Sanguinaria Mirada - RPGs

Befalas » Suo » Palvella voi monin tavoin

Palvella voi monin tavoin
Post by hitodama on Dec 20, 2007, 23:20

// Pipsun Tartaros ja Kuromizun Strike, kunhan ehtii. //

Suo ei koskaan ollut mikään maailman kaunein paikka, mutta mikäli kauneus todella riippui katsojan silmistä, oli se tänään tavallistakin ällöttävämpi. Hitaasti ja katsoen tarkkaan mihin jalkansa laski askelsi kosteiden mätästen välissä Sanguinaria Miradaksi nimetty narttukoira. Valkeaa kuonoaan nyrpistäen antoin arpikasvo jäätävän katseensa kiertää limaisan ympäristön halki, kuin edes jotakin kaunista etsien. Ei punaturkki itsekään mikään kedon kukkanen ollut, mutta silti latinolla oli tapana arvostaa kauneutta siinä missä sivistystäkin. Rumat ja tyhmät kuuluivat taistelijan mielessä pohjasakkaan, jolle ei kannattaisi kahta ajatusta tuhlata. Silti hän katsoi lähes velvollisuudekseen tutkia tämänkin kolkan Andriaanan saaresta.

Tarkkaan oli raitaselkä viimeviikkoina tutustunutkin uuteen ympäristöön, johon oli hiukan vastentahtoisesti päättänyt asettua elämään. Saaren monimuotoisuus ja ennen kaikkea mielenkiintoinen elämänmeno oli tainnut olla viimeinen piikki, jonka naaras oli tarvinnut vakuuttuakseen paikan kelvollisuudesta. Entisessä kotimaassa Lahkon asiat olivat olleet huonosti ja koira tunsikin, että hänen kykyjään oli tarvittu jossakin aivan muualla. Vino hymy kihosi suupielille elikon muistellessa lämmöllä ensikohtaamistaan Tartaroksen kanssa. Siinä oli todella henkilö, joka arvostaisi Miradan taitoja tarpeeksi. Jopa siinä määrin, että oli saanut kovapäisen taistelukoiran kuuliaiseksi alaisekseen.

Mietteet saivat naaraan herpaantumaan hetkiseksi maaperän tarkkailusta, mikä kostautuikin kovin nopeasti. Suupielet kohosivat inhosta, kun naaras joutui vetämään etutassunsa ylös mutaisasta lammikosta. Tuskainen ynähdyskin pääsi karkaamaan pystykorvan kurkusta, kun tuo varovasti koetti ravistella enimpiä kokkareita irti jalastaan. Miksi tällaisia paikkoja oikeasti piti olla olemassa?

Re: Palvella voi monin tavoin
Post by pipsu on Dec 20, 2007, 23:49

Tartaroskin oli saapunut suolle. Se oli kulkenut hyvän matkaan, tutkinut, ottanut selvää lähes kaikesta. Sen piti päästä sinuiksi saaressa tapahtuvien seikkojen kanssa ja ajatella tulevaisuutta. Koethin ottaminen mukaan hänen ryhmäänsä arvelutti yhä, mutta toisaalta Tartaroksella oli suuria suunnitelmia pojan varalle. Musta ei osaisi edes arvata niitä pienessä päässään. Sekaverisen suden oli pakko virnistii petollisesti, mustan harjaan ollessa täysin liikahtamatta toisen keltaisen silmän päällä. Tuullut ei yhtään, joka paikassa oli niin kolkkoa. Hiljaista. Märkä maa tunkeutui varpaiden väliin eikä tuntunut sangen mieluisalta. Mutta siitä uros ei piitannut. Piti vain katsoa tarkkaan mihin tassunsa painoi.

