollenkaan tuliko se sisälle luolaan, jäikö ulos vai mitä. =) Joudun nyt sitten tekemään vähän auotohittimäisiä oletuksia, jotta peli etenisi. Mutta noh, tekemällähän sitä oppii~ //

Miradan laskiessa pudistelemaansa huopaa omalle paikalleen luolan lattialla, kuuli hän jostakin ulkoa pirtsakan tervehdyksen. Ääni sai hänet kääntämään katseensa kohti ulkoilmaa, mutta asumuksensa kulkuaukko oli sen verran pieni, ettei hän siitä käsin saanut muukalaista näköpiiriinsä. Niinpä naaraan ei auttanut kuin kävellä ovesta takaisin ulkoilmaan.
Kun taistelukoira astahti kotinsa "etupihalle" huomasi hän nopeasti sivummalta häntä itseään kohti juokseva ruskeaturkin, joka näytti hymyilevän ystävällismielisesti Miradalle. Punainen koira ei kuitenkaan vastannut toisen virnuiluun samalla mitalla, vaan jäi tuijottamaan toista jäätävän arvioivasti.
"Huoomenta", hän tokaisi ulkomaalaisperäisellä korostuksellaan varustettuna ja antoi samalla katseensa kiertää tarkasti toisen piirteissä. Melko mitäänsanomattomalta koirasusi taistelijan silmiin näytti, vaikkakin silmät peittoonsa jättävä harjas tuntui hänestä suorastaan hieman tökeröltä. Muinoin kaupungeissa naaras oli huomannut tuollaisten olevan suorastaan muodikkaita, mutta hänen mielestään ne olivat ainoastaan osoitus omistajansa halusta salailla jotakin. Miksi muutoin kukaan olisi vältellyt silmiensä paljastamista noin kovasti?
"Mitähän lie kaltaiisesi muukalaiinen toimittaa näillä main?" Mirada lyhyen taon jälkeen päätti udella vieraalta. Pääosin varsin karuille kallioille kun ei turhan usein satunnaisia vastaantulijoita eksynyt.

Re: Arkiaskareiden ilot
Post by meeba on Oct 10, 2010, 8:50

[[Joo tosiaan, anteeksi sekava viesti, se on tehty sekavassa mielentilassa. Tarkoitin siis että narttu oli luolan ulkopuolella Mutta hyvä kun sanoit :3]]

Punaturkki kysyy jotakin. Toxic havahtaa, ja puhaltaa otsatukan silmiltänsä pois. "Tuota", narttu aloittaa takellellen. "Katselin vain paikkoja, ja satuin tulemaan tänne." Narttu hymähtää. "En minä täältä mitään hae", se pudistaa päätään ja nyt punaturkki varmasti näkisi toisen ruskeat silmät. Narttu oli iloinen nähdessään joitain muitakin pitkään aikaan.

"Oh, oon muuten Toxic", narttu sanoi virnistäen. Hän katsoi punaturkkia silmiin, ja odotti toisenkin kertovansa nimensä. Mistä ihmeen syystä hän ei esittelisi itseään? Toisaalta, mistä minä tiedänkin jos toinen on kamalan ujo eikä haluaisi puhua minulle enää hölkäsen pöläystä, Tox ajatteli. Narttu suoristi, jotka lipsui aamukasteisella nurmella. Pian hän kuitenkin hypähti kalliostolle.

Re: Arkiaskareiden ilot
Post by hitodama on Oct 10, 2010, 20:49

Mirada hymähti kuivakasti vieraan epävarmalta vahvasti haiskahtavalle vastaukselle. Jossakin toisessa tilanteessa punaturkki olisi saattanut uskoa noin takeltelevasti puhelevan henkilön jopa valehtelevan, mutta edessään seisova ruskeaturkki vaikutti kaikin tavoin niin harmittomalta tapaukselta, ettei hän jaksanut tuhlata voimiaan moisiin epäilyksiin. Kaiketi toinen oli vain sellainen nyhverö, ettei kyennyt tuon vakuuttavammin asiaansa ilmaisemaan.
"Sitten minen lieene syytä ilmoiitaa, ettet sine täältä juurikan katseltava löyydä. Kenties aamuauringon punaman maiiseman, muta sen olisit nähnyt samanlaiisena kyllä alempakin", taistelukoira viimein totesi ja kohotti kuonoaan niin, että saattoi katsella mustatukkaista koirasutta kuononvarttaan pitkin. Hänen koko olemuksestaan huokui nyt entistäkin selvemmin se, mitä hän kotirauhaansa häiritsevästä tunkeilijasta oikein ajatteli.