Tartaros nuuhkaisi ilmaa ja aisti heti, ettei ollut paikalla yksin. Tarkempi tarkkailu kertoi, kuka paikalla majaili. Se sai kieron, salaperäisen hymyn kohoamaan suupieliin, keltaiset silmät välähtämään.
Suunta muuttui hieman, varjo alkoi kulkea hajun suuntaan varovaisesti ja hiljaisin askelin, aluskasvillisuuden joukossa kulkien. Sanquinaria Miradan ominaistuoksun erotti vaikka miljoonien samankaltaisten joukosta. Olihan tyttö kovin erilainen persoona muihin narttuihin verrattuna.
Hyvin erilainen.

Pian Tartaros oli sen verran lähellä, että tunnisti punaisen naaraan suoseudulla. Hän ei sanonut mitään, koska tiesi varsin hyvin, että raitaselkä oli kyllä jo hänet havainnut. Juuri siksi uros seisahtuikin vain paikalleen, kun löysi edes jotenkuten kuivahkon kohdan, joka varmasti olisi kestävä eikä hukuttaisi katselijaa syövereihinsä.
Kyllä Mirada kiltisti luokse tulisi.

Re: Palvella voi monin tavoin
Post by hitodama on Dec 21, 2007, 0:32

Kurakökkäreet eivät vaikuttaneet irrottavan otettaan Miradan punaturkkisesta jalasta, mikä sai aikaan varsin mielenkiintoisen kuuloisen sadatustulvan. Tarkkaavainen (ja erittäin kielitaitoinen) kuulija olisi nimittäin saattanut tunnistaa joukosta niin yleiskielen, lahkokielen kuin espanjankin sanastoa. Kansainvälinen oli naaras, varsinkin kiihtyessään.
Eipä se muta kuitenkaan kiroamallakaan irronnut, joten suorastaan raivostuneen näköisenä nilkutti koira lähimmän heinämättään luokse ja pyyhki tassunsa siihen. Kun raaja sai takaisin punaisen värinsä kuran alta, käänteli naaras jalkaansa vielä arvioivasti kuononsa edessä. Lopulta hymy palasi valkealle kuonolle ja koira laski koipensa maahan. Sai kelvata.

Mutaepisodiin keskittynyt raitaselkä kohotti päänsä takaisin korkeuksiin, syvän huokauksen tyhjentäessä naaraan keuhkot. Hän alkoi olla erittäin vahvasti sitä mieltä, että suo oli nyt tutkittu. Paikka päätyisi samalle listalle kuin Afuelin kurjat alueet; niille ei enää palattaisi, kuin erittäin hyvästä syystä.
Koiran käännellessä päätään poistumissuuntaa pohtien, sai tuo kuitenkin nenäänsä hajun, joka kävi hyvinkin juuri tuosta 'erittäin hyvästä syystä'. Korvat värähtivät hämmästyksestä ja silmät painuivat viiruun. Ohos ohos. Ellei muta ollut sekoittanut taistelijan hajuaistia kokonaan, havaitsi hän lähistöllä erään erittäin tutun hajun. Sydän tuntui kiihdyttävän hiukan tahtiaan, kun punaturkki kääntyi nopeasti hajun tulosuuntaan.

Muutaman varovaisen askeleen ehti arpikasvo kosteilla mättäillä ottaa, kun Tartaros jo saapui äänettömänä näkyviin suon kasvillisuuden seasta. Kuten uroskin, pysähtyi Mirada niille sijoilleen, toista vain hetken katsellen. Tavanomaisen ilkikurisesti naaras hymyili toiselle, ollen tosiasiassa todella onnellinen ja helpottunut uroon saapumisesta paikalle. Aikansa oli koira toista ehtinytkin jo etsiä, tuloksetta. Oli niin paljon kerrottavaa, niin paljon suunnitelmia ja pohdintoja, jotka tulisi jakaa johtajan kanssa.
"Tartaros.", tervehti naaras toista laskien päätään kumarrukseksi. Hitaasti, mutta varmasti lähti hän sitten taas etenemään kohti ruskeaturkin olinpaikkaa. Vaikka arpikasvon silmät olivatkin ainaisen jäätävät, oli niissä myös eräänlaista salaperäistä lämpöä.
"Haeré shujuho miren." (Mukava tavata jälleen.), lausui Mira lahkon kieltä käyttäen. Eihän tuo vielä kovin kaunista nartun suusta ollut, mutta varsin edistyksellistä kuitenkin siihen nähden, kuinka vähän aikaa hän oli Lahkossa vaikuttanut.

Re: Palvella voi monin tavoin
Post by pipsu on Dec 21, 2007, 1:02

>*täällä se vaan valvoo vaikka nukkua pitäs* Ja anteeksi ekan viestin epäselvyys ja outous, tein sen niin nopeasti.<

Tartaros hymyili vinosti, kun Mirada reagoi hänen näkemiseensä niin voimakkaasti. Voi, kuinka kaunista olikaan katsella ensimmäistä - ja luultavasti uskollisinta - kaikista koko maailman henkilöistä. Lisäksi Mirada oli muutenkin ainutlaatuinen. Hänessä ei vetänyt puoleensa kauneus tai naisellisuus, vaan voima, jollaista harva eläin sai osakseen.
Mustaharjas lipaisi huuliaan ja hymähti käheän kolkosti Miradan lausuttua hänen nimensä.
"Senguinaria Mirada." vastasi Tartaros selvällä lahkopainotuksella, joka tuntui vain lukkiutuneen kielenpäälle kasvatuksen vuoksi.

Tartaros ei liikahtanutkaan, mutta arvosti suuresti toisen kumarrusta. Hyville tavoille tyttö opetettu! Nyökkäys pääsi pienenä kuonolta, kun keltasilmäinen näin kertoi hyväksyneensä eleen.
Odotti sitten oikein kiltisti, että ystävä kallis pääsisi lähemmäksi. Sitten vasta saattoi avata hieman leukojaan, päästäkseen salamyhkäisen, kermaisen ja samalla synkän ja kantavan äänensä ilmoille.
"Olet ilo silmälle kuten aina." lausui ruskeavalkoinen pienimuotoisen kehunpoikasen, kun päähän muistui viimetapaaminen toisen kanssa. Intohimoista se oli ollut, kovin mukavaa ajanvietettä. Se oli herättänyt monia uusia suunnitelmia Tartaroksen mieleen.

"Näyttää siltä, että olet elänyt hyvin ajan jona emme ole kohdanneet." uros puheli asiallisesti, seisoen yhä jykevänä ja arvonsa tuntevana ryhdikkäänä aloillaan. Kuullosteli hiljaisuutta liikahtelevin korvin, mutta katsoi edessä olevaa naarasta hyvinkin tiiviisti. Suoraan silmiin, kuin aikeena porata reikä niihin katseellaan.
Häntä keinahti laiskasti, hymy ei kaikonnut huulilta.
"Oletan sinulla olevan paljon kerrottavaa minulle."

>*ei jaksanut vääntää lahkoa*<

Re: Palvella voi monin tavoin
Post by hitodama on Dec 21, 2007, 1:41

// Tsih, nukkua ehtii... Sitten joskus. Ja tuota, ehkä minulta jäi jotakin havaitsematta, kun en tuota outoutta viestistäsi löytänyt. ^^' Mirada sen sijaan vain leikkii mudalla.//

Jo pelkkä Tartaroksen äänen kuuleminen tuntui saavan Miradan niskakarvat pystyyn. Ei huonolla tavalla, ei ollenkan, ääni vain oli niin voimakas, miehinen ja jotenkin myös turvallinenkin. Monelle se ei sitä varmasti ollut, mutta raitaselkä luotti johtajaansa sataprosenttisesti. Oli jotenkin helpottavaa vielä äänenkin avulla todeta, että kaivattu johtaja todellakin oli paikalla. Tuntui, että pitkästä aikaa taistelija saattoi luovuttaa tilanteen vielä häntäkin voimakkaamman olennon haltuun.
Kumarrus tuli punaturkilla suorastaan selkäytimestä, niin itsestäänselvyys se hänelle oli. Ei hän odottanutkaan siihen vastausta, oli sen sijaan tyytyväinen toisen hyväksyvään nyökkäykseen. Käytöstavat olivat asia, joiden hallitseminen oli suuresti avuksi raitaselän miellyttämisessä, sillä hän kunnioitti niitä kovasti. Ja mitä tahdot toiselta, on sinun hänelle ensin annettava, ajatteli narttu tämän asian kanssa. Niinpä hän ei olisi unissaankaan jättänyt osoittamatta kunniaa henkilölle, jonka puolesta uhraisi henkensä koska tahansa.