Vaan vaikka näyttikin Toxiciksi itsensä esittelevälle olennolle kovin nyrpeää naamaa, oli Mirada kuitenkin pohjimmiltaan varsin hyväkäytöksinen koira. Näin ollen päätti hän kertoa toiselle vastaavasti oman nimensä, kun ruskeaturkki kerran sitä näytti jäävän vaitonaisena odottamaan.
"Oleit juuri tavanut Sanguinaria Miradan, Toxic", naaras kertoi päätään kallistaen.
"Dienten ylpeyytenäkin minet on joskus tunnetu, muta se tuskin liikuta kaltaiistasi tapausta suuntan tahi toiisen. Lienetkö edes manterelta kotoiisin ensinkän, hmm?"

Re: Arkiaskareiden ilot
Post by meeba on Oct 14, 2010, 15:35

Ruskeaturkki haistoi ilmaa ahdistuneena, kenties jopa nyrpeänä. Häh? Narttu ihmetteli. Dienten.... tai mikä nyt lieneekään, ylpeytenä? Toxicin mustat sortuvat keinuivat tuulenvireessä yllättävän kovin. "Öh..? Mantereelta? Mikä se on?" Toxic katsoi Sanguinaria Miradaksi esittynyttä narttua kovin kiinnostuneena. "Oletko sinä sieltä mantereelta vai?" Toxic hengitti tiiviisti ilmaa keuhkoihinsa. Ulkoilma sai hänet aina ilahtumaan, mutta nyt hän oli jotenkin apea. Hänen mielensä seikkaili jossain aivan toisaalla kuin olisi pitänyt.

/ Tuli kökkökakka, anteeksi! :(

Re: Arkiaskareiden ilot
Post by hitodama on Oct 17, 2010, 20:02

// Ei tarvitse pahoitella. ^^ Kukin pelatkoon ihan sellaista peliä, kuin kulloinkin näppäimistöltä vain irti lähtee. //

Vaikkei Mirada ollut pitänyt Toxicia alun alkujaankaan juuri minään, laski kyseisen ruskeaturkin arvostus taistelukoiran silmissä entisestään, kun tämä paljasti tietämättömyytensä mantereiden olemuksesta.
"Eit voie olla tosisasi?" punaturkki tuhahti toista kulmaansa kohottaen. Elonsa aikana runsaasti maailmaa kiertäneestä naaraasta tuntui suorastaan uskomattomalta, että jonkun tuntema ympäristö olisi saattanut rajoittua ainoastaan Andriaanan mitättömään saariplänttiin. Vaan ilmeisesti sellaisiakin tapauksia sitten oli olemassa.
"Vaan kyllä, mine todelakin olein kotoiisin manterelta. Argentiinasta, jos tarkoja ollan. Kauunista maasta, jonka rinnala tämä pahaiinen saari eii ole yhtän miten", Mirada selosti ja käänsi katseensa kohti punertavaa maisemaa. Hetken ilmeensä näytti siltä, kuin hän olisi yrittänyt nähdä aavan meren ylitse suoraan kotimaahansa, jota hän toisinaan niin kovasti kaipasi. Sen muisteleminen sai punaturkin piikikkään luonnon jopa taittumaan sen verran, että hän saattoi lyhyen hiljaisuuden jälkeen valistaa keskustelukumppaniaan aikaisempaa hivenen vähemmän halveksuvaan sävyyn.
"Manner, manteret... Ne ovat tämä maailma, maalaistyttö. Kaiiki se, mite on Andriaanan ja tuon kirotun meren toiisela puoolen."

Re: Arkiaskareiden ilot
Post by meeba on Oct 31, 2010, 13:36

// Voiei, mie unohin tän kokonaan 8( Pahoitteluni, mutta nyt tulee

"Man...ner.." Ruskeaturkki maisteli nimeä suussaan ja yskäisi. "Man...ner. Ahaa", se puuskahti ja puhalsi otsatukkaa silmiltään.
"Siis sinä asuit.. mantereella. Vau. Kivaa. " Toxic hymähti ja käveli hieman eteenpäin istuakseen pehmeämmälle ruohomättäälle.
Narttu ravisteli päätään ja korjasi ryhtiänsä. Sitten narttu katsahti taas punaturkkiin, niin, Sanguinaria Miradaan.