Astellessaan lähemmäs ruskeaa puolisutta, kuunteli arpikasvo toisen kohteliaat sanat tarkasti korvat pystyssä sojottaen. Silmissä välkähti mielihyvästä, hännäntyngän heilahdellessa lähes huomaamattomasti.
"Etpä sinäkään näytä juuri viime kerrasta rumentuneen.", visersi narttu astellessaan pitkin, keimailevin askelin aina vain lähemmäs arpikaulaa. Lopulta tuo pysähtyi, tunnustellen tarkkaan maaperää jolla seisoi, ettei tuo tuottaisi ikäviä yllätyksiä. Välimatkaa eläinten välille jäi juuri sopivasti, ainakin Mirada niin ajatteli; se ei ollut liian pitkä ja etäiseltä vaikuttava, muttei koira kuitenkaan harjallisen syliin tupannut. Sellainen metri kuonosta kuonoon, jos nyt laskemaan tahtoi ryhtyä.
"Oikein hyvin olen voinut, kuten toivoakseni sinäkin.", vastasi raidallinen kohteliaasti hunajaisella äänellään, jälleen päätään nyökäyttäen.

Edelliseltäkin tapaamiskerralta tuttuun tapaan ei Mirada väistänyt toisen polttavien silmien tulista katsetta, vaan vastasi siihen hetkeäkään epäröimättä omilla jääsilmillään. Hymy koreili aitona naaraan huulilla, korvien kääntyillessä hiljaista ympäristöä tarkkaillen. Eivät tainneet pikkueläimetkään juuri hakeutua limaisaan ympäristöön, päätteli taistelija ympäristön äänten puuttumisesta. Jossakin rasahti pieni lehti tai kaksi, mutta mitään hiirtä suurempaa ei juuri nyt tainnut lähistöllä olla.
"Oletuksesi on erittäin oikea, kuten niin usein ennenkin. Odotan ilolla saavani jakaa keräämäni tiedot kanssasi.", vastasi punainen kunnon alaisen tavoin. Päästäisiin taas mukavasti eteenpäin suunnitelmissa, kun voitaisiin yhdessä pohtia.

// Nyyh Miradan ei pitäisi puhua lahkoa, kun silloin se ei voi käyttää kaunista aksenttiaan. ='( //

Re: Palvella voi monin tavoin
Post by pipsu on Dec 21, 2007, 22:28

Tartaros tarkkaili toista hymynkaarretta säilyttäen, katsekontaktin pitäen. Hiljainen suo tuntui painostavalta, mutta juuri sellainen tunne oli Tartarokselle mieleen pienimuotoisena. Piti tarkkaavaisena ja vireänä, kun tuntui että kokoajan joku tuijotti takaraivoa verenhimoisin ajatuksin.
Arpikaulainen hymähti kevyesti Miradan mainitessa, ettei hän ollut rumentunut. Ei tietenkään ollut. Hän oli ollut hyvä Herralle, uhrannut, rukoillut ja toteuttanut tämän tehtävää ja Herra kiitokseksi piti alaisensa voimissaan. Uros nuolaisi huuliaan ja liikautti korviaan hieman takakenoon.
Tassuissa tuntui kostealta, vettynyt maa tuntui painuvan kokoajan hiljaa alaspäin kun seisahtui paikoilleen. Siksi Tartaros otti sivuaskeleen, voidakseen seisoskellessa taas kuivahkommalla maaperällä. Katse pysyi silti raitaisessa hyvinkin tarkkaavaisena.

"Minun voinnissani ei ole mitään valittamista." Tartaros vannotti, ollen itseasiassa hyvin rehellinen. Koska hän oli ottanut nyt hieman rennosti, myös sen takia että satutti tassunsa eräänä päivänä vuoristossa, oli energiaa kasautunut ja se oli muuttunut sisällä jyllääväksi voimaksi, joka odotti hetkeä päästä purkautumaan. Tämä purkautuminen ei tulisi olemaan mukavaa toimintaa sille, joka saisi hampaansa kaulaansa.
Aatteensa kadottaen keskittyi Tartaros taas tutkailemaan "naarastaan". Niin, siksihän Miradaa hän voisi kutsua. HHän omisti punaisen, oli tämän johtaja. Jos hän halusi naaraan tekevän jotain, naaras tekisi sen. Mutta ehei, niin alhaiseksi harjaspää ei ryhtynyt vaan ennemminkin käyttäytyi hyvinkin toverillisesti. Ihan vain senkin takia, ettei hyötyisi siitä ollenkaan jos punainen suuttuisi tai kyllästyisi häneen, varsinkin jos menettäisi luottumuksen. Hän halusi säilyttää välinsä tähän koiraan, jonka voima vastasi kahden normaalivoimaisen uroksen voimia.

"Siinä tapauksessa on hyvä, että päädyimme molemmat tälle alueelle, jossa kuoleman saattaa haistaa voimakkaampana kuin missään muualla." Tartaros lausui sujuvalla murteellaan, joka kuullosti hänen huuliltaan niin mukavan runolliselta. Hänen käheä äänensä soveltui tälle kielelle niin luontevasti. Hän tunsi olonsa kotoisammaksi, kun sai puhua näin, tunnisti oikeastaan kaikki sanat ja paremmin kuin muilla kielillä. Toivottavasti Mirada pysyi kärryllä, kun kuitenkin aloitteleva oli ja Tartaros puhui toisinaan nopeastikin. Varsinkin selittäessään suunnitelmaa tai muuta pitkää asiaa.
"Täällä ei ylimääräisiä korvia ole kuulemassa."

>Tartaros pulisee taas ihan kanana. 8D .. pitäisi opetella nukkuu.<

Re: Palvella voi monin tavoin
Post by redmoon on Jan 3, 2008, 11:15

//Anteeksi viivytys o/ Olen hidas.//

Harmaina kävivät askeleet, ja varpaissa litisi. Kostea ilma tuntui epämukavalta suden turkissa, ja narttu aisti paikan, koska oli käynyt ennenkin samalla epämeielyttävällä alueella valmistamassa myrkkyään. Olisi niin mukavaa törmötä Hyóon ja tappaa se rakki siihen paikkaan. Harmi että Strike tiesi, ettei se onnistuisi. Hyó oli liian vaikea pala yksin tapettavaksi. Niin se taisi kyllä olla. Nieleskellen vihaansa susi kääntyi katsomaan taakseen. Ei ketään. Sääli.

Pieni muotoista puhetta kuului. Se ei ollut kovin kovaa, mutta Strike kuuli sen. Jotain muitakin? Oli. Tai sitten narttu kurvitteli. Otus hiipi lähemmäksi, sieltä mistä kuului ääniä. Strike jäi puiden suojaan, homentuneiden ja suon tappamien muiden taakse ja katsoi. Kaksi toista koiraeläintä. Näyttivät siltä, että tuntivat toisensa. Narttu halusi kuulla tarkemmin, mitä toiset juttelivat, kun tämän sirppi lötsähti suoraan mutaan. Huonosti kiinnitetty. Nopeasti narttu nosti aseensa ja kiroili mielessään kuinka huolimaton hän olikaan ollut.