Re: Arkiaskareiden ilot
Post by hitodama on Nov 4, 2010, 22:19

// Kannattanee merkata käynnissä olevat pelit johonkin ylös, ettei tuollaisia unohduksia pääsisi käymään. =) //

Mirada huokaisi taas kerran jopa liioitellun syvään ja loi samalla Toxiciin katseen, joka tuntui huokuvan jotakin pettymykseen ja kenties jopa sääliin vivahtavaa tunnetta. Siinä toinen vain toisteli hänen sanojaan - tai oikeastaan vain yhtä sanaa - vailla ainuttakaan merkkiä siitä, oliko tämä ymmärtänyt oikeastaan mitään konkreettista punaturkin selonteosta.
"No niine asuin, typerä tyttö. Eiiköhän se ehtinyt jo tuleman selväksi", taistelukoira totesi kyllästyneeseen sävyyn. Hän kun arvosti suunnattomasti kiintoisaa ja syvälliseksikin lipsuvaa keskustelua, jollaiseen mustatukkaista koirasutta ei näyttänyt saavan millään houkutelluksi.
"Manterela pätivät erilaiiset säänöt, kuine Andriaanala. Piireisä, joissa mine liikuin, ei heikkoja ja tyhmiä yksilöitä katseltu. Selaiisista hankiuduttin nopeasti eroon, ettäs tieedät", Mirada jatkoi. Vaikka juttunsa kuulosti jo melkeinpä uhkaukselta, ei koira tehnyt elettäkään vaikuttaakseen muutoin järin väkivaltaiselta. Toistaiseksi hän oli nimittäin niin paljon leppoisaksi käyneen elämänsä pauloissa, ettei häntä huvittanut ryhtyä noin vain aloittamaan tappelua tyystin turhan tähden. Taistelukoiran perimmäinen luonto ei kuitenkaan ollut kadonnut mihinkään, joten tilanne saattaisi kyllä muuttua äkistikin tyystin toiseksi, mikäli Toxic vain siihen antaisi aihetta.

Re: Arkiaskareiden ilot
Post by meeba on Dec 14, 2010, 19:25

// O_O wtf tota aikaa DD: anteeks.


"Jaaha." Toxic vastasi melko tylysti, sillä yhtäkkiä narttua oli alkanutkin pitkästyttää. Se kuitenkin peitti sen ja väänsi kasvoillensa tekaistun hymyn. "Eli heidät... tapettiin, vai heivattiin?" Ruskea katsoi Miradaan. Pitihän asia varmistaa.
"Minä en ole kai asunut mantereella. Enpä ole ihan varma. Sinun puhetyylisi on muuten hieno. Tai siis..." Tox änkytti. Äh. Miten vain, what ever.

Re: Arkiaskareiden ilot
Post by hitodama on Dec 19, 2010, 13:33

Mirada kohautti kärsimättömästi lapojaan, kun Toxic uteli tarkemmin tavoista, joilla punaturkkisen entisillä elinalueilla oli tavattu turhiksi katsotuista koiraeläimistä hankkiutua eroon. Koirasusi ei kaiketi ollut tajunnut asiaan tehdyn viittauksen pointtia, jos tätä tuollaiset triviatiedot jaksoivat kiinnostaa.
"Jos todela tahdot tieetä, niin heitä käyytetin usein harjoitusvastustajina niine pitkän, kuine he vain hengisä pysyiivät. Yleensä tuo aika ei tosin järin pitkäliseksi venynyt", naaras totesi kylmäverisen tyynesti. Oli hän itsekin toki noita tapauksia useammankin pistellyt taistelukehässä paloiksi, mutta arpikasvon mielestä se oli ollut aina melko turhaa ajanhaaskausta. Ei sairaiden tai vammaisten pieksemisessä ollut todellisen tappelun makua juuri nimeksikään.

Vaan kun Toxic vaikutti olevan tietämätön jopa omista synnyinsijoistaan, kyllästyi Mirada viimein lopullisesti toisen seuraan. Mielessään kävi idea naaraan tyrkkäämisestä alas kallioilta, mutta alhaalle mätänemään jäävän ruumiin haju ei ollut kovin houkuttava ajatus. Niinpä mustatukka sai toistaiseksi pitää henkiriepunsa.
"No menepä kuule siten pohtiman site, missä oleiit asunut ja missä eit. Tee se kuitenkin jossakin toiisala, sillä jos vielä sinet etupihaltani yhytän, eit halua olla tuntemasa seuurauksia." Ilman sen lämpimämpiä hyvästejä kääntyi Mirada kannoillaan ja pujahti takaisin kotiluolansa hämärään suojaan. Hermonsa tuntuivat nimittäin kaipaavan hieman rauhaisaa lepoa tuollaisen tollon sietämisen jäljiltä.

// Nappaanpas Miradan nyt ulos tästä, kun Toxichan otti ja tippui uudelleenilmoittautumisessa ulos pahasti puutteellisten hahmotietojen takia. Kiitos pelistä! //