Susi astui puunsa takaa esiin ja hymyili viattomasti. Nyt ei auttanut, tuntemattomia kumpikin, eikä narttu tiennyt, vihollisia vai ystäviä. Oli kai luultava, että he olivat ystäviä. Mutta silti piti olla varuillaan.
"Hmm, päivää. Mitäs teille kuuluu?", Strike lausahti jännityneesti ja aivan kuin olisi tuntenut kaksi toista otusta.
"Kaunis päivä, eikö?"

Re: Palvella voi monin tavoin
Post by hitodama on Jan 3, 2008, 14:46

// Noh, eipä tuolle kai mitään voi. ^^ //

Punaturkki katseli kiinteästi toista, edelleen korviaan käännellen.
"Hyvä niin.", vastasi Mirada toisen hyvää vointia tarkoittaen. Eipä naaras ollut uskonutkaan, että mustaharjaksisella olisi suurempia ongelmia kuntonsa kanssa ollut, mutta kohteliaisuuden nimissä täytyi kuitenkin tiedustella.
Kuten Tartaros oli ajatellut, saattoi raitaselkää hyvinkin kutsua puolisuden naaraaksi, hänen omaisuudekseen, jos asian niin tahtoi ilmaista. Taistelija oli siitä hyvin tietoinen ja hyväksyi paikkansa mielihyvin. Oli tietysti kaikin tavoin erittäin mukavaa, ettei ruskea puolisusi kohdellut häntä kuin pelkkää käskyläistä, se kun olisi syönyt punaisen yhteistyöhalua suuresti. Toverillinen suhtautuminen puri arpikasvoon huomattavsti tehokkaammin, vaikka tuo tiesikin sen olevan vain eräänlaista kulissia, manipulointikeino. Naaras kuitenkin nautti nykyisestä olotilastaan, eikä ollut lainkaan halukas saattamaan asiota uudelle tolalleen. Näin oli hyvä.

"Niin, erittäin hyvä.", lausui koira yskinkertaisesti toisen kommentille kohtauspaikasta. Hän ei ihan sanatarkkaan ymmärtänyt puolisuden hieman vertauksellista ilmaisua suon olemuksesta, mikä tietysti harmitti punaturkkia suuresti. Herran ansiosta hän ymmärsi kyllä sanojen idean, muttei vielä pystynyt käsittämään niiden tarkkaa merkitystä. Tiiviisti oli eläin yksinäisinä hetkinään koettanut uutta kieltä harjoittaa, mutta ei mikään tapahtunut yhdessä yössä. Kärsivällisyyttä kielen omaksuminen vaati, vaikka perusasiat tulivatkin kuin itsestään.
Tartaroksen lausuessa seuraavat sanansa värähtivät Miradan korvat sivulle päin. Mitään hän ei vastannut, mutta loi merkittävän katseen urokseen, kulmiaan hieman kurtistaen. Hetken oli hiljaista ja suo peitti ikävästi hajut omalla löyhkällään, mutta tarkkavaistoinen taistelija oli kuitenkin suhteellisen varma havainnostaan.
"Ylimääräisistä puheen ollen...", lausui naaras matalasti, katseen kääntyessä hitaasti äänen tulosuuntaan.

Pienen odotuksen jälkeen havainto sai vahvistuksen varsin kuuluvalla lösähdysäänellä. Jotakin oli kaatunut tai tippunut, totesi punaturkki kuonoaan nyrpistäen. Kauaa ei tarvinnut odottaa, kun harmaaturkkinen elikko tepasteli jotenkin nolon näköisenä esiin. Oliko toinen kuunnellut heitä? Äkämystyneenä laski Mirada päätään alemmas, korvien kääntyessä takaviistoon. Tähän ei nyt todellakaan olisi kaivattu mitään häiriötekijöitä.
"Kutsuitko sine tätä kauuniksi, vieeras?", sylkäisi raitaselkä halveksuvasti yleiskielelle äänensä vaihtaen. Ensimmäiseen eläin jätti vastaamatta: hänelle oli vielä äsken kuulunut erittäin hyvää. Nyt tilanne oli toinen, kun tuo kaiken maailman killuttimin varustettu hippiäinen oli tepastellut paikalle kuin hyväkin tuttu.

Jääsilmät siirtyivät katsomaan Tartarosta paljon puhuvalla ilmeellä.
"Siirtyisimmekö jonnekin, missä saamme olla rauhassa?", kysyi naaras matalalla äänellä mutta kuitenkin niin, että vieras varmasti kuulisi hänen puheensa. Vaan liekö tuolla väliä, toinen ei vaikuttanut millään tavoin lahkolaiselta, joten ei tuo kieltä kuitenkaan olisi ymmärtänyt.
Sen kummemmin outoa naarasta enää huomioimatta käänsi raitaselkä katseensa toiseen suuntaan, ottaen muutaman tarkkaan harkitun askeleen pois päin. Päästäisiinpähän tästä ällöttävästä maastosta, jos ei muuta, ajatteli koira tyytyväisenä kadotessaan pensaikon sekaan.

// Päätimme nyt Pipsun kanssa vetää hahmomme pois, kun tämä jumitti niin kovin pahasti. =( Katsotaan kenties sitten joskus toiste, jos vain saat enemmän aktiivisuutta peliin. //

Re: Palvella voi monin tavoin
Post by pipsu on Jan 3, 2008, 18:34

Mustaharjaksinen piti vinoa hymynpoikasta kuonollaan, kun kuunteli Miradansa puhetta. Hyväksi oli nartun lahko muotoutunut, vaikka vielä niin vieraalta varmasti se koiran suussa tuntuikin. Lahko oli kaunis ja soinnukas kieli, vaikka vieraista se kuullosti epämääräiseltä sanapuurolta ja monimutkaiselta symbolikieliltä. Mutta ruskea taas ei ollut vielä koskaan törmännyt mielenkiintoisempaan kieleen, saatika sitten hankalampaan.
Keltaiset silmät kääntyivät kuitenkin vain hetki sanojen päätteeksi tuijottamaan edemmäs suolle. Korvat värähtivärt, ylväs pää kääntyi katselemaan suuntaan minne silmätkin jo hetki sitä aiemmin olivat kääntyneet toljottamaan. Puolisuden kasvot muuttuivat ilmeettömiksi.
Oliko hän kuullut väärin? Mahdotonta.
Kun epäilys oli vahvin, kuului lösähdys kun jokin putosi märän suon syleilyyn. Tartaros käänsi katseensa samantien suuntaan ja nuuhkaisi ilmaa. ..Narttu. Vieras narttu. Kuinka sievää.

Esiin saapuikin tuntematon, joka kantoi ties mitä värkkiä mukanaan, rihkamasta puhumattakaan. Materialismi oli saanut Tartarokselta aina halveksuvia ajatuksia. Heikkouden merkki olivat aseet, jos ei oma nopeus, voima tai taidot riittäneet ja piti esineisiin turvautua. Hymy kuitenkin palasi uroksen kuonolle, salamyhkäisen kylmä ja ilkikurinen, keltaisten silmien valvoessa toisen tuloa ja korvien kuunnellessa vieraan puhetta.
"Kuuluu?" uros tokaisi mukamas hämmästyneenä toisen kysymykselle, vastaamatta siihen. Sen sijaan uros hymähti ivallisesti ja huiskautti häntäänsä.

Miradan ehdotus oli oikein asiallinen, miksi kuluttaa energiaansa moiseen tuntemattomaan neitoon, josta hyötyä olisi vain kuolleena tai vällyjen välissä leikkimässä. Mustaharjas nyökäytti lyhyesti kuonoaan vastaukseksi punaiselle, ennenkuin kääntyi ja asteli toverinsa tavoin pois paikalta.

>hitodama asian ilmaisikin. Kiitoksia kuitenkin. :')<